» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli Virossa tuomittu rangaistukseen siitä, että hän oli Virossa asuessaan siellä surmannut toisen Virossa asuneen suomalaisen. Uhrin suomalaiset lähiomaiset nostivat henkisen kärsimyksen korvaamista koskevan kanteen Suomessa, mihin A:n vankeusrangaistuksen täytäntöönpano oli siirretty.
Kantajat ja vastaaja olivat suomalaisia. Vastaaja suoritti hänelle Virossa tuomittua rangaistusta Suomessa. Väitetty vahinko ilmeni myös Suomessa. Asian vaikutukset eivät ulottuneet Suomen rajojen yli. Asia liittyi vain sattumanvaraisesti Viroon ja kaikkein läheisimmin se liittyi Suomeen. Kantajien ei voitu katsoa valinneen asian käsittelypaikkaa sen vuoksi, että Suomen laki olisi heille sisällöltään edullisempi kuin Viron laki. Käräjäoikeus lausui, että näillä perusteilla asiassa oli sovellettava Suomen lakia. Ratkaistessaan pääasian käräjäoikeus kanteen hyväksyen velvoitti A:n suorittamaan kantajille tuomiosta tarkemmin ilmenevät vahingonkorvaukset.
Hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.
Kanne on perustettu vahingonkorvauslakiin, jonka mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Kansainvälisen yksityisoikeuden liittymäsäännöt, joita viime aikoina on kutsuttu myös lainvalintasäännöiksi, osoittavat minkä valtion lakia on sovellettava oikeussuhteeseen, jolla on liittymiä eri valtioihin. Tekoajankohtana ei Suomessa ole kirjoitetussa laissa ollut voimassa liittymäsääntöä, joka olisi osoittanut, mitä lakia on sovellettava sopimuksen ulkopuoliseen vahingonkorvausvastuuseen, kun ratkaistavana on kansainvälisluontoinen tapaus. Myöskään asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä ei meillä juuri ole ollut. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin melko johdonmukaisesti esitetty, että sovellettavaksi tulisi vahingon tapahtumispaikan laki.
Käsillä olevasta tapauksesta ilmenevistä seikoista viittaavat tekijän ja surmansa saaneen uhrin kansalaisuus sekä kärsimystä kokeneitten kantajien kansalaisuus Suomeen. Myös viimeksi mainittujen kotipaikka oli tekohetkellä Suomessa. Sitä vastoin tekopaikka ja välittömän seurauksen ilmenemispaikka olivat Virossa. Viro oli myös tekijän ja teon välittömän uhrin asuin- tai kotipaikkavaltio. Punnittuaan näitä tekijöitä vastakkain Korkein oikeus katsoi, ettei asialla voida katsoa olevan sanottujen kansalaisuuteen liittyvien seikkojen ja kärsimyksestä korvausta vaativien kantajien kotipaikan perusteella läheisintä liittymää Suomeen, kun vahingon tapahtumispaikan pääsääntö sekä tekijän ja välittömän uhrin asuin- tai kotipaikka viittaavat Viroon.
Edellä estetyin perustein Korkein oikeus katsoi, toisin kuin hovioikeus, että kantajien vaatimukseen saada korvausta henkisestä kärsimyksestä tulee sovellettavaksi Viron laki. Tarvittava selvitys Viron oikeudesta on oikeusastejärjestys huomioon ottaen hankittava käräjäoikeudessa.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian Vantaan käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden tulei palauttamisen syy huomioon ottaen ottaa asia omasta aloitteestaan ratkaistavaksi ja siinä laillisesti menetellä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa