» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A omisti henkilöauton, joka oli vakuutettu vapaaehtoisella autovakuutuksella. Vakuutus kattoi esimerkiksi kolarista aiheutuneet vahingot. A:n poika B oli ajanut autolla päin tolppaa, jonka johdosta auto oli vaurioitunut. A oli ilmiantanut B:n ajoneuvon luvattomasta käytöstä. B oli tuomittu sakkoihin luvattomasta käytöstä, rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. A oli hakenut korvausta vakuutusyhtiöltä, joka kuitenkin kieltäytyi maksamasta korvauksia. Vakuutusyhtiö perusti tämän siihen, että B samaistui A:han, koska he asuivat samassa taloudessa, ja B oli ajanut autoa kännissä. Koska B oli ollut humalassa, ei vakuutuskorvausta myönnetä. A vaati kanteessaan käräjäoikeudessa, että vakuutusyhtiö korvaa autolle syntyneet vahingot. A väitti, että samaistamisen edellytykset eivät täyttyneet asiassa, koska B oli luvatta ottanut auton käyttöön tunkeutumalla A:n työhuoneeseen ja ottamalla avaimet. B:llä ei ollut A:n mukaan oikeutta käyttää autoa muutoinkaan ilman erillistä lupaa jokaista ajokertaa varten. Kaikki oikeusasteet olivat sitä mieltä, että vakuutusyhtiöllä ei ollut oikeutta samaistaa käyttäjiä tässä tapauksessa.
Auto ei ollut perheenjäsenten yhteiskäytössä, vaan auto oli nimenomaan A:n käytössä. Koska samaistaminen edellyttää yhteiskäyttöä, oli tällä suuri merkitys asian kannalta. Korkeimman oikeuden mukaan yhteiskäyttöä on tarkasteltava siten kuin se tavallisesti ilmenee. Merkitystä on erityisesti sillä, onko omaisuutta tosiasiassa käytetty yhteisesti, eli tässä tapauksessa, onko B todellisuudessa saanut käyttää autoa. Korkein oikeus katsoi selvitetyksi, että B ei ollut saanut käyttää autoa yleisesti, vaan B oli käyttänyt A:n autoa muutaman kerran 10 kuukauden aikana, aina erillisellä luvalla. Näin ollen auto ei myöskään ollut yhteiskäytössä, eikä vakuutusyhtiöllä ollut oikeutta samaistaa A:ta ja B:tä toisiinsa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa