» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys viiden kuukauden ikäisen lapsen oikeudesta vahingonkorvaukseen henkisestä kärsimyksestä tilanteessa, jossa hänen isänsä B oli surmattu A:n toimesta. Arvioitavana oli kysymys siitä, että voitiinko isän kuolemantapauksesta lapsen tunneperäiselle tai henkiselle kehitykselle mahdollisesti aiheutuvia haitallisia seuraamuksia pitää vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ssä korvattavana kärsimyksenä. Pohdittavana oli myös se, että voitiinko kyseinen korvausvelvollisuus perustaa siihen, että tieto isän väkivaltaisesta kuolemasta saattaisi aiheuttaa lapselle kärsimystä myöhemmällä iällä. Kuopion käräjäoikeudessa oikeus päätyi tuomitsemaan A:n vankeusrangaistuksen lisäksi 30 000 markan kärsimyskorvauksiin sillä perusteella, että tieto B:n väkivaltaisesta kuolemasta tulisi aiheuttamaan lapselle henkistä kärsimystä myöhemmin. Itä-Suomen hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
A valitti asiasta Korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja vaati, että vaatimus kärsimyskorvauksesta hylätään tai sitä alennetaan. Lapsen puolesta valitukseen vastasi tämän huoltaja, joka vaati sen hylkäämistä.
Sovellettavana säännöksenä KKO:ssa oli vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §: Surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Säännöksessä on kysymys eräänlaisen välillisen vahingon korvaamisesta. Välillisellä vahingolla tarkoitetaan vahinkoa, joka ei ole aiheutunut loukkaantuneelle henkilölle itselleen, vaan jollekin muulle taholle.
KKO totesi, että Suomen lainsäädännössä ei ole lähdetty siitä, että vanhemman menetys sinällään olisi korvaukseen oikeuttava vahinko. Lapsella on tosin oikeus saada korvausta elatuksen menetyksestä, mutta lapsen tunneperäiselle tai henkiselle kehitykselle aiheutuvaa haittaa, jonka vanhemman kuolema aiheuttaa, ei ole sellaisenaan säädetty korvattavaksi vahingoksi. Tämä siis riippumatta siitä, miten vanhemman kuolema on tapahtunut.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukainen kärsimys on riippuvainen siitä, millaisella teolla kuolema on aiheutettu. KKO totesi, että lapsen ensimmäinen ikävuosi ja vuorovaikutus lapsen ja hänestä huolehtivan henkilön välillä ovat lapsen kehityksen ja perusturvallisuuden syntymisen kannalta tärkeitä. Jo sylilapsi voi reagoida perhettä kohdanneeseen murheeseen. Tästä huolimatta on kuitenkin ilmeistä, että viisikuukautinen lapsi ei kykene ymmärtämään vanhemman poissaoloon johtaneita tekijöitä ja hänelle aiheutuvien haitallisten seuraamusten ei voida olettaa olevan kytköksissä siihen, mistä vanhemman kuolema johtuu tai miten se on aiheutettu. Tällaisessa tilanteessa vanhemman menetyksen aiheuttavat haitalliset seuraamukset ovat luonteeltaan erilaisia kuin vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ssä tarkoitettu kärsimys.
KKO täten katsoi, ettei viiden kuukauden ikäiselle lapselle vanhemman kuolemantapauksesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia seurauksia voida pitää vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitettuna korvattavana kärsimyksenä. Korvausvelvollisuutta ei voitu myöskään perustaa siihen seikkaan, että tieto isän kuolemasta tulisi myöhemmin aiheuttamaan lapselle henkistä kärsimystä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa