» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2001:83 oli kysymys hakijasta, joka oli hakenut vesialueen jakoa aloittaakseen maatilamatkailuelinkeinon harjoittamisen vesialueella, jonka pinta-ala oli noin 150 hehtaaria, ja josta hän omisti noin 74 prosenttia. A oli perustellut hakemustaan sillä, että vapaa-ajan kalastus oli tärkeä osa maatilamatkailua, ja sen vuoksi hän tarvitsi oman yksityisen vesialueen.
Toimitusmiehet katsoivat, että vesialueen jakamiseen olisi ollut painavia syitä. Kiinteistönmuodostamislain mukaan osuuden erottaminen jaolla oli kuitenkin mahdollista vain, jos erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Jakamisessa tuli kyseisessä tapauksessa täten huomioida, että osakkaat saavat vettä oman rantansa edustalta, ja että myös rantaa omistamattomien osakkaiden vesialue kattaisi myös selkävettä, jotta heidän kalastuksensa ei tapahtuisi muiden osakkaiden mökkien ja laitureiden edessä. Arvioidessaan jaon edellytyksiä näillä perusteilla, toimitusmiehet tulivat siihen tulokseen, ettei edellytyksiä vesialueen jakamiselle ollut. A valitti tästä päätöksestä maaoikeuteen vaatien päätöksen kumoamista. Myös maaoikeus katsoi, ettei vesialueen jakamisen edellytyksiä ollut vaaditulla tavalla, koska riittävän suuria ja monipuolisia yhtenäisiä käyttöyksiköitä ei voitu muodostaa. Sen vuoksi maaoikeus hylkäsi A:n valituksen.
A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, jossa hän vaati, että maaoikeuden tuomio ja toimitusmiesten ratkaisu kumotaan ja toimitus palautetaan toimitusmiehille.
Korkein oikeus totesi, että kaislikkoisen vesialueen kapeus ja pituus vaikeutti alueella erityisesti kalanviljelyä. Jakaminen estäisi yhteisen vesialueen osakkaiden kalastuksen eräiden arvokalojen osalta, koska kalastuspaikat vaihtuvat vuodenaikojen ja kalalajien mukaan ja haittaisi kalastusta muutoinkin toimitusmiesten toteamin tavoin. Koska vesialueen jaossa ei näin ollen voitu muodostaa riittävän suuria ja monipuolisia yhtenäisiä käyttöyksiköitä, ja siten suorittaa jakoa tuottamatta osakkaille kiinteistönmuodostamislaissa tarkoitettua haittaa, edellytyksiä vesialueen jakamiselle ei ollut. Korkein oikeus ei muuttanut maaoikeuden tuomiota.
Eriävän mielipiteen mukaan sen seikan arviointi, aiheutuuko erottamisesta laissa tarkoitettua haittaa, oli kuitenkin tehtävä erityisesti jäljelle jäävän yhteisen vesialueen tarkoituksenmukaisen hoidon ja käyttämisen kannalta. Eriävän mielipide koski täten osaa korkeimman oikeuden perusteluista, ja sen mukaan oli ilmeistä, ettei erottaminen voinut yleensä tapahtua aiheuttamatta jonkinasteista haittaa. Sitä, onko hakijalla oikeus saada osuutensa erotetuksi, ei voida ratkaista punnitsemalla ainoastaan yleisten ja erityisten edellytysten olemassaoloa, vaan myös muille osakkaille mahdollisesti syntyvää haittaa ja sitä nimenomaista erityistä käyttöä, johon hakija on hakemuksensa tueksi vedonnut, on punnittava keskenään. Koska kalanviljely olisi vaikeutunut vesialueen jaosta, kuin myös tiettyjen arvokalojen kalastaminen, ei vesialueen jakamiselle ollut perusteita.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa