» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen ja hänet oli määrätty väliaikaiseen ajokieltoon poliisin toimesta. Tämän jälkeen käräjäoikeus oli määrännyt A:lle alkolukolla valvotun ajo-oikeuden. A oli peruuttanut hovioikeudessa valvottua oikeutta koskevan pyyntönsä. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli ajokiellon pituuden määrittäminen, kun A oli ollut koko käräjä- ja hovioikeus tuomioiden välisen ajan jo väliaikaisessa ajokiellossa sen takia, ettei hänelle oltu annettu ajokorttia ajokorttilain mukaisesti takaisin.
Korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin hovioikeuden A:lle määräämän ajokiellon kestoa. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa tuomio annettiin 4.11.2014, Turun hovioikeudessa muutoksenhaku ja tuomio 9.2.2015. Nämä kuvataan korkeimman oikeuden ratkaisussa tarpeellisilta osin.
A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, jossa hän vaati hovioikeuden tuomion kumoamista siltä osin kuin hänelle määrätyn 7 kuukauden pituisen ajokiellon viimeiseksi voimassaolopäiväksi oli määrätty 12.7.2015. Hänen mielestä ajokielto olisi pitänyt määrätä päättymään 10.4.2015. Syyttäjä antoi vastauksen asiassa.
Käräjäoikeudessa syyttäjä oli vaatinut 10.9.2014 A:lle törkeästä rattijuopumuksesta seitsemän kuukauden mittaista ajokieltoa. Ajokielto oli jo määrätty väliaikaisena tekopäivästä lähtien. Käräjäoikeus tuomitsi A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkona määrännyt seitsemän kuukauden pituisen ajokiellon. A:n itsensä pyynnöstä se oli määrätty ehdollisena yhdistettynä ajo-oikeuden valvontaan ja koeajan päättymispäiväksi 4.12.2015. A valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon määräämistä ehdollisena taikka sen keston lyhentämistä enintään viideksi kuukaudeksi. A oli ilmoittanut peruuttavansa valvontaa koskevan pyyntönsä. Ajokorttilain 69 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan valvottu ajo-oikeus tulee peruuttaa ja ehdollinen ajokielto määrätä pantavaksi täytäntöön, mikäli valvottava koeaikana peruuttaa valvontaa koskevan pyyntönsä. Tähän ja valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 9 §:n vedoten hovioikeus oli peruuttanut valvotun ajo-oikeuden. Näin ollen ajo-oikeus oli määrättävä ehdottomana ja sen keston lyhentämiselle seitsemästä kuukaudesta ei ollut hovioikeuden mukaan perusteita. Hovioikeus katsoi, että A on ollut väliaikaisessa ajokiellossa kuukauden ja 26 päivää. Hovioikeuden antama ajokielto alkoi 9.2.2015 ja sen päättymispäiväksi oli määrätty 12.7.2015.
Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, miten poliisin määräämä väliaikainen ajokielto otetaan huomioon määrättäessä ajokiellon kestoa, kun käräjäoikeudessa määrätty valvottu ajo-oikeus on peruutettu hovioikeudessa ja määrätty ehdottomaksi.
Ajokorttilain 70 §:n 1 momentin kohdan 1 mukaan poliisimies voi määrätä henkilön väliaikaiseen ajokieltoon ja ottaa kortin haltuunsa, mikäli on todennäköisiä syitä epäillä henkilön syyllistyneen esimerkiksi rikoslain 23 luvun 4 §:n törkeään rattijuopumukseen. Väliaikainen ajokielto jatkuu siihen asti, kunnes käräjäoikeus päättää siitä. Ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaan ajokiellon kestoa määrättäessä on huomioon otettava vähennyksenä se aika, jonka kuljettaja on ollut ilman ajo-oikeutta teon vuoksi.
Saman lain 69 §:n mukaan ajokielto on määrättävä alkolukolla valvottu ajo-oikeus, mikäli ajokieltoon määrättävä sitä pyytää. Ajokielto määrätään ehdollisena. Väliaikainen ajokielto päättyy, kun rattijuopumukseen syyllistyneelle annetaan ajokorttilain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu ajokortti: tällöin alkaa valvottu ajo-oikeus. Valvottu ajo-oikeus päättyy ehdollisen ajokiellon koeajan päättymispäivänä.
Tapauksessa ei ole käynyt ilmi, että A olisi saanut ajokorttilain 8 §:n 2 momentin mukaista ajokorttia, josta olisi käynyt ilmi ehto alkolukon käytöstä. Näin ollen käräjäoikeuden määräämä ajokielto ei ole alkanut eikä poliisin määrä väliaikainen ajokielto loppunut. A:n peruutettua valvontaa koskevan pyyntönsä hovioikeudessa, on hovioikeus peruuttanut käräjäoikeudessa määrätyn valvotun ajo-oikeuden. Hovioikeus määräsi ajokiellon ehdottomaksi ja muuten pysytti käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeus oli ottanut ajokiellon määrää laskettaessa huomioon 10.9.2014 – 4.11.2014 ajan (teon ja käräjäoikeuden tuomion välinen aika), muttei aikaa käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion väliseltä ajalta. Näin ollen hovioikeus tuomitsi A:n 5 kuukauden ja 4 päivän ajokieltoon hovioikeuden tuomion antopäivästä lähtien.
Korkein oikeus lausui, että ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaan väliaikainen ajokielto täytyy katsoa ajokiellon pituutta vähentäväksi asiaksi ajokiellon kärsimisessä. Näin ollen A:n ajokiellosta on vähennettävä tuo aika, minkä hän on ollut väliaikaisessa ajokiellossa käräjä- ja hovioikeuden tuomioiden välissä. Muuten lopputulos voisi olla kohtuuton A:n kannalta. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota määräten ajokiellon päättymispäiväksi 3.6.2015. Muilta osin tuomio pysytetään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa