» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:101 oli kysymys siitä, oliko B Oy myymänsä auton virheen perusteella vastuussa niiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, jotka A:lle olivat aiheutuneet hänen ja C Oy:n välisestä oikeudenkäynnistä. A oli elinkeinonharjoittajana ostanut B Oy:ltä käytetyn pakettiauton ja myynyt sen edelleen C Oy:lle. Auto oli kuitenkin C Oy:n käytössä vaurioitunut, mikä oli johtunut B Oy:n työntekijän ennen kauppaa tekemästä asennusvirheestä. C Oy oli tehnyt virheilmoituksen sekä A:lle että B Oy:lle. Lisäksi C Oy oli nostanut A:ta vastaan hinnanalennus- ja vahingonkorvauskanteen.
Täten A oli B Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut, että B Oy velvoitettaisiin suorittamaan hänelle käräjäoikeuden tuomiossa hänen maksettavakseen määrättyjen hinnanalennuksen ja oikeudenkäyntikulujen sekä hänen omien oikeudenkäyntikulujensa omavastuuosuuden määrät. Käräjäoikeus katsoi, että auton vaurioituminen oli johtunut asennusvirheestä eli B Oy:n työntekijän huolimattomuudesta. Lain mukaan yhtiö oli vastuussa kaikista huolimattomuudesta johtuneista virheistä eli myös oikeudenkäyntikulujen kaltaisista välillisistä virheistä, joten käräjäoikeus hyväksyi A:n kanteen. Sen sijaan hovioikeuden mukaan oikeudenkäyntikuluja ei voitu pitää B Oy:n A:lle aiheuttamana vahinkona, koska oikeudenkäyntikulut olivat aiheutuneet siitä, että A oli kiistänyt C Oy:n vaatimuksen hinnanalennuksesta, johon C Oy:n oli sittemmin katsottu lainvoimaisella tuomiolla olleen oikeutettu. Näin ollen hovioikeus hyväksyi A:n vaatimuksen ainoastaan hinnanalennuksen osalta ja hylkäsi vahingonkorvausvaatimuksen oikeudenkäyntikulujen osalta.
Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Korkeimmassa oikeudessa arvioitavana oli ensinnäkin se, millaisesta vahingosta kanteessa oli kysymys, ja sen jälkeen vahingon syy-yhteys auton virheeseen sekä vahingon rajoittamisen merkitys. Korkein oikeus totesi myyjän vastuun tavaran virheestä aiheutuneesta ostajan vahingosta olevan erilainen siitä riippuen, onko kysymyksessä välitön vai välillinen vahinko. Välitöntä vahinkoa ei ole määritelty kauppalaissa. Lain esitöissä tyypillisinä esimerkkeinä välittömistä vahingoista on mainittu sopimusrikkomuksesta aiheutuneet selvittelykustannukset sekä tavarassa olevan virheen paikantamisesta aiheutuneet kustannukset. Lisäksi välitöntä vahinkoa ovat ostajan omalle sopimuskumppanilleen suorittamat korvaukset, jotka johtuvat myyjän sopimusrikkomuksesta ja jotka sen vuoksi aikaansaavat ostajalle takautumisoikeuden myyjää kohtaan. Sen sijaan välilliset vahingot liittyvät lähinnä tavaran käyttöön tuotannossa tai liiketoiminnassa taikka tuotevastuuseen. Korkeimman oikeuden mukaan tavaran virhettä koskevasta oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut liittyivät tavaran virheen selvittämiseen. Korkein oikeus siis katsoi, että ostajan omat tai hänen sopimuskumppanilleen maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut eivät olleet välillistä vaan välitöntä vahinkoa.
Korkein oikeus viittasi perusteluissaan yleisiin vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin, joiden mukaan vahingonkorvausvastuu ei koske hyvin etäisiä, epätavallisia ja arvaamattomia vahinkoja. Tosiseikkojen, oikeudellisen vastuun ja hyvitysten määrän selvittäminen tarvittaessa oikeusteitse on Korkeimman oikeuden mukaan sopimusrikkomuksen tavanomainen seuraus. Sellainen vahinkojen kertautuminen, jonka tuloksena korvausvastuu myös virheen ja sen vaikutusten selvittämisestä kohdistuu lopulta virheellisen tavaran liikkeeseen laskeneeseen tahoon, kuuluu siten kauppalain vastuujärjestelmään eikä sitä voida pitää myyjän kannalta ennalta arvaamattomana seuraamuksena. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että A:lle hänen ja C Oy:n välisestä aikaisemmasta oikeudenkäynnistä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista aiheutunut välitön vahinko oli riittävässä syy-yhteydessä hänelle myydyn auton virheeseen ja vahinko kuului siten B Oy:n vastuun piiriin. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa