» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse ehdonalaisen vapauden koeajalla tehdyistä rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta tuomittavan yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamisesta.
Lain mukaan tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksi ja täytäntöönpantavaksi jäännösrangaistuksesta yhteiseen 1 vuoden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan rangaistusta oli kovennettava A:n aikaisemman rikollisuuden perusteella, koska sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden ja lukuisuuden johdosta osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.
Hovioikeus korotti A:n yhteisen vankeusrangaistuksen 1 vuodeksi ja 5 kuukaudeksi vankeutta. Hovioikeus otti huomioon koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan yhteisen rangaistuksen pituuden, jäännösrangaistuksen pituuden ja sen, että uudet rikokset oli tehty koeajan alkupuolella.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta. Korkein oikeus totesi, että rikosten vakavuus, niiden keskinäinen yhteys ja uusista rikoksista tuomittavaan rangaistukseen sovellettu koventamisperuste huomioon ottaen hovioikeuden tuomitsemaa 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistusta ei ole syytä alentaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa