» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2015:22 oli kyse siitä, perustuiko metronkuljettaja A:lle langetettu tuomio väärään lainsoveltamiseen rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta.
A oli rikkonut Metronkuljettajan toimintaohjeen osaa III (MTO III), kun hän ei ollut varmistunut ennen liikkeelle lähtöä metron sivupeileistä, että kukaan ei ole jäänyt metron ovien väliin. 11-vuotias tyttö oli jäänyt jumiin sulkeutuvien ovien väliin ja raahautunut noin kymmenen metriä metron mukana ennen kuin oli saanut itsensä vapaaksi. Hänelle ei jäänyt tapauksesta fyysisiä vammoja. Rikoslain 23 luvun 1 §:n ensimmäisen momentin mukaan se, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Toisen momentin mukaan säännöstä sovelletaan myös junankuljettajaan ja junaturvallisuutta koskeviin määräyksiin. Käräjäoikeus oli tämän ja MTO III:n nojalla tuominnut A:n rangaistukseen ja yhteisvastuullisesti Helsingin kaupungin kanssa vahingonkorvauksiin. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
A:n ja Helsingin kaupungin valitus koski sitä, oliko hovioikeuden tuomio perustunut väärään lainsoveltamiseen. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. MTO III:n ei kuitenkaan voitu katsoa olevan rikoslain 23 luvun 1 §:n tarkoittama junaturvallisuutta koskeva määräys, sillä säännöksessä ei ollut viittausta MTO III:seen. Lisäksi MTO III:ssa ei ollut ilmaisua sen ohjeiden rikkomisen rangaistavuudesta. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että rikoslain 23 luvun 1 § ja MTO III eivät täyttäneet laillisuusperiaatteen asettamia vaatimuksia ja purki hovioikeuden tuomion. A vapautettiin rangaistuksesta sekä A ja Helsingin kaupunki vapautettiin vahingonkorvausvelvollisuudesta.
Laillisuusperiaatteen avulla suojellaan ennakoitavuutta. Näin ollen rangaistavaksi katsottu teko tulee olla laissa selvästi ilmaistu. Korkeimman oikeuden ratkaisu oli laillisuusperiaatteen mukainen, sillä ilmaisu ''junaturvallisuutta koskevien määräysten rikkominen'' ei ole riittävän täsmällinen, kun säännöksen tarkoittamia määräyksiä ei ole millään tavalla yksilöity. Määräyksen rikkominen, jota ei ole laissa ilmaistu, ei voi olla rikosoikeudellisesti rangaistavaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa