» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Sairaanhoitaja oli saanut työssään sairaalan vuodeosastolla MRSA-sairaalabakteeritartunnan. Lääkehoidosta huolimatta hän jäi taudin kantajaksi, eikä tämän vuoksi enää voinut jatkaa työskentelyään vuodeosastolla. Vakuutusyhtiö katsoi, että hoitajalla ei ollut oikeutta ansionmenetyskorvauksiin, koska hänellä ei ollut työkyvyttömyyttä aiheuttavaa sairautta vaan ainoastaan taudin kantajuus.
Tapaturmalautakunta katsoi, että oireiden puute ei ollut korvauksen esteenä. MRSA-kantajuus oli todennäköisesti aiheutunut biologisista tekijöistä työn tekemisen yhteydessä, joten kyseessä oli ammattitautina korvattava sairaus. Vakuutusoikeus puolestaan katsoi, että kyseessä ei ollut laissa tarkoitettu sairaus. Sen mukaan oireetonta kantajuutta ei voitu pitää ammattitautina, koska kyseessä ei ollut kliinisesti todettu tauti tai lääketieteelliset muutokset tai oireet elimistössä.
Korkein oikeus katsoi, että sairaanhoitaja oli oikeutettu ammattitautilain mukaiseen korvaukseen. Sen mukaan MRSA-kantajuus vaikutti oleellisesti hoitajan mahdollisuuksiin tehdä koulutustaan ja kokemustaan vastaavaa työtä. Vuodeosastotyötä sairaanhoitaja ei enää voinut tehdä entisessä työpaikassaan eikä missään muuallakaan. Kantajuus esti mahdollisuuden vuorotyöstä saataviin palkanlisiin. Vaikka oireetonta kantajuutta ei pidetä sairautena eikä se yleensä aiheuta edes osittaista työkyvyn menetystä, oli tässä tapauksessa kuitenkin katsottava, että kantajuus rinnastui ammattitautilaissa tarkoitettuun työkyvyn alenemiseen. Tartunta oli saatu työssä ja se rajoitti sairaanhoitajan työnteko- ja ansiomahdollisuuksia.
Korkeimman oikeuden ratkaisu on tervetullut linjaus kaikille niille, jotka altistuvat työssään vaarallisille bakteereille. Sellainen laintulkinta, joka pitäytyy ainoastaan tekstissä, ei välttämättä johda oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Tässä Korkein oikeus katsoi, että vaikka kyseessä ei ollut kirjaimellisesti lakitekstin mukainen sairaus, oli kyse kuitenkin ammattitautiin rinnastuvasta tekijästä, joka vaikutti olennaisesti työskentelymahdollisuuksiin. Sairaanhoitaja sai korvauksen työkyvyn alenemisesta, koska oli työnsä vuoksi saanut bakteerikantajuuden, jonka vuoksi ei enää voinut tehdä kyseistä työtä. Tämän ratkaisun turvin hoitoalan ammattilaisten ei tarvitse pelätä jäävänsä vaille asianmukaista korvausta vastaavanlaisissa tapauksissa. Ratkaisulla on siis merkitystä myös hoitotyön turvallisuuden kannalta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa