Rahavelka vanhentuu tietyn ajan kuluttua, jos velkasuhteen osapuolet ovat passiivisia. Vanhentumisen myötä velallisen velvollisuus maksaa velkaa loppuu eikä velkojalla vastaavasti ole enää oikeutta periä sitä. Yleisesti ottaen velat vanhenevat kolmessa vuodessa niiden erääntymisestä, mikäli velan vanhentumista ei ole katkaistu. Jos velasta on annettu lainvoimainen tuomio tai muu ulosottoperuste, on vanhentumisaika 5 vuotta, edellyttäen tällöinkin, ettei vanhentumista katkaista. Tietyissä tapauksissa vanhentumisaika on 10 vuotta. Jotta velat eivät kuitenkaan jäisi voimaan loputtoman pitkäksi ajaksi sen avulla, että velan vanhentuminen aina ennen määräajan loppuun kulumista katkaistaisiin, sisältyy lainsäädäntöömme säännöksiä velan lopullisesta vanhentumisesta.

Yhtä kaikki vanhentunutta velkaa ei saa enää periä, eikä velallinen ole toisaalta velvollinen maksamaan vanhettunutta velkaansa. Velan vanhentuminen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti estä suorituksen saamista velan vakuudeksi annetusta pantista. Lisäksi jo käynnistetty ulosmittaus pysyy voimassa, vaikka velka olisi vanhentunut. Omia tilanteitaan velkojen vanhentumisen kannalta ovat myös tilanteet, joissa velallinen on ajautunut konkurssiin tai muuhun maksukyvyttömyysmenettelyyn. Lisätiedon saamiseksi tällaisia tilanteita koskien onkin syytä kääntyä asiantuntevien lakimiesten puoleen.

Luonnollisten henkilöiden (yksityishenkilöt ja yksityiset elinkeinon- tai ammatinharjoittajat) sopimusperusteiset rahavelat, kuten puhelinlaskut vanhentuvat pääsääntöisesti kolmen vuoden kuluttua niiden erääntymisestä. Jos velasta on annettu tuomio, se vanhentuu viiden vuoden kuluttua tuomion antamisesta. Velan vanhentuminen voidaan kuitenkin katkaista kumman tahansa velkasuhteen osapuolen eli velkojan tai velallisen aloitteesta. Velan yleinen vanhentumisaika katkeaa esimerkiksi silloin, jos velallinen maksaa velkaa tai velkoja vaatii velalliselta suoritusta. 

Luonnollisten henkilöiden velat vanhentuvat kuitenkin lopullisesti riippumatta siitä, onko niiden vanhentumisaikaa jossain vaiheessa katkaistu vai ei. Lopullista vanhentumista koskevien säännösten tarkoituksena on estää kohtuuttoman pitkään kestävä velkavastuu ja toimia viimeisenä keinona katkaista ylivelkaantumiskierre. Lopulliseen vanhentumiseen ei vaikuta osapuolten toiminta, vaan ainoastaan ajan kuluminen. Velan lopullinen vanhentumisaika lasketaan kahdella eri perusteella. Se voidaan laskea joko velan erääntymisestä tai täytäntöönpanoperusteen eli käytännössä useimmiten ulosottoperusteen antamisesta. Velan katsotaan vanhentuneen, mikäli jompikumpi näistä vanhentumisajoista on kulunut umpeen. Se, että velan erääntymisen mukaan määräytyvä vanhentumisaika ei ole kulunut loppuun ei siis estä velan lopullista vanhentumista täytäntöönpanoperusteen vanhentumisen vuoksi. Luonnollisen henkilön rahavelka vanhentuu lopullisesti 20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, velka vanhentuu 25 vuoden kuluttua sen erääntymisestä.

Lopulliset vanhentumisajat ovat hieman erilaisia silloin, kun velkoja on saanut velkaa koskevan täytäntöönpanoperusteen. Myös täytäntöönpanoperusteella syntynyt velka vanhentuu lopullisesti. Yleensä kyseessä on ulosottoperuste eli esimerkiksi käräjäoikeuden antama tuomio, jolla asetetaan luonnolliselle henkilölle jokin maksuvelvoite. Ulosottoperuste vanhentuu lopullisesti 15 vuoden kuluessa sen antamisesta. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, ulosottoperusteen lopullinen vanhentumisaika on 20 vuotta. Myös rikosperusteinen velka vanhentuu lopullisesti 20 vuoden kuluttua siitä, kun velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. 

Oman joukkonsa vanhentumisen osalta muodostavat tietyt viranomaismaksut. Esimerkiksi kuntien sairaalamaksut ja päivähoitomaksut vanhenevat lopullisesti 5 vuodessa velan maksuunpanosta tai määräämisestä. Niiden vanhentumista ei siis voi katkaista. Tällaiset maksut ovat myös suoraan ulosottokelpoisia, joten niiden perimiseksi ulosoton kautta ei ole tarpeen hakea erillistä täytäntöönpanoperustetta tuomioistuimelta.

Tämän lakioppaan tarkoituksena on selventää lukijalle, mitä velan lopullisella vanhentumisella tarkoitetaan käymällä läpi aihepiiriin liittyvät olennaiset käsitteet ja periaatteet. 

Velan vanhentumisesta yleisesti 

Rahavelat eivät ole voimassa loputonta aikaa, vaan ne vanhentuvat. Vanhentumisen myötä velallisen velvollisuus maksaa velkaa loppuu eikä velkojalla vastaavasti ole enää oikeutta periä sitä. 

Luonnollisten henkilöiden rahavelat, kuten vuokravelat tai puhelinlaskut vanhentuvat yleisen vanhentumissäännön mukaisesti kolmen vuoden kuluttua velan eräpäivästä. Eräpäivällä tarkoitetaan velan viimeistä maksupäivää. Jos velasta on annettu tuomio, se vanhentuu viiden vuoden kuluttua tuomion antamisesta. 

Vanhentumisajan katkaiseminen

Velan vanhentuminen voidaan kuitenkin katkaista sekä velkojan että velallisen aloitteesta. Velan vanhentumisaika voidaan katkaista myös oikeudellisin toimin. Tällöin kyse on usein viranomaismenettelyn, kuten ulosoton tai velkaa koskevan oikeudenkäynnin alkamisesta. Vanhentumisen katkaiseminen tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhentumisajan kuluminen keskeytyy. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi vanhentumisaika, joka on entisen pituinen. Uusi vanhentumisaika on yhtä lailla katkaistavissa. 

Velan vanhentumisajan kuluminen katkeaa, jos:

• velkoja ja velallinen sopivat velan maksujärjestelyistä, vakuudesta, muusta velan ehtojen muutoksesta tai vanhentumisen katkaisemisesta
• velallinen velkaa maksamalla tai muulla tavalla tunnustaa velan olemassaolon
• velkoja vaatii suoritusta tai muulla tavalla muistuttaa velallista velasta
• velkoja nostaa velkomiskanteen velallista vastaan 
• velkoja ilmoittaa saatavan kaikkia velallisen velkoja koskevassa menettelyssä (esim. konkurssi tai yksityishenkilön velkajärjestely)
• velkoja laittaa velkaa koskevan ulosottoasian vireille 
• velkaa koskeva asia sovitellaan tuomioistuinsovittelussa tai muussa sovittelumenettelyssä
   

Velan lopullinen vanhentuminen

Luonnollisen henkilön rahavelka vanhentuu lopullisesti siitä huolimatta, että vanhentuminen olisi jossain vaiheessa katkaistu. Lopullista vanhentumista koskevien säännösten tarkoituksena on estää kohtuuttoman kauan kestävä velkavastuu ja toimia viimeisenä keinona ylivelkaantumistilanteissa. Lopulliseen vanhentumiseen ei vaikuta osapuolten toiminta, vaan ainoastaan ajan kuluminen.

Velan lopullinen vanhentumisaika lasketaan velan erääntymisestä tai täytäntöönpanoperusteen (tuomio) antamisesta. Luonnollisten henkilöiden sopimusperusteisten rahavelkojen kohdalla lopullinen vanhentumisaika on 20 vuotta velan erääntymisestä. Lopullinen vanhentumisaika on 25 vuotta, jos myös velkoja on luonnollinen henkilö. 

Täytäntöönpanoperusteisen velan lopullinen vanhentuminen

Myös täytäntöönpanoperusteella syntynyt velka vanhentuu lopullisesti. Yleensä kyseessä on ulosottoperuste eli esimerkiksi käräjäoikeuden antama tuomio, jolla asetetaan luonnolliselle henkilölle maksuvelvoite. Ulosottoperuste vanhentuu lopullisesti 15 vuoden kuluessa sen antamisesta. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, ulosottoperusteen lopullinen vanhentumisaika on 20 vuotta. Myös rikosperusteinen velka vanhentuu lopullisesti 20 vuoden kuluttua siitä, kun velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun.

Ulosottoperusteen määräaikaa voidaan tuomioistuimen määräyksellä jatkaa 10 vuodella, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkomista. Olennaisena vaikeuttamisena voidaan pitää esimerkiksi omaisuuden kätkemistä tai lahjoittamista, tietojen salaamista tai väärien tietojen antamista taloudellisesta asemastaan. Velkojan on vaadittava määräajan jatkumista nostamalla kanne velallista vastaan viimeistään kahden vuoden kuluessa alkuperäisen ulosottoperusteen määräajan päättymisestä.

Miten lopullisen vanhentumisen määräaika lasketaan?

Velan lopullista vanhentumista koskevaa lainsäädäntöä muutettiin vuonna 2015. Uusilla säännöksillä on viiden vuoden siirtymäaika. Ennen 1.1.2015 erääntyneiden velkojen kohdalla lopullisen vanhentumisen määräaika joudutaan laskemaan osittain taannehtivasti. Lain tullessa voimaan lopullisesta vanhentumisajasta katsottiin kuluneen enintään 15 vuotta. Ensimmäiset velat vanhentuivat lopullisesti 1.1.2020. Yksityishenkilöiden myöntämien lainojen kohdalla siirtymäaikaa on vielä viisi vuotta jäljellä eli ne voivat vanhentua lopullisesti aikaisintaan 1.1.2025. 

Ulosottoperusteisen velan kohdalla olennaista on se, onko ulosottoperuste (tuomio) annettu ennen 1.3.1993 vai sen jälkeen. Jos se on annettu ennen, 15 vuoden määräaika on päättynyt 1.3.2008 ja 20 vuoden määräaika on päättynyt 1.3.2013. 1.3.1993 jälkeen annettujen ulosottoperusteiden osalta määräaika lasketaan vasta siitä päivästä, kun lopullinen tuomio on annettu.

Yhteenveto

• Velkojen vanhentumisajan pituus riippuu useista tekijöistä, kuten velan tyypistä, erääntymispäivästä, mahdollisista tuomioista ja ulosottoperusteista.
• Yleensä velat vanhenevat kolmen vuoden kuluttua erääntymisestään, mutta tämä aika voi olla myös viisi tai kymmenen vuotta.
• Velan vanhentuminen voidaan katkaista velkojan tai velallisen aloitteesta, mutta velan lopullinen vanhentuminen tapahtuu ajan kulun perusteella eikä sitä voida enää katkaista.
• Luonnollisten henkilöiden rahavelat vanhenevat lopullisesti 20–25 vuoden kuluttua velan erääntymisestä.
• On tärkeää muistaa, että velan vanhentuminen ei estä jo käynnistettyä ulosmittausta eikä suojaa velallisen omaisuutta velan vakuudeksi annetulta pantilta.

Summary in English

• The length of the limitation period for debts depends on several factors, such as the type of debt, the due date, possible judgments, and foreclosure grounds.
• Debt usually expires three years after it was due, but this period can also be five or ten years.
• The expiration of the debt can be interrupted by the initiative of the creditor or the debtor, but the final expiration of the debt takes place based on the passage of time and can no longer be interrupted.
• Monetary debts of natural persons expire definitively 20–25 years after the debt is due.
• It is important to remember that the expiration of the debt does not prevent the foreclosure that has already been started, nor does it protect the debtor's property from the pledge given as security for the debt.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Mitä tarkoittaa velan lopullinen vanhentuminen?

Velallisen maksuvelvollisuus ja velkojan oikeus periä velkaa lakkaavat tietyn ajan kuluttua. Rahavelan yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta velan erääntymisestä. Vanhentumisaika voidaan kuitenkin katkaista kumman tahansa velkasuhteen osapuolen toimesta. Katkaisemisesta alkaa kulua uusi samanpituinen vanhentumisaika. Velan lopullinen vanhentuminen tarkoittaa kuitenkin velkasuhteen päättymisen takarajaa, johon vanhentumisajan katkaiseminenkaan ei vaikuta. 

2. Milloin luonnollisen henkilön rahavelka vanhentuu lopullisesti?

20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, velka vanhentuu lopullisesti vasta 25 vuoden kuluttua sen erääntymisestä. 

3. Milloin rikosperusteinen velka vanhentuu?

20 vuoden kuluttua siitä, kun velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. 

4. Milloin ennen vuotta 2015 erääntynyt velka vanhentuu lopullisesti?

Viiden vuoden siirtymäjakson takia ennen vuotta 2015 erääntynyt velka on voinut vanhentua lopullisesti aikaisintaan 1.1.2020. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, velka voi vanhentua aikaisintaan 1.1.2025. 

5. Milloin ulosottoperusteinen velka vanhentuu lopullisesti?

Pääsääntöisesti 15 vuoden kuluttua ulosottoperusteisen maksuvelvollisuuden (esim. tuomio) antamisesta. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, velka vanhentuu lopullisesti vasta 20 vuoden kuluttua. 

Aiheesta muualla

• Laki velan vanhentumisesta (Finlex)