» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B hakivat yksityistietoimitusta yksityistien siirtämiseksi eri paikkaan A:n ja C:n omistamien kiinteistöjen käytölle aiheutuvan haitan poistamiseksi. Tiekunta oli antanut suostumuksensa tien siirtämiseksi. A ja B pyysivät samalla alueella sijaitsevan vesijätön lunastamista rakentaakseen loma-asumuksia alueelle. Toimitusmiehet päätyivät siirtämään tien ja lakkauttamaan tieoikeuden entiseen tiealueeseen. Toimitusmiehet hyväksyivät suurimman osan vesijätön lunastusvaatimuksesta, mutta eivät hyväksyneet noin 10 metrin alueen lunastamista, koska katsoivat sen tarpeelliseksi yhteistä aluetta hallinnoivan osakaskunnan vesille pääsyä varten. Jos aluetta ei säilytettäisi osakaskunnan käytössä, aiheutuisi osakaskunnalle huomattavaa haittaa tien siirrosta. A ja B valittivat päätöksestä maaoikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Maaoikeus katsoi, ettei 10 metrin alue haitannut huomattavasti hakijoiden kiinteistöjen käyttöä, koska kiinteistöille jäi riittävästi ranta-aluetta loma-asuntojen rakentamiseksi. Korkein oikeus myönsi valitusluvan A:lle ja B:lle.
Korkein oikeus pohti ratkaisussaan sitä, voidaanko osakaskunnalle myöntää tieoikeus. Lähtökohtana on se, että tieoikeus annetaan kiinteistölle, määräalalle, kaivokselle tai pysyväksi tarkoitetulle rakennukselle tai laitokselle. Yhteistä aluetta ei mainita laissa. Korkeimman oikeuden arvion mukaan lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että tieoikeutta ei voisi antaa yhteisen alueen hyväksi. Ilmeistä oli, että vesialueelle oli pääsy muualtakin kuin ainoastaan lunastamatta jätetyltä vesijätöltä. Näin ollen tieoikeuden antaminen suurelle osakaskunnalle oli vastoin yksityistielain tarkoitusta. Asia palautettiin vesijättöalueen osalta toimituksessa uudelleen käsiteltäväksi.
Eri mieltä olleiden jäsenten mielestä kiinteistönmuodostamislain vesijättöä koskevat lunastussäännökset olisivat johtaneet siihen, että osa vesijätöstä olisi tullut toimituksen mukaisesti jättää osakaskunnan tarpeisiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa