» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yritys R oli nostanut vahingonkorvauskanteen yritys F:ää vastaan. R oli kesällä 1997 tuonut markkinoille lehtiharavan ja sen jälkeen F oli lähettänyt haravakauppiaille kirjeen, jossa se oli vaatinut tuotteen myynnin lopettamista välittömästi, koska se oli loukannut F:n mallioikeutta. Kirje oli sisältänyt uhkauksen vahingonkorvauksesta ja sen oli allekirjoittanut F:n lakiasiainjohtaja. Kauppiaat olivat lopettaneet myynnin ja palauttaneet tai hävittäneet tuotteet. R ei ollut saanut haravista uusia tilauksia.
R oli vaatinut korvausta saamatta jääneistä lisenssimaksuista, tuotteiden myynnin laskusta ja tavaramerkin arvon laskusta aiheutuneesta vahingosta perustaen vaatimuksensa siihen, ettei F:llä ollut oikeutta syrjäyttää mallioikeuslain ja oikeudenkäymiskaaren oikeussuojakeinoja lähettämällä kauppiaille uhkauskirjeitä. R totesi F:n toiminnan olleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista ja olevan rangaistavaa omankädenoikeutena ja kunnianloukkauksena.
Korkein oikeus tutki asiassa sitä, oliko F kirjeet lähettämällä menetellyt tavalla, josta seuraa vahingonkorvausvelvollisuus.
Korkein oikeus totesi, että haravan mallioikeuden haltijana F:llä oli ollut mahdollisuus turvautua kanteen nostamiseen ja turvaamistoimen hakemiseen. Vaikka yrityksellä oli oikeussuojakeinoja, se ei tarkoittanut sitä, että sillä olisi ollut oikeus selvittää asian ilman viranomaisia. KKO katsoi olevan hyvän liiketavan vastaista ottaa vastapuoleen yhteyttä ennen kuin asiassa on turvauduttu viranomaisiin. Lisäksi F oli "varannut vastaanottajille ajan vastata kirjeeseen". Kirjeen lähettäminen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvän tavan vastaista, koska voi olla tarpeellista tiedottaa kauppiaille mahdollisesta mallioikeuden loukkaamisesta. Ratkaisevaa on siten se, miten asia on kirjeessä esitetty. KKO katsoi, että F:llä oli hyväksyttävä tarkoitus kirjeiden lähettämiseen.
Kirje muodosti KKO:n mukaan käsityksen siitä, että mallioikeuden loukkaus olisi tapahtunut, mutta väite oli myöhemmin osoittautunut virheelliseksi. Kirjeessä määrätty markkinointikielto oli KKO:n arvion mukaan katsottava aiheettomaksi ja kirjeiden lähettäminen oli muutenkin ylimitoitettu menetelmä. F:n menettely oli ollut sopimatonta, sillä se oli aiheuttanut vahinkoa R:n elinkeinotoiminnalle. Korkein oikeus ei kuitenkaan nähnyt, että asiassa olisi menetelty rikoslain omankädenoikeuden tai kunnianloukkauksen tunnusmerkistöjen mukaisesti.
Se katsoi kuitenkin olemassa olevan erityisen painavat syyt F:n korvausvelvollisuudelle muun muassa siksi, että R:n haravien myynti oli lakannut lähes kolmeksi vuodeksi ja siksi, ettei R:llä ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta puolustaa itseään asian alkuvaiheessa, kun F oli lähestynyt suoraan kauppiaita.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa