Minilex - Lakipuhelin

Velan vanhentuminen yritysten välillä

» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Velan vanhentuminen koskee kaikenlaisia velvoitteita, kuten rahaa, tavaraa, palveluja sekä muita suorituksia. Velka voi toisaalta perustua sopimukseen, lain säännöksiin tai vaikkapa vahingonkorvausvelvoitteeseen. Tällöin puhutaan siis velasta.

Velan vanhentumisen pääsääntönä on, että velka vanhenee kolmen vuoden kuluttua eräpäivästä, jollei velan vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Jollei eräpäivästä ole sovittu, vanhentumisajan kuluminen lähtee juoksemaan siitä, kun velkojan oikeus vaatia velan maksua velalliselta alkoi. Tämä ajankohta lähtee siitä, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai velkojana oleva osapuoli on muutoin täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.

On kuitenkin huomioitava, että velan katkaisutoimenpiteillä velan voimassaolo saattaa jatkua maksimissaan 25 vuotta, kun velkojana on luonnollinen henkilö. Jos velkojana on muu, kuin luonnollinen henkilö, velka vanhenee lopullisesti 20 vuodessa. Yritysten kesken velat siis vanhenevat lopullisesti 20 vuodessa. Tätä määräaikaa ei voida katkaista katkaisutoimenpiteilläkään.

On muistutettava myös siitä, ettei kukaan voi sopia lain mukaista pidemmästä velan vanhentumisajasta. Näin ollen, esimerkiksi sopimus siitä, että velan vanhentumisaika ei olekaan kolme vuotta, vaan vaikkapa viisi vuotta, on pätemätön. Ei voida myöskään sopia, että velka on voimassa ikuisesti. Velallisen vahingoksi ei siis voida sopia pidemmästä vanhentumisajasta, koska se olisi lainvastaista.

Esimerkiksi käytäessä kauppaa, tällöin yleensä sovitaan kauppasopimus ja kauppasopimuksessa maksulle eräpäivä. Yritysten välillä muodostuu siis monesti sopimusperusteisia velkoja.

Kuitenkin, jos velkoja ja velallinen eivät ole mitään sopineet kauppahinnan eräpäivästä, sovelletaan lain mukaisia velan vanhentumissäännöksiä.

Toisin sanoen, jos yritysosapuolet ovat jättäneet velan eräpäivän avoimeksi, ei tämä kuitenkaan merkitse, että velan vanhentumisaika olisi jotenkin sattumanvarainen asia. Tällöin vastaus velan vanhentumiskysymykseen löydetään laista.

Toisaalta, mikäli velkoja käy hankkimassa tuomioistuimelta lainvoimaisen tuomion tai muun ulosottoperusteen maksuvelvollisuutta koskien, velka on voimassa peräti viisi vuotta ulosottoperusteen antamisesta, ilman, että vanhentumista tarvitsee erikseen katkaista.

Mikäli jompikumpi yritys on joutunut sopimusrikkomuksen uhriksi ja on täten oikeutettu vahingonkorvaukseen, hinnanalennukseen tai sopimussakkoon sopimusrikkomuksesta, niin tässäkin sovelletaan pääsäännön mukaista kolmen vuoden vanhentumisaikaa. Kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua tällöin siitä, kun vahingonkärsijä saattoi esittää korvausvaatimuksen vahingonaiheuttajalle.

Toisin sanoen, kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa sopimusrikkomuksen perusteella kulua siitä, kun sopimusrikkomus on ollut havaittavissa, vaikka vahingot eivät olisi vielä olleet syntyneet. Sopimussuhteessa havaita täytyy siis sopimusrikkomus, eikä itse vahinkoa. Havainnon sopimusrikkomuksesta voi tehdä vahingonkärsijäosapuoli tai muukin taho. Sopimusrikkomus voidaan havaita jo siis ennen kuin vahingot ovat ilmenneet.

Mahdolliset sopimusrikkomukset tulisi huolellisten sopimusosapuolten huomata kohtuullisessa ajassa. Näin ollen, yritysten kannattaa valvoa tehdyn sopimuksen noudattamista. Tämä siksi, jotta vahingonkärsijä ehtii reagoida mahdollisesti ilmenevään sopimusrikkomukseen reklamaatiolle säädetyn kohtuullisen ajan puitteissa.

Mikäli näet ylittää reklamoinnille säädetyn kohtuullisen ajan sopimussuhteessa, voi seurauksena olla, että vahingonkorvauksia ei enää ole mahdollista vaatia sopimusrikkomuksen perusteella. Vanhentumisaika ja reklamaatiolle varattu aika alkavat näet monesti kulua samasta hetkestä. Reklamaatiolle varattu aika on yleensä huomattavasti yleistä kolmen vuoden vanhentumisaikaa lyhyempi. Täten osapuoli menettää oikeutensa vedota sopimusrikkomukseen nimenomaan reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnin, eikä saatavan vanhentumisen perusteella. Oikeus vaatia vahingonkorvausta saatetaan siis menettää sopimusrikkomustapauksissa periaatteessa vatulointiin.

Jos yritysten välillä on sattunut sopimuksen ulkopuolista vahinkoa, niin tällöin vanhentumisaika on yleinen vahingonkorvausaika eli 10 vuotta vahingon tapahtumisesta tai vahinkojen ilmenemisestä. Esimerkkinä sopimuksen ulkopuolisesta vahingonkorvauksesta voisi olla, jos yrittäjä kolhaisee työsuhdeautollaan toisen yrityksen parkkipaikalla toista autoa. Näissä tilanteissa aika lähtee kulumaan siis vahingon havaitsemisesta.

Lopullisena takarajana on, että vahingonkorvaus-, hyvitys- ja edunpalautusvelan vanhentuminen on katkaistava ennen kuin 10 vuotta on kerennyt kulua sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä silloin, kun velkojalle ei lainkaan synny mahdollisuutta vaatia suoritusta eikä yleinen vanhentumisaika näin ala kulua.

Toisaalta velan johtuessa rikoksesta, ei velka voi vanhentua niin kauan, kuin rikosasiassa on syytteennostoaikaa jäljellä. Syyttennostoaika saattaa siis hyvinkin olla pidempi, kuin velan vanhentumisen yleinen kolme vuotta tai edellä mainittu takarajainen 10 vuotta. Pahimmissa rikoksissa syyteoikeus ei vanhene koskaan. Rikoksesta johtuvissa veloissa noudatetaan siis säännöksiä rikoksen vanhenemisesta.

Toisaalta myöskään ympäristö- ja henkilövahingot eivät vanhene edes kymmenessä vuodessa. Tämä siksi, että niissä monesti vahingon laajuus ilmenee vasta pitkän ajan kuluessa vahingon kehittyessä ja tullessa kaikessa määriltään havaittaviin.

Velkoja voi toisaalta aina katkaista velan vanhentumisajan kulumisen. Velan vanhentumisen katkaisemisen ansiosta lähtee kulumaan uusi kolmen vuoden vanhentumisaika. Ulosottoperuste on kuitenkin voimassa viisi vuotta antamishetkestä. Lopullisesti velka vanhenee siis kuitenkin yritysten välillä 20 vuodessa ja yksityisen henkilön ollessa velkojana 25 vuodessa.

Velan katkaiseminen tapahtuu osoittamalla tiettyä aktiivisuutta sen suuntaan, että velkoja haluaa oman saatavansa takaisin velalliselta. Esimerkiksi velkoja voi nostaa kanteen velallista vastaan tuomioistuimessa tai ilmoittaa avoimesta saatavastaan velalliselle esimerkiksi yrityssaneeraus- tai konkurssimenettelyssä. Toisaalta velkoja voi myöskin viedä saatavansa ulosottoon.

Myös vapaamuotoinen velan vanhentumisen katkaiseminen on mahdollista. Kaikista järkevintä lienee kuitenkin toteuttaa katkaisutoimenpiteet ns. todisteellisesti eli esimerkiksi ulosottoperusteena toimiva tuomio hankkimalla, jottei sittemmin tule kiistaa siitä, että onko mitään velan katkaisutoimenpiteitä tehtykään yritysosapuolten kesken.

Velvoiteoikeudellisissa asioissa maallikon voi olla fiksuinta tukeutua asiantuntijan auttavaan käteen. Olet puhelinsoiton päässä vastauksesta, joten soitathan lakimiehellemme pikimmiten.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »