» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa kauppa-aluksen päällikkö oli ohjannut alusta alkoholin vaikutuksen alaisena siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut tehtävän suorittamisen jälkeen 2,82 promillea. Kauppa-aluksen kuljettamisen katsottiin tapauksessa olleen tehtävä, jonka suorittaminen vaikutti olennaisesti kuljetuksen turvallisuuteen, ja päällikkö olikin aiheuttanut konkreettisen vaaratilanteen lähestyessään aluksensa kanssa laituria. Virallinen syyttäjä vaati päällikölle ensinnäkin rangaistusta rikoslain 23 luvun 5 §:n mukaisesta vesiliikennejuopumuksesta ja tämän seurauksena myöskin tuomiota siitä, että päällikkö menettäisi pätevyyskirjansa merilain 20 luvun 10 §:n nojalla.
Vaasan käräjäoikeus toimi asiassa merioikeutena. Merioikeus tuomitsi edellä tapauskuvauksessa mainittujen seikkojen johdosta päällikön 90 päivän vankeusrangaistukseen vesiliikennejuopumuksesta, joka kuitenkin määrättiin toteutettavaksi 90 päivän yhdyskuntapalveluna. Tämän lisäksi merioikeus tuomitsi päällikön menettämään pätevyytensä toimia aluksen päällikkönä ja perämiehenä tiettyyn päivämäärään saakka. Päällikkö valitti asiasta hovioikeuteen vaatimuksenaan vankeusrangaistuksen muuttaminen ehdolliseksi. Hovioikeuden arvioinnissa pääasiasiallisiksi kysymyksiksi nousivat kuitenkin ensinnäkin merioikeuden toimivalta sekä merioikeuden laillisen kokoonpanon toteutuminen asiassa.
Hovioikeuden mukaan merilain säännöksiä ei tullut ottaa huomioon arvioitaessa rangaistusta vesiliikennejuopumukseen syyllistymisestä, sillä merilain 20 luvun 12 §:ssä oli sisällytettynä vain yleinen viittaussäännös, jonka mukaan vesiliikennejuopumuksesta säädetään rikoslaissa. Mitä tuli pätevyyskirjan menettämiseen, hovioikeus totesi, että menettämisseuraamus oli merilain 20 luvun 10 §:n mukaisesti hallinnollinen seuraamus ja rikosoikeudellinen erityisseuraamus, josta ensinnäkin säädettiin rikoslain ulkopuolella ja josta toisekseen kykeni antamaan tuomion myös yleinen alioikeus. Näin ollen pätevyyskirjan menettämiseen liittyvää asiaa ei ollut lähtökohtaisesti käsiteltävä merioikeudessa, vaan siihen myöskin toimivaltaisessa alueellisessa käräjäoikeudessa. Tämän lisäksi hovioikeus totesi, ettei merioikeuden kokoonpano täyttänyt asian käsittelyyn annettua vaatimusta siitä, että merioikeuden kokoonpanoon tuli tarvittaessa kuulua käräjäoikeuden normaalin kokoonpanon lisäksi kaksi meriasioita tuntevaa esteetöntä henkilöä (merilain 21 luvun 3 §:n 1 momentti). Tapauksessa meriasiantuntijoiden lisäksi asian käsittelyyn osallistui vain oikeuden puheenjohtaja, minkä johdosta hovioikeus katsoi, että laillinen kokoonpano oli jäänyt kahta lautamiestä vaille vajaaksi. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi merioikeuden tuomion ja siirsi asian alueellisen alioikeuden käsiteltäväksi.
Virallinen syyttäjä vaati valituksessaan korkeimmalle oikeudelle hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista merioikeudelle. Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Korkeimman oikeuden arvioinnissa sai päähuomion ensinnäkin se, oliko pätevyyskirjan menettämisestä mahdollista määrätä merioikeudessa samassa yhteydessä, kun päällikölle oli annettu rikoslakiin perustuva rangaistus vesiliikennejuopumuksesta ja toiseksi se, oliko merioikeuden kokoonpano ollut päätösvaltainen asiasta päätöstä tehdessään. Pätevyyskirjan menettämistä koskeneen arvioinnin osalta korkein oikeus tukeutui harkinnassaan yhtäältä merilain ja toisaalta rikoslain säädöshistorian tutkimiseen sekä niiden pohjalta annettuun oikeuskäytäntöön.
Merilain 20 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan päällikkö, joka on tuomittu rangaistukseen esimerkiksi vesiliikennejuopumuksesta, voidaan samalla tuomita määräajaksi menettämään oikeutensa toimia aluksen päällikkönä, ja jos rikos osoittaa päällikön olevan sopimaton hoitamaan aluksessa muitakaan toimia, hänet voidaan tuomita menettämään pätevyytensä. Tämän pykälän pohjalta ja edellä mainittuihin arviointiin vaikuttaneiden tekijöiden nojalla korkein oikeus totesi, että sekä vesiliikennejuopumukseen liittynyt tuomio että pätevyyskirjan menettämistä koskenut tuomio tuli antaa samassa järjestyksessä. Merioikeuden päätösvaltaisuuden osalta korkein oikeus oli samoilla linjoilla kuin hovioikeus ja totesi merioikeuden kokoonpanon olleen vailla päätösvaltaa oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti. Näin ollen korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen, jonka tuli ottaa asia merilain mukaisesti käsittelyynsä.
Eri mieltä asiassa olleen oikeusneuvos Aarnion mukaan vesiliikennejuopumusta koskenut asia olisi tullut käsitellä pätevyyskirjan menettämisestä erillisenä yleisessä alioikeudessa, sillä hänen näkemyksensä mukaan korkeimman oikeuden asioiden liitännäisyyttä painottanut arviointi ei ollut tapauksessa erityisen perusteltua.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa