» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:74 oli kysymys siitä, oliko pahoinpitelyn uhrilla B:llä oikeus vahingonkorvaukseen kärsimyksestä. A oli lyönyt useita kertoja B:tä nyrkillä päähän ja vartaloon, syöttänyt B:lle mäntysuopasaippuaa, suihkuttanut B:n päälle vettä ja pitänyt B:tä rinnuksista kiinni. Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä vankeusrangaistukseen. Vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut B:hen kohdistamalla pahoinpitelyllään loukannut B:n henkilökohtaista koskemattomuutta niin vakavasti, että B:llä olisi ollut tällä perusteella oikeus kärsimyskorvaukseen. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi, että B:llä oli oikeus saada kärsimyskorvausta ihmisarvon vakavan loukkaamisen perusteella. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvausta 500 euroa. A valitti hovioikeuteen ja vaati korvausvaatimuksen hylkäämistä. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
A valitti edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty, 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu, ja 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1 - 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Tapauksessa kärsimyskorvausta oli vaadittu pahoinpitelyn perusteella. Korkeimman oikeuden mukaan arvioitavana oli siten ensisijaisesti, voisiko kärsimys tulla korvattavaksi säännöksen 3 kohdan nojalla. Sen sijaan Korkein oikeus totesi, että 4 kohdan soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi ja se laajentaa korvausvastuuta vain eräissä erityistapauksissa. Arvioitaessa sitä, oliko henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus ollut säännöksen tarkoittamassa mielessä vakava, olennainen merkitys oli Korkeimman oikeuden mukaan ennen muuta sillä, kuinka olennaisella tavalla teko on loukannut B:n ihmisarvoa. Ottaen huomioon pahoinpitelyn tekotapa Korkein oikeus katsoi, ettei perustetta kärsimyskorvauksen tuomitsemiseen ollut henkilökohtaisen koskemattomuuden tai ihmisarvon loukkaamisen perusteella.
Toisaalta Korkein oikeus totesi, että vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä, vaikka säännöksessä mainittuun oikeushyvään kohdistuvaa rikosta ei olisi luettu vastaajan syyksi erillisenä rikoksena, vaan sen olisi katsottu sisältyvän muuhun rikokseen. Huomioon ottaen pahoinpitelyn tekotapa kärsimyskorvauksen edellytyksiä voitiin Korkeimman oikeuden mukaan oikeudellisesti arvioida myös vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 kohdan nojalla. Tällöin arvioitavana oli siis se, oliko mäntysuopasaippuan syöttämisellä ja veden suihkuttamisella myös loukattu B:n kunniaa rangaistavaksi säädetyllä teolla. Kärsimyskorvauksen tuomitsemisen edellytyksenä oli, että A:n olisi voitu katsoa näiltä osin syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Korkeimman oikeuden mukaan kärsimyskorvauksen tuomitsemista kunnianluokkauksen perusteella puolsivat erityisesti A:n ilmeinen tarkoitus pelotella ja nöyryyttää B:tä, nöyryytyksen pitkä kesto sekä B:n nöyryyttäminen usean henkilön tieten. Näin ollen Korkein oikeus katsoi B:llä olevan oikeus kärsimyskorvaukseen kunnian loukkaamisen perusteella. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden tuomitsema 500 euron korvaus kärsimyksestä oli kohtuullinen eikä kärsimyskorvauksen alentamiseen ollut aihetta. Korkein oikeus ei siten muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Kyseessä oli äänestysratkaisu, ja kaksi tuomaria esitti eriävän mielipiteensä. Eriävän kannan esittäneiden tuomareiden mukaan B:hen kohdistuneet halventavat toimenpiteet eivät olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi syytä erikseen arvioida B:n oikeutta kärsimyskorvaukseen kunnianloukkauksen perusteella. He totesivat pahoinpitelyyn sisältyvän tai liittyvän usein nöyryyttäviä ja loukkaavia piirteitä ilman, että niitä olisi perusteltua luonnehtia kunnianloukkauksiksi. Lisäksi he viittasivat lain esitöihin, jonka mukaan tavanomaisen lievän pahoinpitelyn uhrille aiheutunut kärsimys tulee yleensä asianmukaisesti hyvitetyksi hänen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta saamallaan korvauksella. Eriävän mielipiteen esittäneet tuomarit olisivat muuttaneet hovioikeuden tuomiota hylkäämällä B:n kärsimyskorvausvaatimuksen ja poistamalla A:n maksuvelvollisuuden siltä osin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa