» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli kuljettanut autoa nautittuaan huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut käytetyn huumausaineen aineenvaihduntatuotetta. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A syyllistynyt menettelyllään ainoastaan rattijuopumukseen vai rattijuopumuksen lisäksi myös huumausaineen käyttörikokseen.
Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rattijuopumukseen syyllistyi se, joka kuljetti moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin oli huonontunut. Lainkohdan soveltamista koskevassa ratkaisussa KKO 2006:76 kuitenkin katsottiin, että se, joka laittomasti käytti huumausaineita ja kuljetti sen jälkeen autoa, vaikka hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin oli huumausaineiden ja kyseisessä tapauksessa myös nautitun alkoholin yhteisvaikutuksen johdosta huonontunut, syyllistyi rattijuopumuksen ohella myös erikseen rangaistavaan huumausaineen käyttörikokseen. Ratkaisun perustelujen mukaan rattijuopumus- ja huumausainerikossäännöksillä on eri suojelutavoitteet, nimittäin rattijuopumuksen osalta liikenneturvallisuuden edistäminen ja huumausaineen käyttörikoksen osalta erityisesti huumausaineiden kysynnän rajoittaminen.
KKO totesi, että A oli menettelyllään syyllistynyt rattijuopumuksen lisäksi erikseen rangaistavaan huumausaineen käyttörikokseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa