» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan tapauksen yhteydessä A oli käräjäoikeudessa tuomittu liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, ruumiinvamman tuottamuksesta, liikennerikkomuksesta, luvattoman käytön yrityksestä, luvattomasta käytöstä, kahdesta ajo-oikeudetta ajosta, törkeästä rattijuopumuksesta sekä muista rikoksista.
Kun A oli törmännyt toiseen autoon, hän oli välittömästi poistunut paikalta. Hänen mukaansa häntä ei voitu tuomita liikennerikkomuksesta, koska mikäli hän olisi jäänyt törmäyspaikalle, se olisi saattanut hänet syytteen vaaraan muun muassa rattijuopumuksesta. Hän vetosi Euroopan ihmisoikeussopimuksen periaatteeseen, ettei kukaan ollut velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. A vetosi siis itsekriminointisuojaan.
Hovioikeus oli pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion sellaisenaan.
Korkein oikeus totesi, että tieliikennelain 58 §:n mukaan tienkäyttäjän, joka syystään tai syyttään on joutunut osalliseksi liikenneonnettomuuteen, on heti pysähdyttävä ja kykynsä mukaan avustettava vahingoittuneita ja avuttomaan tilaan jääneitä sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta. Se totesi edelleen, että vaikka kyseistä säännöstä noudatettaisiin, se ei poista onnettomuuteen osallisella ja epäillyllä olevia oikeuksia, jotka syylliseksi epäillylle on turvattu rikossyytteen tutkinnassa.
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa