» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Åke omisti kiinteistön, jonka hyväksi oli olemassa rasiteoikeus toisen tilan alueella. Rasiteoikeus koski venevalkamaa järven rannassa ja tieoikeutta venevalkama-alueelle. Hän myi kiinteistön kahdessa osassa tarkoituksenaan, että sille rakennetaan. Määräalan hän myi Tuula L:lle ja emäkiinteistö päätyi Raimolle ja Benitalle.
Kun Tuula L:n omistukseen tullutta määräalaa lohkottiin, hän pyysi, että rasiteoikeus liitetään lohkotilaan. Pyyntö perustui siihen, että asiasta oli sovittu myyjän kanssa kaupanteon yhteydessä. Raimo ja Benita halusivat rasiteoikeudet omalle kiinteistölleen. Rasitetun tilan omistaja lausui, ettei rasiteoikeus voinut syntyä molemmille kiinteistöille, koska venevalkama oli siihen liian pieni. Toimitusinsinööri päätti, että rasiteoikeudet jäivät emäkiinteistölle.
Maaoikeus sovelsi asiassa niin sanottua kaksoisluovutuksen tilannetta, joten koska Tuula L oli ostanut määräalansa ennen emäkiinteistön ostajia ja myös saanut siihen lainhuudon, rasiteoikeus määritettiin lohkokiinteistön hyväksi.
Korkein oikeus totesi, ettei tilanteessa voitu soveltaa kaksoisluovutuksen tilannetta, koska kyse ei ole siitä, että myyjä olisi tehnyt kaksi keskenään ristiriidassa olevaa oikeustointa. KKO:n mukaan lähtlkohta oli, että määräalan luovutus käsittää vain sen alueen ja ne kantatilaan kuuluvat oikeudet, jotka ilmenevät sopimuksesta, kun taas muut kantatilaan kuuluvat oikeudet jäävät kantatilaan, joten lohkotilan ostaneella ei ollut perusteltua aihetta olettaa, että rasite tulisi hänen ostamansa kiinteistön hyväksi. Samoin kantakiinteistön uudet omistajat eivät ole voineet olettaa, että kantatilaan kuuluva oikeus häviäisi lohkokiinteistön mukana.
Korkein oikeus katsoi, että rasiteoikeuden tulee jäädä voimaan kantatilan hyväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa