» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:77 arvioinnin kohteena oli pysyvän haitan korvattavuus. Henkilö A oli vuoden 2012 alussa tehnyt ruumiillista väkivaltaa pitämällä kiinni B:n käsivarresta ja polttanut tätä tupakansytyttimellä. B:lle oli aiheutunut tästä kolmannen asteen palovamma, joka oli alkuvaiheessa ollut 8 cm pituudeltaan ja 4 cm leveydeltään. Myöhemmin vamma oli vielä leventynyt ja korkeudeksikin oli todettu 11 cm. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä pahoinpitelystä ja velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvausta kivusta ja särystä, muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä kosmeettisesta haitasta. Käräjäoikeus oli kuitenkin hylännyt B:n korvausvaatimuksen pysyvästä haitasta, koska A oli kiistänyt vaatimuksen kokonaisuudessaan ja B:llä oli näyttötaakka korvausperusteiden syntymisestä. Lääkäri oli arvioinut vamman potentiaalisesti pysyvää haittaa aiheuttavaksi, mutta lausunnossaan syyskuussa 2012 ei ollut viitteitä pysyvästä haitasta.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota vaan katsoi, ettei mitään uutta lääketieteellistä selvitystä ollut esitetty väitetystä pysyvästä haitasta ja sen haittaluokasta. Vaatimuksen tukena oli esitetty vain B:n oma kertomus. Ratkaisevaksi jäi näin ollen alioikeuksissa se, ettei B:lle mahdollisesti aiheutuneesta pysyvästä haista tai haittaluokasta ollut esitetty lopullista lääketieteellistä arviota. Lääkärin lausuntoa potentiaalisesta pysyvästä haittaluokasta ei pidetty riittävänä selvityksenä pysyvän haitan syntymisestä.
B:lle myönnettiin valituslupa ja hän vaati A:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi pysyvästä haitasta 12 454 euroa korkoineen. B vetosi korkeimmassa oikeudessa uutena todisteena joulukuussa 2014 päivättyyn lääkärintodistukseen. Lääkärintodistus oli hänen mukaansa saatu niin myöhään, ettei sitä ollut pystytty esittämään hovioikeuden pääkäsittelyssä. Asiassa tuli näin ollen arvioinnin kohteeksi myös uusien todisteiden esille tuominen vasta ylimmässä oikeusasteessa. Korkein oikeus katsoi, että B:llä oli pätevä aihe vedota joulukuussa 2014 päivättyyn lääkärintodistukseen vasta korkeimmassa oikeudessa. B oli nimittäin hovioikeudessa nimennyt todistajaksi toisen, aikaisemman lääkärinlausunnon antaneen lääkärin. Näyttökynnyksen vuoksi korkein oikeus piti perusteltuna, että B:llä oli ollut syy olettaa, että hänen hovioikeudessa esittämänsä todistelu katsottaisiin riittäväksi näytöksi siitä, että hänelle oli aiheutunut pysyvä haitta.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siten, että A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvauksena pysyvästä haitasta 3000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. Korkein oikeus kiinnitti huomiota vahingonkorvauslain esitöihin sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan sekä liikennevahinkolautakunnan suosituksiin. Korkein oikeus myös totesi, että pysyvän haitan näyttäminen toteen ei edellytä, että korvausta vaativa esittäisi lääketieteellistä syytä vamman haittaluokasta. Korkein oikeus katsoi siis selvitetyksi, että B:lle oli aiheutunut pysyvää haittaa pahoinpitelystä. A oli kiistänyt B:n vaatimuksen sillä perusteella, että pysyvä haitta tulisi todeta lääketieteellisten selvitysten perusteella ensisijaisesti. A ei ollut kuitenkaan kiistänyt taikka väittänyt sitä, etteikö B:lle ollut pahoinpitelyn johdosta aiheutunut tapauksessa esitetyn henkilötodistelussa ilmeneviä kipuja sekä haittoja.
Henkilövahinkoasian neuvottelukunnan sekä liikennevahinkolautakunnan suositukset eivät ole sitovia, mutta tosiasiassa hallituksen esityksessä on korostettu korvauskäytännön yhdenmukaisuuden tärkeyttä, joka myös käy ilmi kyseisessä ratkaisussa. Korkein oikeus piti myös tapauksessa perusteltuna käsitellä korvausvaatimusta pysyvästä haitasta vaiheittain huomioiden haittaluokan, korvauksen suuruuden suhde henkilövahingon laatuun ja vaikeusasteeseen sekä vahingonkärsijän ikään. Korkein oikeus päätyi suositusten mukaisesti harkitsemaan henkilövahingon laadun sekä vaikeusasteen perusteella oikeudenmukaisena korvauksena B:lle aiheutuneesta pysyvästä haitasta 4000 euroa, mutta B:n ikä vaikutti summaan vähentävänä tekijänä. Näin ollen korvauksen määräksi määräytyi 3000 euroa. Ratkaisu korostaa näyttötaakan sekä todistelun tärkeyttä pysyvän haitan korvausta koskevissa asioissa. Ratkaisu myös korostaa erinäisten neuvottelukuntien ja lautakuntien suositusten tosiasiallista merkitystä. Huomionarvoisena voidaan pitää myös sitä, että korkein oikeus totesi, ettei pysyvän haitan näyttäminen toteen edellytä sitä, että korvauksen vaativa esittäisi lääketieteellistä syytä nimenomaan vamman haittaluokasta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa