» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2011:44 oli kyse tapaturmakorvauksesta. A oli altistunut poliisin työssään ampumaharjoituksissa laukausmelulle. A:lla oli sittemmin todettu kummassakin korvassa sisäkorvatyyppinen kuulonalenema. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan kuulonaleneman todennäköisenä syynä oli laukausmelu, eikä muu kuulonaleneman mahdollisesti aiheuttava tekijä. A oli täten oikeutettu korvaukseen kuulonalenemasta ammattitautina.
A oli poliisin työssään altistunut laukausmelulle ampumaharjoituksissa vuodesta 1975 lähtien. Kuulosuojaimet hän oli saanut vuonna 1988 käyttöönsä. A:lla oli havaittu kuulonalenema. Valtiokonttori eväsi korvaukset sillä perusteella, että A:lla ei ollut todettu ammattitautina korvattavaa sairautta. Valtiokonttorin mukaan kuulonalenema oli sairausperäinen. A valitti tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan, joka hylkäsi A:n valituksen. Myöskään vakuutusoikeus ei muuttanut päätöstä A:n sinne valittaessa. A sai valitusoikeuden korkeimpaan oikeuteen.
Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli siitä, onko A:n kuulonalenema aiheutunut todennäköisesti pääasiallisesti laukausmelusta. Ammattitautiasetuksen mukaan ammattitautilaissa tarkoitetun sairauden katsotaan olevan ammattitauti, kun pykälässä mainittu fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä esiintyy henkilön työssä siinä määrin, että sen altistava vaikutus riittää aikaansaamaan tämän sairauden, jollei osoittaudu, että sairaus on selvästi aiheutunut työn ulkopuolisesta altistuksesta. A:ta hoitaneet lääkärit ovat pitäneet kuulonalenemaa työperäisenä meluvammana. Valtiokonttorin asiantuntijana toiminut erikoislääkäri on pitänyt kuulonaleneman aiheuttajaa tuntemattomana.
Korkein oikeus on saanut lausuntoja usealta eri asiantuntijalta. Hänelle suoritettujen tutkimusten perusteella on voitu sulkea pois riittävällä varmuudella synnynnäiset tai sairausperäiset kuuloviat. Arvioitavana on siten se, onko kuulonalenema todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut laukausmelusta vai onko syynä ikähuonokuuloisuus.
Korkein oikeus katsoo, että ikähuonokuuloisuus on saattanut olla osasyy A:n kuulonalenemaan. Kokonaisuutena katsottaen nämä syyt eivät ole niin painavia kuin ne syyt, jotka puoltavat meluvammaa kuulonaleneman syynä. Asiantuntija-arvioiden mukaan ikähuonokuuloisuutta ei voida pitää kuulonaleneman todennäköisimpänä pääasiallisena syynä. A:n työssä esiintynyttä laukauksista johtuvaa melua on pidettävä kuulonaleneman todennäköisenä pääasiallisena syynä. A:lla on siten oikeus korvaukseen kuulonalenemasta ammattitautina.
Korkein oikeus kumoaa vakuutusoikeuden päätöksen ja A:lle suoritetaan lainmukainen korvaus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa