» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2010:76 oli kyse tapaturmakorvauksesta syy-yhteydestä. A oli paalauslinjan hoitajana nostanut 250 kiloa painavaa sellupaalia niin, että hänen oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänne oli irronnut kiinnityksestään. Korkein oikeus katsoi tällaisen jänteen repeämisen olevan tapaturmavakuutuslain mukaisella tavalla syy-yhteydessä suoritettuun työliikkeeseen.
Vakuutusyhtiö oli evännyt A:n tapaturvamakuutuslain mukaisen korvauksen. Vakuutusyhtiön mukaan vamman syynä olivat todennäköisemmin olleet nostoliikkeestä riippumattomat muut syyt. A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Lautakunnan mukaan esitetyn selvityksen perusteella repeämä oli todennäköisesti johtunut todennäköisesti työliikkeestä riippumattomista syistä, joten se ei oikeuta korvaukseen tapaturmalain nojalla. Vakuutusoikeus ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
A vaati Korkeimmassa oikeudessa vakuutusoikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista vakuutusyhtiölle tapaturmavakuutuslain mukaisten korvausten määräämistä varten. Käräjäoikeus on saanut useita lääketieteellisiä asiantuntija-arvioita asiasta. Näiden asiantuntijalausuntojen perusteella Korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi perusteltua pitää A:lla todettua jännerepeämää sairaus- tai rappeumaperäisenä. Korkein oikeus katsoi, että A:n suorittama työ liike oli riittävän suurienerginen aiheuttamaan puheena olevan jänteen repeämän ilman, että sen syntymiseen olisi ollut myötävaikuttamassa jänteen vika, vamma tai sairaus.
Korkein oikeus päätyi siis katsomaan, että A:n hauislihaksen jänteen repeämä on seurausta hänen suorittamastaan työliikkeestä ja on siten tapaturmavakuutuslain nojalla korvattava vamma. Korkein oikeus kumoaa vakuutusoikeuden päätöksen ja määrää vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle lain mukaisen korvauksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa