Minilex - Lakipuhelin

Milloin velka vanhenee ulosotossa?

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Ulosotolla pannaan täytäntöön laiminlyötyjä velvoitteita. Myös maksuvelvoite, kuten rahavelka voidaan ulosmitata. Tällöin velkojan on haettava maksamattomalle velalle ulosottoperuste, esimerkiksi käräjäoikeuden antama riita- tai rikostuomio. Ulosottoperuste on siis asiakirja, jossa maksuvelvoite on asetettu. 

Ulosottoperusteinen rahavelka ei kuitenkaan ole täytäntöönpanokelpoinen ikuisesti, vaan se vanhentuu pääsääntöisesti viiden vuoden kuluttua lopullisen ulosottoperusteen antamisesta. Lopullinen ulosottoperuste voi olla esimerkiksi lainvoimainen tuomio. Velan vanhentumisaika voidaan kuitenkin katkaista joko vapaamuotoisesti jommankumman velkasuhteen osapuolen aloitteesta tai oikeudellisin toimin. Katkaisemisen jälkeen alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. 

Ulosottoperusteen määräaika lasketaan siitä, kun tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu ja se on pantava täytäntöön ennen määräajan kulumista loppuun. Ulosottoperusteen määräajan päättyminen tarkoittaa käytännössä ulosotossa olevan rahavelan lopullista vanhentumista. Lopullisen vanhentumisen myötä velkaa ei voida enää periä eikä lopullista vanhentumisaikaa voida katkaista. 

Luonnolliselle henkilölle (yksityishenkilö tai yksityinen elinkeinon- tai ammatinharjoittaja) tuomiolla tai muulla ulosottoperusteella asetettu maksuvelvoite on pantava täytäntöön 15 vuoden sisällä ulosottoperusteen antamisesta. Tämä määrittää sen, miten pitkään velkaa voidaan periä ulosottoteitse. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, määräaika on 20 vuotta. Määräaika on 20 vuotta myös silloin, kun maksuvelvoite perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. 

Ulosottoperusteen määräaikaa voidaan jatkaa 10 vuodella, jos velallinen on toiminnallaan olennaisesti vaikeuttanut velkomista eli velkojan maksunsaantia. Olennaisena vaikeuttamisena pidetään esimerkiksi omaisuuden kätkemistä, tarkoituksellista lisävelkaantumista sekä taloudelliseen tilanteeseen liittyvien tietojen salaamista tai vääristelyä. Velkojan on nostettava kanne tuomioistuimessa velallista vastaan kahden vuoden kuluessa alkuperäisen määräajan päättymisestä tai velan lopullisesta erääntymisperusteisesta vanhentumisesta.

Tämän lakioppaan tarkoituksena on selventää lukijalle, mitä tarkoitetaan ulosottoperusteisella velalla ja milloin tällainen velka vanhentuu. Oppaassa käydään läpi sekä yleinen vanhentumisaika että velan lopullinen vanhentuminen. 

Yleinen vanhentumisaika ja sen katkaiseminen

Rahavelat vanhentuvat yleisen vanhentumisajan mukaisesti kolmen vuoden kuluttua niiden erääntymisestä. Ulosottoperusteinen velka vanhentuu vasta viiden vuoden kuluttua lainvoimaisen tuomion tai muun lopullisen ulosottoperusteen antamisesta. Tuomion lainvoimaisuudella tarkoitetaan sen lopullisuutta eli sitä, ettei siitä voida enää valittaa ylempään oikeusasteeseen. 

Velan yleinen vanhentumisaika voidaan kuitenkin katkaista kumman tahansa velkasuhteen osapuolen aloitteesta. Velkoja voi katkaista vanhentumisen esimerkiksi vaatimalla velalliselta suoritusta ja velallinen puolestaan maksamalla velkaa. Vapaamuotoisissa katkaisemistoimissa on kyse siitä, että toinen osapuoli jollakin tavalla muistuttaa toista velan voimassaolosta. Katkaisutoimesta on käytävä ilmi, minkä velan vanhentuminen sillä katkaistaan eli velka on yksilöitävä riittävällä tavalla. Velan vanhentumisaika voidaan katkaista myös oikeudellisin toimin. Tällöin kyse on usein viranomaismenettelyn, kuten velkaa koskevan oikeudenkäynnin alkamisesta. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi, edellisen pituinen vanhentumisaika. Myös uusi vanhentumisaika voidaan katkaista. 

Velan vanhentumisajan kuluminen katkeaa, jos:

  • velkoja ja velallinen sopivat velan maksujärjestelyistä, vakuudesta, muusta velan ehtojen muutoksesta tai vanhentumisen katkaisemisesta
  • velallinen velkaa maksamalla tai muulla tavalla tunnustaa velan olemassaolon
  • velkoja vaatii suoritusta tai muulla tavalla muistuttaa velallista velasta
  • velkoja nostaa velkomiskanteen velallista vastaan 
  • velkoja ilmoittaa saatavan kaikkia velallisen velkoja koskevassa menettelyssä (esim. konkurssi tai yksityishenkilön velkajärjestely)
  • velkoja laittaa velkaa koskevan ulosottoasian vireille 
  • velkaa koskeva asia sovitellaan tuomioistuinsovittelussa tai muussa sovittelumenettelyssä
     

Julkisoikeudellisten velkojen ulosottokelpoisuus

Julkisoikeudelliset velat, kuten verot, päivähoitomaksut, terveyskeskusmaksut ja pysäköintivirhemaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia eli niiden ulosmittaamiseen ei tarvita erillistä ulosottoperustetta. Tällaiset julkisyhteisöjen perimät velat vanhentuvat lopullisesti viiden vuoden kuluttua sen vuoden lopusta, jolloin ne on määrätty maksettaviksi. Julkisoikeudellisten velkojen vanhentumista ei voida katkaista. 

Ulosottoperuste on pantava täytäntöön määrätyssä ajassa

Ulosottoperusteet ovat määräaikaisia eli ne on pantava täytäntöön ennen määräajan kulumista loppuun. Ulosottoperusteen määräajan päättyminen tarkoittaa käytännössä ulosotossa olevan rahavelan lopullista vanhentumista. Lopullisen vanhentumisen myötä velkaa ei voida enää periä eikä lopullista vanhentumisaikaa voida katkaista. 

Luonnolliselle henkilölle tuomiolla tai muulla ulosottoperusteella asetettu maksuvelvoite on pantava täytäntöön 15 vuoden sisällä ulosottoperusteen antamisesta. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, määräaika on 20 vuotta. Määräaika on 20 vuotta myös silloin, kun maksuvelvoite on rikosperusteinen. Tämä tarkoittaa, että velka perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. Rikosperusteinen maksuvelvoite voi olla rikosasian asianomistajalle maksettava oikeudenkäyntikulu- tai vahingonkorvaus. 

Ulosottoperusteen määräajan päättyminen ei ole ainoa tapa, jolla velka vanhentuu lopullisesti. Velka voi vanhentua lopullisesti myös sen erääntymisen perusteella. Luonnollisten henkilöiden rahavelat vanhentuvat lopullisesti 20 vuoden kuluttua niiden erääntymisestä. Erääntymisperusteinen lopullinen vanhentumisaika on 25 vuotta silloin, kun myös velkoja on luonnollinen henkilö. Jos velkaan voidaan soveltaa molempia vanhentumisaikoja, velka vanhentuu lopullisesti aikaisempana ajankohtana.

Miten määräaika lasketaan?

Ulosottoperusteen 15 tai 20 vuoden pituinen määräaika lasketaan lainvoimaisen tuomion tai muun lopullisen ulosottoperusteen antamisesta. 

Ulosottoperusteen määräajan laskemisessa on otettava huomioon, onko ulosottoperuste annettu ennen 1.3.1993 vai sen jälkeen. Jos se on annettu ennen kyseistä päivämäärää, 15 vuoden määräaika on päättynyt 1.3.2008 ja 20 vuoden määräaika on päättynyt 1.3.2013. 1.3.1993 jälkeen annettujen ulosottoperusteiden osalta määräaika lasketaan vasta siitä päivästä, kun lopullinen tuomio on annettu.

Määräajan jatkaminen

Ulosottoperusteen määräaikaa voidaan tuomioistuimen määräyksellä jatkaa 10 vuodella, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkomista. Vaikeuttamisella viitataan aktiiviseen toimintaan, jonka tarkoituksena on velkojien edun vahingoittaminen. Velallisen toiminnan on oltava huomattavan moitittavaa ja sen on tosiasiallisesti vaikeutettava velkojan maksunsaantia eli kynnys määräajan jatkamiselle on melko korkea.

 Olennaisena vaikeuttamisena pidetään: 

  • omaisuuden kätkemistä tai lahjoittamista;
  • perusteetonta velkojen määrän lisäämistä;
  • tietojen salaamista taloudellisesta asemastaan konkurssissa, ulosotossa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai yrityssaneerauksessa;
  • väärien tai harhaanjohtavien tietojen antamista taloudellisesta asemastaan konkurssissa, ulosotossa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai yrityssaneerauksessa sekä
  • muutoin sopimatonta taloudellisen aseman järjestelyä velkojien vahingoksi.

Jos velallisen toiminta vastaa yhtä edellä mainituista kuvauksista, velkoja voi vaatia määräajan jatkamista nostamalla kanteen velallista vastaan. Kanne on nostettava viimeistään kahden vuoden kuluessa alkuperäisen määräajan päättymisestä tai velan lopullisesta erääntymisperusteisesta vanhentumisesta. Edellä mainituista ajankohdista valitaan aikaisempi. 

Eräpäivästä laskettava velan lopullinen vanhentuminen ei estä ulosottoperusteen määräajan jatkamista. Määräaikaa ei kuitenkaan jatketa, jos jatkaminen on velallisen kannalta kohtuutonta. Määräaikaa voidaan jatkaa vain kerran. 

Kysymyksiä ja vastauksia

Mikä on ulosottoperuste?

Ulosottoperusteella tarkoitetaan asiakirjaa, jossa velalliselle on asetettu maksuvelvoite. Käytännössä tämä asiakirja voi olla esimerkiksi käräjäoikeuden antama tuomio. 

Mitä tarkoitetaan ulosottoperusteen määräaikaisuudella?

Ulosottoperuste on pantava täytäntöön tietyn määräajan sisällä. Toisin sanoen ulosottoperusteinen velka vanhenee lopullisesti tietyn ajan kuluttua. Jos velallinen on luonnollinen henkilö, ulosottoperusteen määräaika on 15 vuotta. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, se on 20 vuotta ulosottoperusteen antamisesta.

Milloin rikosperusteinen velka vanhenee?

20 vuoden kuluttua siitä, kun velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. 

Voidaanko ulosottoperusteen määräaikaa pidentää?

Kyllä. Ulosottoperusteen määräaikaa voidaan tuomioistuimen määräyksellä jatkaa 10 vuodella, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkomista. Olennaisena vaikeuttamisena voidaan pitää esimerkiksi omaisuuden kätkemistä tai lahjoittamista, tietojen salaamista tai väärien tietojen antamista taloudellisesta asemasta. Velkojan on vaadittava määräajan jatkamista nostamalla kanne velallista vastaan.

- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa