Minilex - Lakipuhelin

Hovioikeuden jatkokäsittelylupa - KKO:2013:30


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Oikeudenkäyntimenettely
    Jatkokäsittelylupa
    Vahingonkorvaus
    korvattava vahinko
    Kärsimys

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:30 oli kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n ja B:n ryöstöstä ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta vankeusrangaistuksiin. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti heidät suorittamaan rikosten asianomistajille X:lle ja Y:lle korvausta muun muassa loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä törkeän kotirauhan rikkomisen osalta 500 euroa. X ja Y valittivat hovioikeuteen vaatien törkeän kotirauhan rikkomisen perusteella tuomitun kärsimyskorvauksen korottamista heidän kummankin osalta 2 000 euroksi viivästyskorkoineen. Hovioikeus ei kuitenkaan myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi.

X ja Y valittivat edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Oikeudenkäymiskaaren mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta; 2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä; 3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa; tai 4) luvan myöntämiseen on muu painava syy. Jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse 1 kohdan nojalla myöntää pelkästään näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella. X:n ja Y:n valituksen johdosta kysymys oli ollut törkeän kotirauhan rikkomisen perusteella tuomittavan kärsimyskorvauksen määrästä. X ja Y olivat pyytäneet jatkokäsittelyluvan myöntämistä sillä perusteella, että käräjäoikeuden tuomion lopputulosta on ollut aihetta epäillä ja että lopputuloksen oikeellisuutta ei myöskään ole voitu arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä.

Korkein oikeus korosti vahinkoa kärsineiden yhdenvertaisen kohtelun edellyttävän, että käräjäoikeuden ratkaisusta ilmenevät ne perusteet, joiden nojalla korvauksen taso oli määritelty. Vaikka korvauksen määrääminen olikin ollut käräjäoikeuden harkittavissa, ei käräjäoikeus kuitenkaan Korkeimman oikeuden mukaan ollut tuonut ratkaisunsa perusteluissa esiin, mitkä seikat olivat vaikuttaneet siihen, että se oli määrännyt kärsimyskorvauksen määrän Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksessa mainitulta alarajalta. Lisäksi Korkein oikeus totesi, että ratkaisun perusteleminen olisi ollut erityisen aiheellista kyseisen rikoksen tekotavan vuoksi.

Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden ratkaisun perusteluiden puutteellisuuden vuoksi vahingonkorvauksen määräämistä koskevan harkintavallan käytön oikeellisuutta ei ole ollut mahdollista arvioida. Hovioikeuden olisi Korkeimman oikeuden mukaan pitänyt myöntää X:lle ja Y:lle jatkokäsittelylupa. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja myönsi X:lle ja Y:lle jatkokäsittelyluvan. Asia palautettiin Helsingin hovioikeuteen, jossa asian käsittelyä on jatkettava. 

Aiheeseen liittyvät tapaukset

 

Selaa lakitietoa