» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli luovuttanut omistamansa henkilöauton B:n kuljetettavaksi. B oli ollut luovutushetkellä ilmeisessä humalatilassa. Raastuvanoikeuden näkemyksen mukaan B:n tila oli ollut luovutushetkellä jopa sellainen, että se muodostaisi perustan hänen tuomitsemiseensa rangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta. Tällä perusteella raastuvanoikeus päätyi tuomitsemaan A:n nuorena henkilönä kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle ja muista hänen syykseen luetuista rikoksista viiden kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen. A määrättiin myös yhteisvastuullisesti B:n kanssa korvaamaan B:n päihdetutkimuskulut.
Raastuvanoikeuden A:lle langettaman tuomion jälkeen kävi ilmi, että B:tä kohtaan nostettu syyte törkeästä rattijuopumuksesta oli hylätty käräjäoikeuden lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä, sillä hänen verensä alkoholipitoisuuden ajon aikaiseksi määräksi ei voitu katsoa ylittäneen 0,5 promillen rajaa. Näin ollen myös A haki raastuvanoikeuden tuomioon muutosta hovioikeuteen valittamalla. Valituksessaan A vaati kulkunuevon luovuttamista juopuneelle koskeneen syytteen hylkäämistä B:n syytteen taannoisen hylkäämisen perusteella. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että kun A:n saama rangaistus oli perustunut siihen, että hän oli itse myöntänyt teon, ei syytteen hylkäämiselle ollut perusteita. Hovioikeus päätyi tuomitsemaan A:n kaikista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 7 kuukauden ja 20 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Rikoslain 23 luvun 7 §:n mukaan kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle on tuomittava se, joka luovuttaa kulkuneuvon kuljetettavaksi tai ohjattavaksi henkilölle, joka ilmeisesti on sellaisessa tilassa, että hän syyllistyy saman luvun 1-6 §:ssä mainittuun rikokseen.
A valitti edelleen hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen valitusluvan saatuaan. Vaatimuksenaan A:lla oli yhä kulkuneuvon luovuttamista juopuneelle koskeneen syytteen hylkääminen, mutta perusteluiden osalta hän lisäsi korkeimmassa oikeudessa, että hänen tunnustuksensa oli perustunut erehdykseen B:n humalatilan tasosta. Korkein oikeus otti tapauksen arvioinnissa edellä mainitun säännöksen nojalla huomioon, että B:tä vastaan rattijuopumuksesta nostettu syyte perustui säännöksessä mainitun luvun 2 §:än.
Kun kyseinen syyte oli kuitenkin tullut käräjäoikeudessa hylätyksi lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla, A ei ollut korkeimman oikeuden mukaan syyllistynyt kulkuneuvon luovuttamiseen juopuneelle luovuttamalla autonsa B:n kuljetettavaksi. Korkein oikeus totesi myös, ettei A:n raastuvanoikeudessa antama tunnustus vaikuttanut tähän tulkintaan, sillä se oli perustunut tietoon, joka oli sittemmin osoittautunut paikkansa pitämättömäksi. Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi hylkäämään A:ta kohtaan nostetun syytteen kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle, mutta tuomitsi hänet muista hänen syykseen luetuista seitsemän kuukauden yhteiseen ja ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus katsoi myös, ettei A ollut velvollinen suorittamaan B:n päihdetutkimuskuluja.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa