» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa käsiteltiin pahoinpitelyyn liittyvää vahingonkorvausta. Asiassa oli kyse vahingon korvattavuuden arvioinnista. Törkeän pahoinpitelyn uhrille oli aiheutunut aivovamma ja vaikea traumaperäinen stressireaktio. Oikeudellinen kysymys tapauksessa koski kivun ja säryn, kipuun ja särkyyn rinnastettavan kärsimyksen sekä henkisen kärsimyksen korvaamista.
Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta B:hen kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä. B vaati A:lta korvausta kivusta ja särystä 100 000 markkaa ja henkisestä kärsimyksestä 100 0000 markkaa, molemmat korkoineen.
Lääkärinlausunnon mukaan B:llä oli pahoinpitelyn jälkeen todettu turvotusta ja mustelmia eri paikoissa. B:n hiuksia oli revitty ja osa hampaista oli löystynyt. Neurologian erikoislääkäri oli todennut B:llä aivovamman ja B:tä hoitanut psykiatri oli todennut B:llä traumaperäisen stressireaktion. B:lle aiheutettua terveydellistä haittaa oli pidettävä merkittävänä. Käräjäoikeus päätyi tuomitsemaan A:n maksamaan B:lle 200 000 markkaa korkoineen korvaukseksi kivusta ja särystä. Käräjäoikeus totesi, että pahoinpitelyrikoksen yhteydessä ei tuomita korvausta henkisestä kärsimyksestä. Tätä koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. B valitti asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ja B valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen. B vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi kivusta ja särystä 11 773,15 euroa sekä henkisestä kärsimyksestä joko vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla tai lisättynä kivusta ja särystä vaadittuun korvaukseen 11 773,15 euroa
Korkein oikeus tarkasteli ensin aiheutunutta henkilövahinkoa päivitettyjen lääkärinlausuntojen perusteella. Neurologi oli todennut B:n olevan pahoinpitelyssä saamiensa vammojen seurauksena pysyvästi työkyvytön.
Korkein oikeus tarkasteli erikseen korvausta kivusta ja särystä sekä kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä, sekä korvausta henkisestä kärsimyksestä.
Korkein oikeus tarkasteli korvausta kivusta ja särystä sekä kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaisesti. Kyseisen pykälän mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus muun ohella kivusta ja särystä. Henkilövahingolla tarkoitetaan lainkohdassa sekä ruumiinvamman oireista aiheutuvaa haittaa, että pyykkisen tilan häiriintymistä. Korkeimman oikeuden mukaan vahingonkorvauksen määrää arvioitaessa keskeisiä arviointiperusteita ovat henkilövahingon laatu ja vaikeusaste. Vahingonkorvausta korottavana seikkana voidaan pitää B:n kärsimien vammojen pitkäaikaisuutta ja vammojen lukuisuutta.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan henkilövahinkoa koskevia vahingonkorvauslain säännöksiä on sovellettava myös sen kärsimyksen korvaamiseen, jonka on aiheuttanut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut taikka muu sen kaltainen rikos. Oikeuskäytännössä on katsottu, että pahoinpitelyrikos ei ole vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettu rikos.
Käräjäoikeudessa esitetyn tapahtumakuvauksen mukaan A oli tunkeutunut B:n kotiin vastoin tämän tahtoa. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi, että B:llä on oikeus korvaukseen kotirauhan rikkomisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. Tämän perustella korkein oikeus katsoi B:n olevan oikeutettu 500 euron korvaukseen kotiin tunkeutumisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota. A velvoitettiin suorittamaan E:lle korvaukseksi kivusta ja särystä sekä kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomiossa mainitun 20 000 markan asemesta 14 000 euroa sekä henkisestä kärsimyksestä 500 euroa. Korvauksen määrä siis kasvoi kokonaisuudessaan käräjäoikeuden määräämästä korvauksesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa