» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa parantumattoman sairautensa vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä ollut A oli tuomittu käräjäoikeudessa ensiksi rattijuopumuksesta 35 päiväsakkoon ja sen jälkeen piirin nimismiehen rangaistusmääräyksellä 10 päiväsakkoon ajo-oikeudetta ajosta. Päiväsakkoja ei oltu kuitenkaan saatu perityiksi A:lta, minkä johdosta virallinen syyttäjä esitti vaatimuksessaan, että A:n saamat sakkorangaistukset muunnettaisiin vankeudeksi. Tapauksessa tuli näin ollen juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, voitiinko tällainen muuntorangaistus määrätä vai vastustivatko A:n henkilökohtaiset olosuhteet kyseisen seuraamuksen määräämistä.
Käräjäoikeuden mukaan se, ettei ajo-oikeudetta ajosta määrättyjä päiväsakkoja oltu saatu perityksi A:lta johtui hänen maksukyvyttömyytensä sijasta maksuhaluttomuudesta. Käräjäoikeus päätyi tähän tulkintaan sen perusteella, että A oli omien sanojensa mukaan jättänyt sakot maksamatta siksi, että ajo-oikeudetta ajosta olisi tullut tuomita päiväsakkojen sijasta rikesakko. Siitä huolimatta, että A ei ollut saanut toimeentulotukea lokakuun 1996 jälkeen, käräjäoikeus katsoi, ettei hänen taloudellinen tilanteensa ollut heikentynyt vuosien 1996 ja 1997 aikana. A oli ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuodesta 1993 lukien. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei tapauksessa ollut A:n henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyviä perusteita jättää sakkorangaistukset muuntamatta vankeudeksi. Näin ollen käräjäoikeus muunsi 45 päiväsakkoa 22 päiväksi vankeutta.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä asiassa ja hyväksyi myöskin käräjäoikeuden päätöksensä perustaksi esittämät perustelut. Valitusluvan saatuaan A valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen vaatien, että muuntorangaistus jätettäisiin määräämättä. Korkein oikeus otti asiaa harkitessaan huomioon A:n työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen johtaneen neurologisen sairauden lisäksi myös muita seikkoja. Nämä seikat olivat luonteeltaan taloudellisia; A:n eläkkeen määrä, hänen kaksi alaikäistä lastaan ja hänen velkojensa suuri määrä (400 000 markkaa) sekä harkinnanvaraisesti hänelle ja hänen puolisolleen myönnetty toimeentulotuki olivat korkeimman oikeuden mukaan huomioon otettavia A:n henkilökohtaisia olosuhteita kuvaavia tekijöitä.
Edellä mainittuja seikkoja arvioimalla korkein oikeus tuli siihen johtopäätökseen, ettei A:n sakkojen maksamattomuus ollut perustunut maksuhaluttomuuteen, vaan hänen henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa. Tämän lisäksi korkein oikeus katsoi, ettei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen myöskään edellyttänyt muuntorangaistuksen määräämistä tässä tapauksessa. Näin ollen korkein oikeus päätyi kumoamaan hovioikeuden tuomion ja hylkäämään muuntorangaistusvaatimuksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa