» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2016:36 A oli ajanut raskaalla kuorma-autolla 80 kilometrin tuntinopeudella 60 kilometrin nopeusrajoitusalueella ja näin ollen laiminlyönyt noudattaa tieliikennelain 14 §:n 1 momentin edellyttämää erityistä varovaisuutta. Risteyksessä B:n kuljettama henkilöauto oli väistämisvelvollisuutta osoittavan liikennemerkin takaa tullut A:n eteen, jolloin A oli törmännyt B:hen ja hänen viiteen matkustajaansa, jotka kaikki olivat kuolleet. A kertoi, että hän oli havainnut B:n ja hidastanut risteykseen tullessaan. Hän oli nähnyt B:n hidastavan lähes pysähdyksiin ja olettanut, että B väistämisvelvollisena olisi pysähtynyt odottamaan, että A on mennyt ohi. B oli kuitenkin ajanut suoraan A:n eteen. Näin ollen kysymys oli siitä, voitiinko A:n syyksi lukea kuusi kuolemantuottamusta.
Käräjäoikeus viittasi niin sanottuun luottamusperiaatteeseen, jonka mukaan tienkäyttäjä voi luottaa siihen, että myös muut liikenteenkäyttäjät toimivat liikennesääntöjen mukaisesti. A oli siten lähtökohtaisesti voinut luottaa siihen, että B noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Luottamusperiaate kuitenkin edellyttää, että tienkäyttäjä myös itse noudattaa liikennesääntöjä. Käräjäoikeus katsoi, että A:n ajama ylinopeus oli omiaan erehdyttämään B:tä sen suhteen, ehtiikö B ylittää risteyksen vai ei. A olisi voinut estää onnettomuuden ajamalla nopeusrajoituksen mukaisella nopeudella. Koska A oli laiminlyönyt noudattaa tieliikennelakia, hän oli huolimattomuudellaan osaltaan aiheuttanut onnettomuuden ja kuuden ihmisen kuoleman. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla tieliikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja rikoslain 21 luvun 8 §:n nojalla kuudesta kuolemantuottamuksesta 100 päiväsakon sakkorangaistukseen.
Hovioikeus katsoi, että A:n ylinopeus ei ollut ollut niin huomattava, että B olisi voinut pitää A:n saapumista risteysalueelle ennalta-arvaamattomana. B oli lisäksi ajokäyttäytymisellään osoittanut, että hän väistäisi A:ta, joten A:n ei ollut tullut epäillä, että B lähtisikin ylittämään risteystä. Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteen kuudesta kuolemantuottamuksesta ja alensi rangaistuksen 15 päiväsakkoon.
Korkein oikeus totesi, että A:lla oli ollut perusteltu syy päätellä, että B noudattaa väistämisvelvollisuuttaan, koska hän oli voimakkaalla jarrutuksella hidastanut henkilöauton lähes pysähdyksiin. B:n yritys ylittää tie, vaikka A oli selvästi aivan liian lähellä, oli siten ollut olosuhteissa yllättävää ja ennakoimatonta. Se, että A ei ollut varautunut siihen, että B yrittäisi ylittää tien, ei osoittanut A:ssa sellaista liikennesääntöjen vastaista huolimattomuutta, jolla hän olisi aiheuttanut kuuden ihmisen kuoleman. Näin ollen korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Tapaus oli melko poikkeuksellinen, joka sai aikaan paljon eriäviä mielipiteitä. Huolellisuusarviointi on usein tapauskohtaista punnintaa, jossa on otettava huomioon olosuhteet sekä tekijän omaan subjektiiviseen arviointiin vaikuttavat seikat. Huolimattomuutta arvioitaessa on siis otettava huomioon myös se, miten kyseisessä tilanteessa oleva henkilö on voinut itse, olosuhteet huomioon ottaen, arvioida tapahtumankulun etenemistä ja mahdollisia seurauksia. Tässä tapauksessa B oli toiminut ennalta-arvaamattomalla tavalla, joten onnettomuus ei ollut seurausta vain A:n huolimattomuudesta laiminlyödä nopeusrajoitussääntöä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa