Palveluksen hinnan sitovuus riippuu siitä, millaisen hintatiedon yritys antoi. Kiinteä hinta sitoo sellaisenaan: sitä ei ylitetä, eikä sitä alenneta sillä perusteella, että työ oli helpompi. Enimmäishinta on katto, jonka alle hinta voi jäädä. Hinta-arvion saa ylittää enintään 15 prosentilla, ellei ylityksestä ole erikseen sovittu. Suuntaa-antava hintatieto ei sido samalla tavalla, mutta jos hinta on nousemassa huomattavasti siitä, mitä tilaaja on voinut odottaa, yrityksen on ilmoitettava siitä. Jos riidellään siitä, millainen hintatieto annettiin, yrityksen on näytettävä väitteensä toteen (kuluttajansuojalain 8 luvun 14, 23 ja 24 §).

Säännöt koskevat yrityksen kuluttajalle tekemää työtä, esimerkiksi auton tai kodinkoneen korjausta, remonttia tai pihatöitä. Hintasääntöjä ei voi kiertää kuluttajan vahingoksi sopimusehdoilla, ellei laki itse salli toisin sopimista (kuluttajansuojalain 8 luvun 2 §).
 

Kiinteä hinta

Kiinteä hinta tarkoittaa hintaa, jossa palveluksesta on määrätty perittäväksi tietty rahasumma. Kiinteää hintaa voidaan käyttää silloin, kun tiedetään tarkasti, mitä palvelus sisältää, ja näin on helppo määritellä sen hinta.

Kiinteä hinta sitoo molempia. Yritys ei saa laskuttaa enempää, vaikka työ veisi arvioitua kauemmin tai materiaali kallistuisi. Tilaaja taas ei voi vaatia alennusta sillä perusteella, että työ osoittautui helpoksi. Jos palvelus tehdään kiinteään hintaan, yrityksen ei tarvitse antaa erillistä hintaerittelyä (kuluttajansuojalain 8 luvun 25 §:n 2 momentti).

Kiinteä hinta kattaa sovitun työn. Jos tilaaja pyytää lisää tai hyväksyy yrityksen ehdottaman lisätyön, siitä voidaan veloittaa erikseen. Ilman lupaa yritys saa tehdä lisätöitä vain, jos tilaajaa ei tavoiteta kohtuullisessa ajassa ja lisätöiden kustannukset ovat vähäiset (kuluttajansuojalain 8 luvun 6 §). Kiinteä hinta ei myöskään estä hinnanalennusta, jos työssä on virhe.
 

Enimmäishinta

Enimmäishinnalla tarkoitetaan palveluksen tilaajan palveluksesta maksettavaa ylärajaa. Enimmäishinta ei saa ylittyä, vaikka todelliset kustannukset olisivatkin tosiasiassa korkeammat. Silloin, kun sovitaan koko palveluksen kattava enimmäishinta, jota ei saa ylittää, käytetään enimmäishintaa. Enimmäishinta voi alittua, jos todelliset kustannukset jäävät sen alle.

Enimmäishinnan alla lopullinen hinta määräytyy sovitun laskutavan mukaan, esimerkiksi tuntiveloituksena. Jos laskutavasta ei ole sovittu, tilaaja maksaa kohtuullisen hinnan (kuluttajansuojalain 8 luvun 23 §). Lisätöiden kustannukset eivät saa johtaa sovitun enimmäishinnan ylittymiseen, vaikka tilaajaa ei tavoitettaisi (kuluttajansuojalain 8 luvun 6 §:n 2 momentti). Jos tilaaja itse tilaa työhön lisää, enimmäishinnasta kannattaa sopia uudelleen samalla kertaa.

Esimerkki: Sähköliike lupaa tehdä keittiön valaistuksen enintään 900 eurolla tuntiveloituksena. Työ vie vähemmän aikaa kuin arvioitiin, ja tuntien mukainen hinta on 700 euroa. Tilaaja maksaa 700 euroa. Jos työ olisi vienyt enemmän aikaa, hän maksaisi silti enintään 900 euroa.

Hinta-arvio

Hinta-arvio on yrityksen arvio juuri tämän työn hinnasta. Lopullinen hinta saa ylittää arvion enintään 15 prosentilla. Osapuolet voivat erikseen sopia, kuinka paljon arvion saa ylittää (kuluttajansuojalain 8 luvun 24 §:n 1 momentti). Tällaisen sopimuksen on oltava nimenomainen ja koskettava juuri kyseistä palvelusta, joten yleisiin sopimusehtoihin kirjoitettu lauseke ei riitä (HE 360/1992).

Hinta-arvio tarkoittaa koko palveluksesta perittävää hintaa, jollei toisin ole sovittu (kuluttajansuojalain 8 luvun 24 §:n 2 momentti). Jos arvio koskee vain työtä eikä esimerkiksi varaosia, yrityksen on kerrottava siitä erikseen ja nimenomaisesti.

Hinta-arvio ei ole vähimmäishinta. Jos työ tulee halvemmaksi, tilaaja maksaa todellisen, kohtuullisen hinnan. Se ei myöskään ole enimmäishinta, koska 15 prosentin ylitys on sallittu.

Esimerkki: Korjaamo arvioi korjauksen hinnaksi 1 000 euroa. Ilman erillistä sopimusta lasku saa olla enintään 1 150 euroa. Jos lasku on 1 400 euroa eikä tilaaja ole hyväksynyt suurempaa hintaa tai lisätöitä, hänen ei tarvitse maksaa ylittävää osaa, noin 250 euroa.

Jos arvio annetaan haarukkana, esimerkiksi 700–800 euroa, kuluttajavalituslautakunta on laskenut 15 prosenttia haarukan ylärajasta.
 

Milloin hinta-arvio ei sido

Hinta-arvio ei sido, jos se on perusteiltaan virheellinen sellaisten seikkojen vuoksi, joita huolellinenkaan yritys ei voinut ottaa huomioon (HE 360/1992). Tällainen seikka voi olla laitteen sisällä oleva piilevä vika, jota ei voitu havaita. Jos yritys epäilee piileviä vikoja, sen pitää antaa arvio vain havaittujen vikojen korjaamisesta ja tehdä tämä varauma tilaajalle selväksi. Uusien vikojen korjaaminen on lisätyötä, johon tarvitaan tilaajan lupa (kuluttajansuojalain 8 luvun 6 §).
 

Suuntaa-antava hintatieto

Suuntaa-antava hintatieto tarkoittaa täsmentämätöntä arviota palveluksen hinnasta. Se on alustavaan selvitykseen perustuva arvio juuri tämän palveluksen kokonaishinnasta tilanteessa, jossa työn sisältöön ja hintaan vaikuttavat seikat eivät ole vielä tarkasti tiedossa. Suuntaa-antavaa hintatietoa voidaan käyttää esimerkiksi, kun palveluksen sisältö on pääpiirteittäin arvioitavissa, mutta lopullinen hinta ei ole sopimusta tehtäessä tarkasti selvillä.

Suuntaa-antavaan hintatietoon ei sovelleta 15 prosentin rajaa. Sillä on silti merkitystä. Yrityksen on ilmoitettava tilaajalle, jos palvelus ilmeisesti tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin tilaaja on kohtuudella voinut odottaa (kuluttajansuojalain 8 luvun 14 §:n 1 momentti). Suuntaa-antava hintatieto vaikuttaa siihen, mitä tilaaja on voinut odottaa. 15 prosentin ylitys summittaisesta hintatiedosta ei vielä sellaisenaan vaadi yhteydenottoa, mutta selvästi suurempi nousu voi vaatia (HE 360/1992). Jos ilmoitus laiminlyödään, palveluksessa on virhe, ja tilaaja voi vaatia hinnanalennusta.

Kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa yritys oli ilmoittanut sähköpostitse, että pihatyöt veisivät yleensä noin yhdestä kahteen työpäivää. Lopullinen lasku oli 8 117,50 euroa. Lautakunta piti annettua tietoa suuntaa-antavana hintatietona, mutta katsoi, että yrityksen olisi pitänyt ilmoittaa tilaajalle viipymättä hinnan huomattavasta noususta ja tarvittaessa keskeyttää työt. Koska yritys ei ollut osoittanut ilmoittaneensa hinnan noususta ja työssä oli lisäksi puutteita, lautakunta suositti 2 000 euron hinnanalennusta ja 500 euron vahingonkorvausta (Kuluttajariitalautakunta, D/5044/37/2023, 23.2.2026). Suuntaa-antavakaan hintatieto ei siis vapauta yritystä velvollisuudesta seurata hinnan kehitystä ja ilmoittaa olennaisesta ylityksestä tilaajalle.
 

Miten hinta-arvio erotetaan suuntaa-antavasta tiedosta

Ratkaisevaa ei ole sana, jota yritys käytti, vaan se, miten tilaajalla oli perusteltua aihetta ymmärtää hintatieto. Hallituksen esityksen mukaan:

• hinta-arvio edellyttää, että yrityksellä oli kohtuulliset mahdollisuudet arvioida työ riittävän tarkasti
• jos yritys on itse tutkinut kohteen, sen antama hinta on yleensä hinta-arvio
• puhelimessa kuvatun vian perusteella annettu hinta on yleensä suuntaa-antava, ellei työtä voida jo puhelimessa yksilöidä
• yrityksen tehtävä on tehdä selväksi, mitä hintatieto tarkoittaa.

Jos syntyy erimielisyys siitä, onko esitettyä rahamäärää pidettävä kiinteänä hintana, enimmäishintana, hinta-arviona vai suuntaa-antavana hintatietona, toimeksisaajan on näytettävä väitteensä toteen (kuluttajansuojalain 8 luvun 24 §:n 3 momentti).

Kuluttajavalituslautakunnan tapauksessa kuluttaja vei auton peltivaurioiden korjaukseen. Korjaamo arvioi työn hinnaksi 4 000–5 000 markkaa eli noin 672–841 euroa, mutta lopullinen lasku oli 1 769,90 euroa. Korjaamo väitti antaneensa vain suuntaa-antavan hintatiedon, mutta ei pystynyt näyttämään väitettään toteen. Lautakunta katsoi, että kyseessä oli hinta-arvio, jonka sai ylittää enintään 15 prosentilla. Lisäksi korjaamo ei ollut osoittanut saaneensa tilaajan suostumusta lisätöihin. Korjaamolla oli siten oikeus laskuttaa tilatusta työstä enintään 967,08 euroa, ja lautakunta suositti 802,82 euron palauttamista kuluttajalle (KVL 02/34/1065, 14.7.2003).

Esimerkki: Kerrot pesukoneen korjaajalle puhelimessa, että kone ei linkoa. Korjaaja vastaa, että korjaus maksaa yleensä noin 150 euroa. Kyse on todennäköisesti suuntaa-antavasta tiedosta, koska vikaa ei ole vielä tutkittu. Jos korjaaja avaa koneen ja lupaa sen jälkeen korjauksen 220 eurolla, kyse on yleensä hinta-arviosta.

Näyttö: kuka todistaa mitä

Hintatiedon lajin lisäksi kiistaa voi tulla itse summasta. Jos väität saaneesi pienemmän hinnan kuin yritys muistaa, tarvitset väitteellesi näyttöä. Kuluttajariitalautakunta ei suosittanut hyvitystä tapauksessa, jossa kuluttaja ei pystynyt osoittamaan, että hänelle oli annettu laskua alempi hinta-arvio (KRIL 208/34/05, 9.7.2007). Hinnan arvioinnissa ratkaisevaa on se, mitä osapuolten välillä oli sovittu ja mitä siitä voidaan näyttää toteen. Tarjous, sähköposti, tekstiviesti tai työtilaus ovat siksi tärkeitä todisteita sovitusta hinnasta ja työn sisällöstä. Puhelimessa saadun hinta-arvion voi varmistaa lähettämällä yritykselle lyhyen kirjallisen vahvistuksen.
 

Mitä yritys voi väittää

Kun lasku on luvattua suurempi, yritys vetoaa usein johonkin seuraavista:

• hinta oli vain suuntaa-antava, ei arvio (yrityksen on näytettävä tämä)
• ylityksestä sovittiin ehdoissa (yleinen ehto ei riitä, sopimuksen on oltava nimenomainen)
• työssä löytyi piilevä vika (arvio ei sido vain, jos vikaa ei voinut havaita ja varauma kerrottiin)
• tilaaja hyväksyi lisätyöt (lupa ratkaisee, ei se, oliko lisätyö hyödyllinen).
   

Jos hinnasta ei sovittu mitään

Jollei palveluksen hinnasta tai sen laskemistavasta ole sovittu, tilaaja maksaa kohtuullisen hinnan. Jos yritys on markkinoinnissa ilmoittanut hinnan tai hinnoitteluperusteen, esimerkiksi tuntihinnan verkkosivuillaan, hinta määräytyy annettujen tietojen mukaan (kuluttajansuojalain 8 luvun 23 §:n 1 momentti).
 

Näin toimit

1. Pyydä hinta kirjallisesti ja kysy, onko se kiinteä hinta, enimmäishinta vai arvio.
2. Varmista, kattaako hinta työn, osat ja matkakulut.
3. Jos lasku on luvattua suurempi, pyydä kirjallinen erittely ja ilmoita yritykselle, mitä osaa et hyväksy ja miksi. Jos pyydät erittelyä viipymättä, sinun ei tarvitse maksaa ennen kuin saat sen (kuluttajansuojalain 8 luvun 25 §:n 2 momentti).
4. Maksa riidaton osa, jotta riita rajautuu ylittävään osaan.
5. Säilytä tarjous, viestit ja muistiinpanot puheluista.
    

Milloin juristista on hyötyä

Juristista on hyötyä, kun ylitys on suuri, yritys väittää hintaa suuntaa-antavaksi tai laskussa on lisätöitä, joista ei sovittu. Juristi käy läpi tarjouksen ja viestit, arvioi hintatiedon lajin ja näytön sekä laskee, paljonko laskusta on maksettava. Sen jälkeen hän laatii yritykselle vaatimuskirjeen, neuvottelee ja vie asian tarvittaessa kuluttajariitalautakuntaan tai käräjäoikeuteen. Jos et ole varma, oliko hinta sitova, voit kysyä asiaa lakipuhelimesta.

Jos lasku ei vastaa sovittua hintaa, voit pyytää maksuttoman selvityksen hintaehdon merkityksestä. Jos yritys vaatii täyttä hintaa, voit pyytää maksuttoman ja sitomattoman tarjouksen juristin avusta.
 

Usein kysyttyä

Onko "noin 500 euroa" hinta-arvio vai suuntaa-antava tieto?

Se riippuu tilanteesta. Jos yritys oli tutkinut kohteen ja tiesi, mitä tehdään, kyse on yleensä hinta-arviosta. Jos hinta annettiin ennen kuin kohdetta oli nähty, se on yleensä suuntaa-antava.

Saako yritys laskuttaa hinta-arvion tai tarjouksen tekemisestä?

Se riippuu siitä, milloin sopimus tehtiin ja mitä kerrottiin etukäteen. Jos sopimus on tehty 31.7.2026 tai myöhemmin, alustavasta selvityksestä saa periä vain välttämättömät kustannukset ja vain, jos niistä kerrottiin ennen selvityksen tekemistä (kuluttajansuojalain 8 luvun 23 §:n 2 momentti).

Mitä teen, jos yritys ei suostu alentamaan laskua?

Maksa riidaton osa ja ilmoita yritykselle kirjallisesti, miksi pidät loppuosaa aiheettomana ja vaadit sen alentamista. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, voit pyytää apua kuluttajaneuvonnasta ja tarvittaessa viedä asian Kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi. Lautakunta käsittelee asian maksutta ja antaa ratkaisusuosituksen, joka ei ole osapuolia oikeudellisesti sitova.