Minilex - Lakipuhelin

Vahingonkorvaus - KKO:2012:3


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

  • Vahingonkorvaus

Tapauksessa A ilman ajo-oikeutta oli suistunut tieltä autolla, jonka hän oli luvatta ottanut käyttönsä. Hän oli jättänyt auton ulosajopaikalle vaurioituneena, josta se löydettiin myöhemmin palaneena. Tapauksessa selvitettiin, onko A tahallaan tai törkeästä huolimattomuudestaan aiheuttanut vakuutustapahtuman eli auton palamisen ja näin ollen velvollinen korvaamaan vakuutusyhtiölle heidän vakuutuksenottajalle maksamansa vakuutuskorvauksen.

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa rangaistusta A:lle moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Syytteessä kuvatusti A oli ottanut luvattomasti käyttöönsä 22.2.2009 X Oy:n omistavan ja B:n hallinnassa olevan auton. A oli kuljettanut autoa ilman ajo-oikeutta ja laiminlyönyt huolimattomuuttaan sovittaa auton nopeuden sellaiseksi, että hän olisi hallinnut autoa. Auto oli suistunut tieltä ja näin ollen vaurioitunut. Liikenneturvallisuuden vaarantaminen oli omiaan aiheuttamaan toisen turvallisuudelle vaaraa.

Vakuutusyhtiö oli toimittanut käräjäoikeudelle kirjallisen korvausvaatimuksen, jossa he vaativat, että A velvoitetaan maksamaan vakuutusyhtiölle sen maksaman autovakuutuksen perusteella uusarvolunastuksen perusturvasta 13 608,89 euroa korvauksesta auton käypää arvoa vastaavaa määrä (noin 11 000e) vähennettynä 500 euron omavastuulla eli 10 719 euroa korkoineen. Vaatimuksensa yhtiö perusti siihen, että X:llä oli sillä hetkellä autovakuutus heidän yhtiössään ja yhtiö korvasi vahingon sopimuksen ehtojen mukaisesti. Vakuutuskorvaus lain 75 §:n sekä vakuutuksiin sovellettavan yhtiön vakuutusehtojen vakuutussopimuslaista johtuvia oikeuksia sekä velvollisuuksia koskevan 13.1 ehtokohdan mukaan yhtiöllä on takautumisoikeus suorittamaansa korvausmäärään asti vahingonaiheuttajaa kohtaan, mikäli hän on aiheuttanut vahingon tahallisesti taikka törkeästä huolimattomuudestaan. He katsoivat liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan syytekohdan mukaisesti, että A on menetellyt tahallaan tai ainakin törkeän huolimattomasti, joten korvausvelvollisuus yhtiölle syntyy. 

A myönsi käräjäoikeudessa syyllisyytensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen sekä kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta syytteen mukaisesti. Hän kuitenkin kiisti korvausvaatimuksen vakuutusyhtiöltä perustellen, että ei ollut vahingoittanut autoa ulosajon jälkeen ja lunastuskuntoon saattaminen on johtunut tulipalosta, mikä taas ei johtunut hänestä. A totesi, etteivät hänen aiheuttamansa lommot autoon ole vaikuttaneet lunastamiseen tai lunastushintaan.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, moottoriajoneuvon käyttövarkaudesta sekä kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta. Vakuutusyhtiön korvausvaatimuksen käräjäoikeus hylkäsi kokonaisuudessaan sen jäädessä toteennäyttämättä. A:n kertoman mukaisesti auto oli törmännyt puihin, jonka takia autoon oli tullut peltivaurioita ja muovipuskuri irronnut. Tämän todisti myös valokuva, mikä nähtiin käräjäoikeudessa. Sen sijaan kuvassa näkynyt, katossa oleva lommo, ei ollut A:n aiheuttama. Valokuvista ei kuitenkaan voida päätellä, mitkä vahingot ovat aiheutuneet tulipalon takia ja mitkä ulosajon takia. A ei ole vastuussa toisen tekemästä tulipalosta eikä hänen katsota aiheuttaneen tapahtumaa tahallisesti taikka törkeästä huolimattomuudestaan. Vaikka A ei olisi ajanut autoa ulos, olisi tulipalon seuraus ollut sama vahingoiltaan.

Vakuutusyhtiö valitti eteenpäin hovioikeuteen uudistaen korvausvaatimuksensa. Perusteluiksi he sanoivat, että A oli luvatta tahallaan ottanut B:n auton hallintaansa ja jättänyt sen ulosajopaikalle alttiiksi niin, että joku muukin voi sitä vahingoittaa. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Vakuutusyhtiö sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Vakuutusyhtiö vaati perusteillaan, että hovioikeuden tuomio kumottaisiin ja A velvoitettaisiin maksamaan yhtiölle se korvausmäärä, jonka he maksoivat auton tuhoutumisesta eli 10 719 euroa taikka toissijaisesti 3000 euroa. Molempia summia vaadittiin viivästyskorkoineen. A:n vastaus valitukseen oli, että se tulee hylätä. Käräjäoikeus tuomio on tullut lainvoimaiseksi rikoksilta osin, mutta korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin vakuutusyhtiön valituksen johdosta sitä, onko A velvollinen maksamaan yhtiölle vakuutuskorvauksen määrän eli 10 719 euroa tai toissijaisesti 3000 euroa, minkä edestä yhtiö on ilmoittanut korkeimmassa oikeudessa vastaavan auton ulosajassa aiheutuneita vahinkoja.

Korkeimmassa oikeudessa vakuutusyhtiö lausui, että A:n jättäessä heitteille auton, on se syy-yhteydessä tulipaloon. Auton palaminen on ollut tyypillinen sekä ennalta arvattava seuraus siitä, kun A on ottanut auton luvatta käyttöön ja ajanut sen ulos tieltä. A on myös laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa olemalla ilmoittamatta auton ulosajosta viranomaisille taikka omistajalle. A on kiistänyt korvausvaatimuksen, muttei lausunut mitään vaadituista korvaussummista.

Korkein oikeus katsoi, että vakuutusyhtiön vaatima korvaus perustuu vain vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momenttiin, koska vedottuja muita sopimusehtoja ei ole selitetty sen tarkemmin. Edellä mainitussa lainkohdassa säädetään, että korvausmäärä, joka vakuutetulla on oikeus vaatia kolmannelta, siirtyy vakuutuksenantajalle, mikäli kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallaan, törkeästä huolimattomuudestaan tai jos korvausta on velvollinen suorittamaan tuottamuksesta riippumatta lain mukaisesti. Korkein oikeus lausui, ettei pelkkä ajoneuvon luvaton käyttöönotto ja auton hallinnan menetys vielä sinänsä osoita, että A olisi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudestaan aiheuttanut auton tuhoutumisen tulipalossa. Auton polttamisesta ei myöskään ole minkäänlaista selvitystä esitetty, vaikka selvittämisvelvollisuus sen seikoissa olisi vakuutusyhtiöllä, joka tapahtumaan vetoaa. Esimerkiksi palon syytä tai palon tapahtuma-aikaa ei ole selvitetty.

Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että auton luvaton käyttöönotto on A:n tekemä tahallinen rikos ja A:n syyksi on luettu myös huolimattomuuttaan auton ulosajo samassa tapahtumainkulussa. Tällöin tätä tapahtumasarjaa voidaan ulosajoon asti pitää vakuutussopimuslain 75 §:n § momentin tarkoitettuna ”yhtenä vakuutustapahtumana”, joka luo A:lle vakuutuskorvauksen takaisinmaksuvelvollisuuden  vakuutusyhtiölle. A on myös tunnustanut, että on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallaan.  Korkeimman oikeuden päätös oli, että A:n katsotaan vakuutussopimuslain mukaan olevan vastuussa auton vahingoittumisesta suoritetun vakuutuskorvauksen maksamisesta takaisin vakuutusyhtiölle siltä osin kun korvauksen voidaan katsoa perustellusti kattavan autolle ulosajossa tapahtuneet vahingot. A ei lausunut mitään korvausmääristä, joten takaisinmaksettavaa määrää voidaan pitää oikeudenmukaisena. Hovioikeuden lopputulos korvausvaatimuksen hylkäämisestä hyväksytään muilta osin. 

Aiheeseen liittyvät tapaukset

 

Selaa lakitietoa

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »