» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2016:42 A:lle vaadittiin rangaistusta rattijuopumuksesta, kun hän oli kuljettanut henkilöautoa käytettyään huumausaine kannabista 4-6 päivää aikaisemmin. A:n verestä oli löytynyt kannabiksen vaikuttavan aineen aineenvaihduntatuotetta, joka ei kuitenkaan ollut aktiivinen. Rikoslain 23 luvun 3 § 2 momentin mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. A:n verestä löytyi säännöksen mukaista aineenvaihduntatuotetta, vaikka se ei ollutkaan aktiivinen, eikä näin vaikuttanut A:n ajokykyyn. Säännöksessä on näin ollen nollaraja huumausaineiden osalta, eikä eroa ole tehty rangaistavuuden suhteen sillä perusteella, onko huumausaineen aineenvaihduntatuote vaikuttava vai ei. Käräjäoikeus kuitenkin viittasi hallituksen esitykseen, jossa säännöksen suojelukohteena on liikenneturvallisuus. Koska A:n verestä löytynyt huumausaine ei ollut aktiivista, eikä näin ollen vaikuttanut A:n ajokykyyn, käräjäoikeus hylkäsi syytteen rattijuopumuksen osalta, mutta tuomitsi hänet 25 päiväsakkoon huumausaineen käyttörikoksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.
Rattijuopumusta koskevan säännöksen sanamuodon ja hallituksen esitöissä lausutun lain tarkoituksen välillä vallitsi ristiriita. Hovioikeus katsoi, että rattijuopumuksen tunnusmerkistön tulkitseminen sen yksiselitteisestä sanamuodosta poiketen ei ollut aiheellista. Säännöksen asettamalla nollarajalla on nimenomaan pyritty välttämään tulkinta- ja soveltamisongelmia. Hovioikeuden mukaan, jos säännöstä tulkitaan niin, että vain liikenneturvallisuuteen vaikuttavasta huumausaineen käytöstä tuomittaisiin rattijuopumukseen, menettää nollarajan omaksuminen merkityksensä. Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n rattijuopumuksesta ja aiemmin käräjäoikeuden A:n syyksi lukemista rikoksista 30 päiväsakkoon.
Korkein oikeus otti käräjäoikeuden kanssa yhtäläisen linjan. Vaikka rattijuopumusta koskevassa säännöksessä onkin asetettu nollaraja, on hallituksen esityksessä lausuttu, että huumausaineen ja liikenneturvallisuuden välillä on oltava edes teoreettisesti yhteys. Koska A:n verestä löytyneellä huumausaineella ei ollut yhteyttä liikenneturvallisuuteen, korkein oikeus katsoi, ettei A:n tuomitseminen rattijuopumuksesta ollut lain tarkoituksen mukaista, minkä lisäksi se olisi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastaista, sillä tuomioistuin ei saa syytetyn vahingoksi tulkita lakia lain kirjaimen ulkopuolelle. Näin ollen korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion rattijuopumuksen osalta.
Rikoslain tarkoituksena on rangaista teoista, jotka aiheuttavat suojelukohteiden loukkauksia tai vaaraa. Vaikka säännöksen sanamuoto olikin yksiselitteinen, ei olisi tarkoituksenmukaista tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen, kun teolla ei loukata säännöksen suojelukohdetta. Tapauksessa ei ollut käsillä rikoslain tarkoituksen mukainen teko, joten rikosoikeudellinen seuraamuskaan ei näin ollen tullut kyseeseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa