- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
Rikoslaissa säädetään rikoksen vanhentumisesta. Vanhentumista on kolmea eri lajia: syyteoikeuden vanhentuminen, rangaistuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen ja tuomitun rangaistuksen vanhentuminen. Vanhentumisaikaan vaikuttaa lähtökohtaisesti rikoksesta säädetyn enimmäisrangaistuksen pituus. Tietyillä rikoksilla on lisäksi määritelty oma vanhentumisaikansa.
Jos syyteoikeus on vanhentunut, ei rikoksen johdosta voi nostaa syytettä. Tuomioistuin ei tällöin ota rikosta tutkittavakseen eikä määrää siitä rangaistusta.
Syyteoikeus vanhenee:
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli kahdeksan vuoden,
2) kymmenessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta,
3) viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta, ja
4) kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta tai sakkoa.
Rikosten, joista on säädetty enimmäisrangaistuksena elinkautinen vankeus, syyteoikeus ei vanhene. ”Murha ei vanhene koskaan” -sanonta juontaa juurensa siitä, ettei murhan syyteoikeus vanhene. Syyteoikeus ei myöskään vanhene, jos kyseessä on sodankäyntirikos tai ihmisoikeuksien loukkaaminen poikkeuksellisissa oloissa tai jos kyseessä on kyseisten rikosten törkeä tekomuoto.
Tietyissä rikoksissa on säädetty erityinen syyteoikeuden vanhentumisaika. Virkarikosten ja julkisyhteisön työntekijän rikosten vanhentumisaika on vähintään viisi vuotta. Tiettyjen ympäristörikosten vanhentumisaika on kymmenen vuotta. Jos rikoksena on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai sen törkeä tekomuoto, alle 18-vuotiaaseen kohdistunut raiskaus tai pakottaminen sukupuoliyhteyteen, syyteoikeus vanhentuu vasta, kun on kulunut kymmenen vuotta uhrin täysi-ikäiseksi tulosta. Jos yllä mainittu yleinen vanhentumisaika on tätä pidempi, sovelletaan sitä määritettäessä syyteoikeuden vanhentumista. Kyseisistä rikoksista syyteoikeus vanhenee siis aikaisintaan silloin, kun uhri täyttää 28-vuotta. Tällä sääntelyllä on haluttu suojata alaikäisiä seksuaalirikoksilta, kun tekijänä on uhrille läheinen henkilö.
Tarkasteltaessa syyteoikeuden vanhentumista, on kiinnitettävä huomiota rikoksesta säädettyyn enimmäisrangaistukseen. Jos henkilö on tehnyt useita rikoksia, jokaisen rikoksen vanhentumisaika määritellään erikseen. Esimerkiksi pahoinpitelystä on säädetty enimmäisrangaistukseksi kaksi vuotta vankeutta. Syyteoikeus vanhenee tällöin viidessä vuodessa. Vanhentuminen lasketaan tekopäivästä tai laiminlyöntirikoksissa siitä päivästä, kun teko olisi viimeistään tullut tehdä. Niin sanotuissa jatkuvissa rikoksissa, kuten ampuma-aseen laittomassa hallussapidossa, syyteoikeuden vanhentumisaika lasketaan siitä hetkestä, kun laiton tila päättyy. Jos rikoksen täyttyminen edellyttää tietyn seurauksen syntymistä, kuten kuolemantuottamuksessa, syyteoikeuden vanhentumisaika lasketaan siitä päivästä, kun seuraus ilmeni.
Syyteoikeuden katkeaminen tapahtuu haasteen tiedoksiannolla. Haasteen antaa useimmiten tiedoksi tuomioistuimen haastemies. Syyteoikeus voi katketa myös siten, että oikeudessa henkilökohtaisesti läsnä olevalle rikoksesta syytetylle esitetään uusi rangaistusvaatimus, jota ei aiemmin vielä ole esitetty.
Erityisestä syystä syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan jatkaa, jos erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatii. Syyteoikeutta voidaan jatkaa enintään yhdellä vuodella. Ensinnäkin syyteoikeutta voidaan jatkaa, jos rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen. Jos esitutkinta on edennyt jo varsin pitkälle, mutta jokin olennainen selvitys syytteen nostamiseksi vielä puuttuu eikä tätä selvitystä arvioida saatavaksi ennen vanhentumisajan päättymistä, voi syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen olla perusteltua. Tarpeellisen selvityksen on oltava todennäköisesti saatavissa vanhentumisaikaa jatkamalla. Toinen peruste jatkaa syyteoikeuden vanhentumisaikaa on se, että rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään. Näin voi olla esimerkiksi ympäristörikosten kohdalla, jossa rikoksen seuraamukset ilmenevät usein vasta vuosien jälkeen. Kolmas syy jatkaa vanhentumisaikaa on rikoksesta syytetyn vastaajan pakoileminen haasteen tiedoksiannolta. Näin voi esimerkiksi olla, jos rikoksesta syytetty on ennen haasteen tiedoksiantoa lähtenyt ulkomailla sen vuoksi, ettei haastetta saada annettua tiedoksi.
Edellä mainittujen kolmen perusteen lisäksi on aina oltava erittäin tärkeän yleisen edun vaatimus, että syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan jatkaa. Vähäisten rikosten kohdalla vanhentumisaikaa ei voida pidentää. Jos syyteoikeus on vanhentunut, tuomioistuin hylkää syytteen tutkimatta sitä.
Vaikka syyteoikeus ei olisi päässytkään vanhenemaan ja rikosasia olisi käsiteltävänä tuomioistuimessa, voi tuomion antamisen estää se, että rikoksesta on kulunut liian kauan aikaa. Jos tuomiota ei ole saatu täytäntöönpanokelpoiseksi alla esitetyn ajan kuluessa, rangaistus raukeaa
Rangaistusta rikoksesta ei saa tuomita, kun rikoksen tekopäivästä on kulunut:
1) kolmekymmentä vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli kahdeksan vuoden,
2) kaksikymmentä vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta,
3) kymmenen vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enintään kaksi vuotta tai sakkoa.
Rikoksista, joista syyteoikeus ei vanhene, myöskään oikeus tuomita ei vanhene. Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksesta ei saa tuomita rangaistusta sen jälkeen, kun yllä tarkoitettu määräaika on kulunut ja kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun rikoksen uhri on täyttänyt 28-vuotta.
Rikos voi vanheta myös sen jälkeen, kun se on käsitelty tuomioistuimessa ja siitä on annettu lopullinen, lainvoimainen tuomio. Määräaikainen rangaistus nimittäin raukeaa, jos sen täytäntöönpano ei ala tietyn ajan kuluessa tuomion antamispäivän jälkeen.
Tuomio raukeaa, jos sen täytäntöönpano ei ole tuomion antamispäivästä laskettuna alkanut:
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rangaistus on yli kahdeksan vuotta,
2) viidessätoista vuodessa, jos rangaistus on yli neljä ja enintään kahdeksan vuotta,
3) kymmenessä vuodessa, jos rangaistus on yli vuoden ja enintään neljä vuotta, ja
4) viidessä vuodessa, jos rangaistus on enintään vuosi.
Elinkautinen vankeusrangaistus kuten myöskään muut ensimmäisessä luvussa esitellyt vanhentumattomat rikokset eivät raukea. Sakkorangaistus raukeaa viiden vuoden kuluessa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä, jollei sakotetulle ole sitä ennen määrätty muuntorangaistusta. Muuntorangaistus tarkoittaa sakkorangaistuksen muuttamista vankeusrangaistukseksi.
- Asianomistajan oikeuteen saada vahingonkorvausta rikoksen johdosta syyteoikeuden vanhentuminen ei vaikuta
- Tuomio saa lainvoiman, kun muutoksenhakuaika on kulunut eikä tuomioon ole haettu muutosta
- Rikoksen vanhentumista koskeva sääntely on varsin kattavaa ja vaikeasti avautuvaa. Asiassa on syytä olla yhteydessä lakimiehen kanssa, jos epävarmuutta ilmenee
Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.