» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Vankilan vartija oli avannut tutkintavangille Rikosseuraamuslaitoksesta saapuneen kirjeen, jota tutkintavankeuslain mukaan ei olisi saanut avata. Tutkintavanki vaati valtion velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvausta viestintäsalaisuuden loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Kirjeen avaamisen katsottiin tapahtuneen erehdyksessä, eikä kysymys ollut rangaistavaksi säädetystä teosta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset kärsimyksen korvaamiselle eivät täyttyneet. Kysymys lisäksi siitä, voitiinko korvausta tuomita sillä perusteella, että kirjeen oikeudetonta avaamista oli pidettävä myös perus- ja ihmisoikeusloukkauksena.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Ratkaisussaan hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun. Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta. Luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sillä, jonka yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, on oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Oikeus korvaukseen kärsimyksestä on saman momentin 4 kohdan mukaan myös sillä, jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, muun muassa momentin 1 kohdassa tarkoitettuun loukkaukseen verrattavalla tavalla.
Rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa on säädetty rangaistavaksi viestintäsalaisuuden loukkauksena toiselle osoitetun kirjeen oikeudeton avaaminen. Rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentista ilmenee, että rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, ellei toisin ole säädetty. Viestintäsalaisuuden loukkausta ei ole säädetty rangaistavaksi tuottamuksellisena tekona, joten rangaistusvastuu edellyttää tahallisuutta.
Koska rikosvastuu viestintäsalaisuuden loukkauksesta edellyttää tahallisuutta eikä kirjeen avanneen vartijan menettelyä voida pitää tahallisena, eivät vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset kärsimyksen korvaamiselle täyty. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen kärsimyksestä on myös sillä, jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Säännöksen soveltamisalan on tarkoitettu jäävän suppeaksi (HE 167/2003 vp s. 58). Korkein oikeus katsoo, ettei vartijan menettelyä edellä kohdassa 1 mainitut seikat huomioon ottaen voida pitää törkeän huolimattomana. Tämän vuoksi oikeutta korvaukseen ei voida perustaa myöskään sanottuun säännökseen.
Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoi, että vahingonkorvauslakiin ei sisälly sellaista säännöstä, jonka nojalla korvausta kärsimyksestä voitaisiin tuomita silloin, kun kirjesalaisuuden loukkaus perustuu tuottamukselliseen menettelyyn.
Rikosseuraamuslaitoksen kirje A:lle on avattu oikeudettomasti. A:n yksityiselämän suojaa on näin vankilan viranomaisen toimesta loukattu. Loukkauksen on kuitenkin katsottu tapahtuneen erehdyksessä. Kirjeen avaamisesta on tehty heti asianmukainen merkintä vankitietojärjestelmään ja vartija on raportoinut asiasta esimiehelleen, joka on suullisesti ilmoittanut tapahtuneesta A:lle. Kysymys on siten ollut erehdyksessä tapahtuneesta yksittäisen kirjeen oikeudettomasta avaamisesta, ei yleisestä vankilan lainvastaisesta käytännöstä. Vankilaviranomaiset ovat kirjeen avaamisen jälkeen toimineet edellä kerrotuin tavoin avoimesti ja pyrkineet rajoittamaan aiheutuneen vahingon mahdollisimman pieneksi. Kirjeen avaamisesta A:lle aiheutuneet haitalliset vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa