» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus KKO:2012:60 alkoi Kotkan käräjäoikeudessa, jossa A:n tuomittiin neljästä törkeästä veropetoksesta sekä eräistä muista rikoksista vankeusrangaistukseen sekä liiketoimintakieltoon ja suorittamaan Verohallinnolle vältettyjen verojen määrä vahingonkorvauksena.
Tapauksen tausta oli se, että A oli ollut X Oy:n ja Y Oy:n määräysvallan käyttäjä sekä vastuuhenkilö ja laiminlyönyt vuosien 2003 ja 2005 välillä yhtiöissään veron välttämistarkoituksessa yhtiöiden veroilmoituksen antamisen ja näin aiheuttanut verojen määräämättä jättämisen. Lisäksi A oli jättänyt ilmoittamatta suurimman osan yhtiöiden työntekijöille maksetuista palkoista, tai ilmoittanut palkat liian pieninä sekä antanut arvonlisäverotusta varten väärää tietoa aiheuttaen yhtiöiden verojen, sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen.
Käräjäoikeus katsoi myös, että A:n avopuoliso B oli vuosien 2003-2006 välisenä aikana tapahtuneessa törkeässä rahanpesussa ottanut vastaan, käyttänyt ja muuntanut A:n syyksiluetuilla törkeillä veropetoksilla hankkimaa rikoksen tuottamaa hyötyä ja sen tilalle tullutta omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen niiden laittoman alkuperän. B:n tileille tehdyillä käteispanoilla ja ulkomaan maksumääräyksillä oli muun muassa ostettu ajoneuvoja ja viisi asuntoa Brasiliasta.
A:lla ei ollut ollut vuosien 2001-2005 välillä Suomessa lainkaan verotettavaa tuloa, kuten ei myöskään B:llä vähäisiä pääomatuloja lukuun ottamatta. Tämän ja eräiden muiden seikkojen valossa käräjäoikeus katsoi, että B:n tilille talletetut huomattavat rahavarat olivat peräisin A:n törkeillä veropetoksilla hankkimasta hyödystä. Käräjäoikeus tuomitsi B:n törkeästä rahanpesusta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja menettämään valtiolle rahanpesun kohteena olleet 435 742,99 euroa.
Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että koska A:n syyksi luetut törkeät veropetokset olivat mahdollistaneet lähes kokonaan verovalvonnan ja yhteiskunnan kontrollin ulkopuolella toimimisen ja koska A oli jo ennen nyt kyseessä olevia tekoja toiminut yrityksissä, jotka eivät olleet suorittaneet kaikkia lakimääräisiä velvoitteitaan ja koska B:n tileille oli vuosien 2001-2006 välillä tullut rahaa kaikkiaan 1 072 430,00 euroa katsoi käräjäoikeus olevan syytä epäillä, että syyttäjän yksilöimä laajennetun hyödyn menettämisseuraamuksen kohteena oleva omaisuus, eli neljä asuntoa Brasiliassa, Länsiranta-niminen tila, ajoneuvot sekä viidellä eri tilillä olevat käteisvarat, olivat ainakin osaksi peräisin sellaisesta A:n rikollisesta toiminnasta, jota ei ollut pidettävä vähäisenä. Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n menettämään valtiolle laajennettuna rikoshyötynä edellä mainitun omaisuuden ja varat.
A ja B valittivat asiasta hovioikeuteen ja vaativat muun muassa menettämisseuraamusten poistamista. Hovioikeus totesi, että tuomitun menettämisseuraamuksen kohteena oleva omaisuus oli Länsirannan tilaa lukuun ottamatta sama kuin rahanpesun kohteena ollut omaisuus. Samoin hovioikeus katsoi, että kaiken syyttäjän yksilöimän omaisuuden, jonka ei voitu katsoa olleen rahanpesun kohteena voitiin olettaa olevan ainakin osittain peräisin A:n rikollisesta toiminnasta. Hovioikeus piti myös ilmeisenä, että omaisuus oli siirretty B:n nimiin menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi.
Hovioikeus tuomitsi käräjäoikeuden tuomion mukaisen omaisuuden Länsirannan tilaa lukuun ottamatta menetetyksi valtiolle rahanpesurikoksen kohteena olleen 435 742,99 euron määrään saakka. Samoin hovioikeus tuomitsi kaiken omaisuuden, Länsirannan tila mukaan lukien, edellä mainitun määrän ylittävältä osin menetetyksi valtiolle laajennettuna rikoshyötynä. Hovioikeus tuomitsi menettämisseuraamukset yhteisvastuullisesti sekä A:lle että B:lle, sillä sen mukaan ei ollut selvää oliko omaisuus siirretty B:n nimiin todellisesti vai näennäisesti.
A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa korkeimmasta oikeudesta koskien heihin kohdistettuja menettämisseuraamuksia ja valituksessaan he vaativat, että laajennettua hyödyn menettämistä koskeva vaatimus hylätään.
Korkein oikeus katsoi, että kysymys on siitä, mihin omaisuuteen rikoslaissa määritelty rahanpesun kohteena olleen omaisuuden menettämisseuraamus asiassa kohdistuu. Muun omaisuuden osalta korkein oikeus katsoi olevan kyse siitä, oliko syytä olettaa sen olevan kokonaan tai osittain peräisin ei vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta ja onko omaisuutta menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirretty B:lle. Lisäksi asiassa oli korkeimman oikeuden mukaan selvitettävä, mikä merkitys A:lle tuomitulla vahingonkorvausvelvollisuudella on menettämisseuraamusten määräämisessä.
Korkein oikeus – kuten hovioikeuskin – katsoi, että Länsirannan tilan hankinta-aika huomioiden ei ollut syytä olettaa kiinteistön olleen törkeän rahanpesun kohteena ollutta omaisuutta. Muilta osin korkein oikeus katsoi, että rahanpesurikosten menettämisseuraamus on kohdistettava rahanpesun kohteena olevaan omaisuuteen, eikä sitä voida rikoslain nojalla tuomita menetetyksi esirikoksen tekijältä, vaan rahanpesijältä. Näin ollen rahanpesun kohteena ollut omaisuus – muun muassa Brasiliassa sijaitsevat asunnot sekä ajoneuvot - on tuomittava vain B:ltä valtiolle menetetyksi.
Laajennettu hyödyn menettämistä koskien korkein oikeus tutki muun muassa rikoslain kyseessäolevien säädösten esitöitä, joissa korostetaan, että laajennettua hyödyn menettämistä sovelletaan törkeään rikollisuuteen. Kuten hovioikeuskin, myös korkein oikeus katsoi, että A:n harjoittamaa rikollista toimintaa ei voitu pitää vähäisenä ja että oli syytä olettaa, että Länsirannan tila oli hankittu A:n aiemmasta rikollisesta toiminnasta peräisin olevilla varoilla. Koska kiinteistö kuitenkin oli ostettu B:n nimiin ja hänellä oli siihen lainhuuto, ja koska korkein oikeus katsoi olevan syytä olettaa, että kiinteistö on ostettu B:n nimiin menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi, on se tuomittava valtiolle menetetyksi laajennettua hyötyä koskevan säännöksen perusteella B:ltä.
Korkein oikeus totesi, että käräjäoikeus oli jättänyt asiaa ratkaistessaan tutkimatta Verohallinnon B:hen kohdistamat rangaistus- ja korvausvaatimukset koska se oli katsonut, ettei Verohallinnolla ole asianomistaja-asemaa törkeän rahanpesun osalta. Koska Verohallinto ei ollut hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, oli se lainvoimainen.
Korkein oikeus katsoi, että rikoslain säädöstä, jonka mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena ei voida asiassa soveltaa, sillä vahingonkorvausvelvollisuus ja rahanpesun kohdetta sekä laajennettua hyödyn menettämistä koskevat menettämisseuraamukset eivät kohdistu asiassa samaan henkilöön.
Edellä mainituin perusteluin korkein oikeus päätyi muuttamaan hovioikeuden tuomiota menettämisseuraamusten osalta. Se katsoi tuomiossaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan A:lle tuomittujen menettämisseuraamusten osalta sekä siltä osin kuin B on yhteisvastuullisesti A:n kanssa tuomittu menettämään kahdella muulla pankkitilillä olevat varat valtiolle. A myös vapautetaan hänelle tuomituista menettämisseuraamuksista. Lisäksi rahanpesun kohteena oleva omaisuus eli mm. Brasiliassa sijaitsevat asunnot ja kaksi ajoneuvoa tuomitaan B:ltä valtiolle menetetyksi, kuten myös Länsirannan tila. Muilta osin korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa