» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2000:38 käsiteltiin vesijättöaluetta, joka oli lunastuksen kohteena. Tämä vesijättöalue rajoittui rantakaavassa osoitettuun lomarakennuspaikkaan ja osaksi yhteiskäyttöön varatuksi puistoksi. Tämä tulikin huomioida lunastuksen yhteydessä. Tilan omistajat hakivat lunastusta vesijättöalueelle. Toimitusinsinööri katsoi, että hakijoilla oli oikeus tähän. Insinööri katsoi, että lunastuskorvauksen määrää arvioitaessa tuli huomioida alueen tämänhetkinen käyttötarkoitus, sekä sen mahdolliset käyttömahdollisuudet, jotka kaavasta ilmenivät.
Hakijat valittivat maaoikeuteen ja vaativat korvausten alentamista huomattavasti. Maaoikeus kuitenkin hylkäsi valituksen ja perusteli tätä siten, että jakokunnalla oli oikeus saada lunastetusta omaisuudesta käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Lisäksi maaoikeus huomautti, että, koska tilasta toisaalta tuli omarantainen rantatontti, tämä seikka nosti sen arvoa tavanomaiseen rakennuspaikkaan nähden.
Hakijat hakivat edelleen valituslupaa korkeimpaan oikeuteen ja saivat sen. Korkein oikeus ei kuitenkaan muuttanut maaoikeuden tuomiota ja perusteli sitä puhtaasti tilanteeseen soveltuvalla lainkohdalla.
Kiinteistönmuodostamislain 200 §:n mukaan omaisuus, joka toimituksessa lunastetaan, arvioidaan ensisijaisesti kauppa-arvon perusteella. Mikäli kauppa-arvo ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, korvattava omaisuus arvioidaan tuottoarvon mukaan tai omaisuuteen pantujen kustannusten perusteella. Täyttä korvausta ei vastaa se hinta, jonka alueesta nyt saisi, mutta kun kantajan tilaa ja lunastusaluetta arvioidaan kokonaisuutena ja sitä, millaisen rantatontin se muodostaa, on käypää hintaa nostettava. Koska kantaja ei tuonut pöytään mitään seikkoja, jotka todistaisivat kauppahinnan olevan jotain muuta, ei vesijättöalueen yksikkökorvausta ole syytä alentaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa