» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Maaoikeuden tuomion mukaan vesijätöstä johtuva tilussijoitus tuli korjata tilusvaihdolla siten, että vesitilaan A liitettiin rantatilasta B maa-alue ja B:hen liitettiin vesijättöä. Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko asiassa edellytyksiä tilusvaihdolle vai tuliko tilussijoitus korjata siten, että B sai lunastaa vesijätön.
Rantatilan B omistaja T valitti maaoikeuteen ja vaati toimituksen kumoamista ja asian palauttamista uuteen toimitukseen. Hän katsoi, että rajankäynti oli toimitettu virheellisesti. Myös vesijättöalueiden arvot oli määrätty virheellisesti T:n mukaan. Lisäksi hän katsoi, ettei edellytyksiä tilusvaihdon suorittamiselle ollut, vaan rantatilalle B oli annettava oikeus lunastaa siihen rajoittuvat vesijätöt rahakorvausta vastaan.
Maaoikeus katsoi, että vesitilaan A kuuluva ja rantatilaan B rajoittuva vesijättö vaikeutti huomattavasti rantatilan B käyttämistä. Lisäksi maaoikeus katsoi, että mainittua aluetta voitiin tarkoituksenmukaisesti käyttää ainoastaan rantatilan B yhteydessä.
Näin ollen tilusvaihtoa on pidettävä kiinteistönmuodostamislain 64 §:n perusteella ensisijaisena vesijätön tilussijoitukselle aiheuttaman ongelman ratkaisukeinona. Maaoikeus hyväksyi toimituksessa päätetyn tilusvaihdon.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus lausui, että kiinteistönmuodostamislain 60 §:n mukaan kiinteistön omistajalla on oikeus lunastaa vesijättö tai osa siitä, jos kiinteistön kohdalla on yhteistä vesijättöä, taikka kiinteistön kohdalle on sen muodostamisen jälkeen syntynyt yksityistä vesijättöä, joka vaikeuttaa huomattavasti kiinteistön käyttämistä tai jota voidaan tarkoituksenmukaisesti käyttää vain kiinteistön yhteydessä. Lisäksi kiinteistönmuodostamislain 64 §:n mukaan, jos tilussijoitus voidaan korjata tilusvaihdolla, on 60 §:ssä tarkoitetun alueen lunastamisen sijasta suoritettava tilusvaihto. Korkein oikeus jatkoi, että tällainen tilusvaihto voidaan suorittaa omistajien suostumuksetta, vaikka kiinteistönmuodostamislain 58 §:n 2 momentissa säädettyjä pakolliselle tilusvaihdolle muutoin asetettuja edellytyksiä ei olisi. Lunastamisen edellytyksenä on tällöin lisäksi, ettei se aiheuta haittaa kiinteistöjärjestelmän selvyydelle, vaikeuta asemakaavaan sopeutuvien kiinteistöjen muodostamista eikä 60 ja 61 §:issä tarkoitetussa tapauksessa aiheuta kenellekään asianosaiselle huomattavaa haittaa.
Korkein oikeus totesi, ettei tilusvaihto edellä mainituilla perusteilla parantanut olemassa olevaa kiinteistöjaotusta eikä se edistänyt alueen tarkoituksenmukaista käyttöä tai vähentänyt vesijätöstä lunastajalle eli rantatilalle B aiheutuvaa haittaa. Näin ollen asiassa ei ollut kiinteistönmuodostamislain 64 §:n mukaisia edellytyksiä korjata tilussijoitusta tilusvaihdolla, vaan tilussijoitus tuli korjata vesijättöalueen lunastuksella. Maaoikeuden tuomio kumottiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa