» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli toimittanut koiransa astutettavaksi B:n luokse. Koira oli määrä astua ja myöhemmin synnyttää koiranpentuja. Kuitenkin kun A:n koira oli viety B:n luokse, A:n koira oli päässyt karkuun.
Korkein oikeus katsoi, että sen lisäksi, että B otti A:n koiran vastaan, olisi B:lla ollut velvollisuus myös huolehtia koirasta ja siitä, ettei se voisi esimerkiksi tapahtuneella tavalla karata pois B:n luota. Korkein oikeus katsoikin siis, että B: huolenpitovelvollisuuteen viitaten vastuu A:n koiran karkaamisesta on B:llä myös siinä mielessä, että hänen tulisi korvata A:n koiralle oletettavasti syntyvien koiranpentujen arvo. Syy myös pentujen hinnan korvaukselle on se, että koska koira oltiin tuotu nimenomaisesti astutettavaksi B:n luokse, olisi pentujen syntyminen ja pennuista mahdollisesti myöhemmin saatu taloudellinen hyöty kuulunut A:lle. Myöskin A:n koiran etsinnöistä aiheutuneet kulut, kuten esimerkiksi lehti-ilmoituksien muodossa toteutettu ilmoittelu koiran löytämisen avuksi katsotaan kuuluvan B:n korvattaviksi, koska tällaisten kulujen aiheutumisen voidaan katsoa suoranaisesti johtuen B:n huolenpitovelvoitteen laiminlyönnistä.
Mikäli asia olisi tulkittu siten, että A:n koiran karkuun päästäminen ei olisi rikkonut osapuolten välistä sopimusta rikkomalla huolenpitovelvoitetta, ei B saattanut olla korvausvelvollinen. B:n huolimattomuuden astetta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi koiran koko ja ympäröivät olosuhteet. Voitaisiin ajatella, että mitä pienempi koira ja mitä enemmän koiria, sitä helpommin yksi niistä voisi päästä karkuun. Toisaalta, koska B:lläkin on aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisista koirista, joten hänen olisi pitänyt tietää, että koirat liikkuvat vilkkaasti ja että erityistä huolellisuutta tulisi koirien pitämisessä noudattaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa