» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen johdosta määrätystä ajokiellosta.
Virallinen syyttäjä syytti A:ta Raaseporin Käräjäoikeudessa rikoslain 23 luvun 2 §:n törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja lisäksi vaati tämän määräämistä ajokieltoon. A oli kuljettanut henkilöautoa 161 kilometrin tuntinopeudella tieosuudella, jonka nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa. A myönsi syytteen, mutta pyysi mahdollisimman lyhyttä ajokieltoa, sillä tarvitsi ajokorttiaan myyntiedustajan työssään. A sanoi, että menettäisi työnsä ilman ajokorttia.
Käräjäoikeus katsoi A:n syylliseksi, ja tuomitsi tämän 45 päiväsakkoon, sekä ajokieltoon, joka päättyisi seuraavana päivänä. Tämä johtui siitä, että A oltiin tapahtumapäivänä määrätty määräaikaiseen ajokieltoon. Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien pidempää, yleisen rangaistuskäytännön mukaista ajokieltoa, mutta Helsingin hovioikeus ei muuttanut tuomiota. Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus totesi, että koska A asetettiin tapahtumapäivänä ajokieltoon, jonka käräjäoikeus määräsi päättyvän 27.2.2003, oli A ollut yhteensä 6 päivää ajokiellossa. Käsittelyssä oli nyt kyse siitä, tulisi A määrätä uuteen ajokieltoon, ja siitä, voidaanko tämä kielto määrätä ehdolliseksi.
Ehdollinen ajokielto tarkoittaa sitä, että määrätty ajokielto pannaan täytäntöön, jos henkilö määräajan aikana syyllistyy törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen. Ehdollinen ajokielto voi tulla kyseeseen tapauksissa, joissa ajo-oikeus on syytetylle ehdottoman tärkeä, ja jos tämä ei ole menettelyllään aiheuttanut vaaraa toisten henkilöiden tai yleiselle turvallisuudelle.
Tieliikennelain 78§ mukaan törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen johdosta voidaan määrätä enintään viiden vuoden ajokielto. Korkein oikeus katsoi, että A oli menettelyllään aiheuttanut huomattavaa vaaraa liikenteessä, sillä kyse oli vilkkaasti liikennöidystä kantatiestä. Oikeus kuitenkin otti huomioon A:n ammatin, sekä huomattavan asuntolainan, jonka tämä oli juuri ottanut.
Syytetyn asemassa otetaan Suomen oikeuskäytännössä huomioon lieventävinä asianhaaroina tämän henkilökohtaiset olosuhteet. Esimerkiksi työpaikkansa menettämisen vaikutus A:n asuntolainan maksuun katsottiin A:n ajokieltoa lieventäväksi seikaksi. Syytetyn puolustuksen tehtävänä on tuoda esiin seikat, joiden perusteella rangaistuksesta ei tule liian ankara ottaen huomioon tosielämän seikat.
Korkein oikeus kuitenkin katsoi tapauksessa, ettei kuuden päivän ajokielto ollut riittävän pitkä, vaan A:n ajokieltoa jatkettiin 31.5.2004 asti (3 kuukautta). Lisäksi oikeus totesi, ettei kieltoa voida asettaa ehdolliseksi, sillä A oli ajanut yli kaksinkertaista nopeutta sallittuun nopeuteen verrattuna. Korkeimman oikeuden esittelijä kuitenkin toi esille, että A:n teosta ei ollut ajotavan vaarallisuudesta huolimatta näytetty aiheutuneen välitöntä vaaraa kenenkään hengelle tai terveydelle. Kun myöskään yleinen etu ei vaatinut ehdotonta ajokieltoa, perusteet ehdolliselle ajokiellolle olisivat hänen mukaansa olleet tässä tapauksessa olemassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa