- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Väitesuoja koskee nimenomaan juoksevia velkakirjoja. Väitesuojan ansiosta pääsääntönä juoksevien velkakirjojen kohdalla on, että velallisen pitää maksaa velkakirjan haltijalle se, mitä velkakirjassa sanotaan. Juoksevia velkakirjoja ovat haltijalle sekä nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetetut velkakirjat. Juokseva velkakirja on siis eri asia, kuin tavanomainen velkakirja. Toisin sanoen, juoksevien velkakirjojen kohdalla on tavanomaista, että velkoja saattaa vaihtua sen mukaan, kenellä nyt velkakirja on ns. "kädessään". Juoksevan velkakirjan velkoja saattaa vaihtua velallisen pysyessä maksumiehenä. Väitesuojan ansiosta velkoja pääsääntöisesti saa maksunsa, vaikka velallinen väittäisi, että velkakirja on pätemätön esimerkiksi pakottamisen, petollisen viettelyn, erheen tai kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn vuoksi. Velallisella ei kuitenkaan välttämättä ole maksuvelvollisuutta, elleivät väitesuojan edellytykset täyty.
Vaikka velallisen väitteet olisivatkin siis totta ja tehokkaita suhteessa alkuperäiseen velkojaan, juoksevan velkakirjan haltija lähtökohtaisesti saa suojaa. Sen sijaan tavallisten velkakirjojen kohdalta tilanne on päinvastainen. Tavallisen velkakirjan velallinen saa lähtökohtaisesti esittää väitteitä, eli velallisella on väiteoikeus. Tavallisten velkakirjojen osalta väite tutkitaan. Käänteinen tilanne on siis juoksevien velkakirjojen kohdalla eli velkojalla onkin väitesuoja. Juoksevan velkakirjan haltija siis lähtökohtaisesti saa maksunsa. Juoksevan velkakirjan siirronsaaja on siis turvatummassa asemassa, kuin tavallisen velkakirjan saaja. Toisaalta siirronsaaja ei voi pätevästi määrätä, että tavallinen velkakirja muuttuisi juoksevaksi velkakirjaksi, koska tavallisen velkakirjan siirronsaaja ei voi saada parempaa oikeutta, kuin luovuttajalla oli.
Väitesuojan ansiosta velallinen ei siis voi pääsääntöisesti niskuroida maksusuorituksensa kanssa uudelle velkojalleen, ellei hänellä ole jokin hyvä väite esitettävänä hihassaan kyseisessä tapauksessa. Velkojan väitesuojan ansiosta maksu kuitenkin pitää siis yleensä maksaa. Maksua ei tarvitse maksaa kuitenkaan, jos on kyse tilanteesta: 1) vilpillinen (viekas) uusi velkoja + velallisen ns. heikko väite tai 2) vilpitön (viaton) / vilpillinen (viekas) uusi velkoja + velallisen ns. vahva väite. Näin ollen, velallisen kädet eivät ole täysin sidotut velkojan turvaksi säädetystä väitesuojasta huolimattakaan. Väitesuojan edellytyksien tulee kuitenkin täyttyä, jotta velkoja saa väitesuojaa ja maksunsa.
Väitesuojan edellytyksiä on kolme. Ensinnäkin kyseessä tulee olla nimenomaan juokseva velkakirja (eikä tavallinen velkakirja). Toisekseen juoksevan velkakirjan hallinnan tulee perustua luovutukseen. Kolmannekseen velkakirjan siirronsaajan tulee olla nimenomaan perustellussa vilpittömässä mielessä. Perustellun vilpittömän mielen perussisältö on se, että pelkästään velkojan usko siitä, että velkakirja on pätevä, ei vielä tuo väitesuojaa velallisen väitteiltä. Edellytyksenä väitesuojan saannille on päinvastoin se, että velkoja oli myös ottanut jossain määrin selvää asiakirjan osoittaman velkasuhteen tosiasiallisesta olemassaolosta. Juoksevankaan velkakirjan haltija ei toisaalta automaattisesti pääse nauttimaan väitesuojasta, ellei ole saanut velkakirjaa haltuunsa luovutuksen perusteella. Esimerkiksi toiselta anastettu juokseva velkakirja ei siis tuo väitesuojaa. Luovutus on nimenomaan kauppa, vaihto tai lahja tai juoksevan velkakirjan kohdalla myös velkakirjan panttaus. Sen sijaan perintönä tai yhtiöoikeudellisen sulautumisen perusteella saatu juokseva velkakirja ei ole saatu luovutuksen perusteella. Tällöin väitesuojan edellytykset eivät täyty. Täten väitesuojaa ei esimerkiksi perintötilanteissa siirronsaajalle koidu. Juoksevan velkakirjan luovutus ei ole luovuttajan velkojia sitova, ellei se, jolle luovutus on tapahtunut, ole saanut velkakirjaa haltuunsa.
Kun väitesuoja astuu voimaan, väitteenä velallisella on, että pätevää velkasuhdetta ei ole alun alkaenkaan syntynyt tai pätevä velkasuhde on lakannut tai muuttunut jälkikäteen. Väitesuoja kuitenkin siis pääsääntöisesti kumoaa moiset väitteet. Väitteitä voidaan kuitenkin esittää monenlaisia. Toiset väitteet ovat vakavammanlaatuisia kuin toiset. Täten tehdään kahtiajako väitteiden tehon perusteella: velallisen väistyvät (heikot) että ehdottomat (vahvat) väitteet. Lähtökohtana on, että mitä vahvempi väite, sitä tukalammaksi käy velkojan tilanne. Kuullessaan ns. vahvan väitteen, velkoja ei saa maksua, mikäli ei ole ollut vilpittömässä mielessä eli täysin viaton asiassa.
Näin ollen, velkojan asema on turvatumpi, kun vastassa on vain velallisen heikko väite. Heikot väitteet tehoavat vain vilpillisessä mielessä olevaan uuteen velkojaan, joka esimerkiksi tiesi, että velkakirja ei ole täysin laillisesti pätevä. Heikot väitteet siis tehoavat vain viekkaaseen velkojaan. Sen sijaan velallisen vahvat väitteet tehoavat paitsi viekkaaseen, myös viattomaan uuteen velkojaan, eli sellaiseen, jonka ”ei tiennyt eikä pitänytkään tietää” velkakirjan tosiasiallisesti hämäräperäisestä taustasta.
Vahvoja väitteitä, joihin velallinen voi siis vedota vilpittömässä, viattomassa mielessäkin olevaa uutta velkojaa vastaan, ovat muun muassa väite siitä, että velkakirja on väärennetty, velkakirjan antajalla ei ollut oikeutta antaa velkakirjaa velallisen puolesta, velkakirja on aikaansaatu törkeästi pakottamalla, velkakirjan antaja on ollut vajaavaltainen tai sieluntoiminnaltaan häiriintynyt tai että velkasuhde ei ole enää voimassa, vaan lakannut tai muuttunut esimerkiksi maksutalletuksen tai vanhentumisen vuoksi. Toisin sanoen, vaikka uusi velkakirjan saaja olisikin vilpittömässä mielessä, velallisen selustaa silti jossain määrin suojataan mahdollisuudella vedota vahvoihin väitteisiin. Velallisen vahva väite on esimerkiksi se, että velkakirjaa ei pitäisi olla edes olemassa, mutta kun velallinen törkeästi pakotettiin väkivaltaista pitelemistä tai pakottavan hengen tai terveyden vaaran uhkaa käyttäen, niin velkakirja oli pakko tehdä.
Heikkoihin väiteperusteisiin velallinen voi puolestaan tehokkaasti vedota vain vilpillisessä, "viekkaassa" mielessä olevaa siirronsaajaa kohtaan. Sen sijaan vilpittömässä mielessä olevan, umpirehellisen uuden velkojan asemaa ei horjuta esimerkiksi velallisen väite, että velallinen ei olisi saanut vastiketta eli että velkoja olisi vain keksinyt velkakirjan omasta päästään ilman, että mitään rahasummia koskaan olisi siirrettykään. Eikä tehoa sekään, että väitetään velkasuhteen jo lakanneen aiemman maksun, sopimuksen, kuittauksen, irtisanomisen, tuomion tai muun sellaisen syyn johdosta. Näissä on kyse ns. heikoista väitteistä. Heikko väite on myös se, että velkasuhde on pätemätön siksi, että velkakirja on valeasiakirjaluontoinen eli tehty vain sivullisten harhaanjohtamiseksi ilman, että kumpikaan piti velkakirjaa sitovana. Heikko väite on kyseessä myös silloin, kun velkakirjan väitetään syntyneen pakottamalla (vrt. törkeä pakko on kuitenkin ns. vahva väite), petollisella viettelyllä, kunnianvastaisella ja arvottomalla menettelyllä tai erehdyksen perusteella. Näiden väitteiden osalta siis suoraselkäisen, vilpittömässä mielessä olevan velkojan ei tarvitse korvaansa lotkauttaa. Nämä väitteet ovat näet vilpitöntä velkojaa vastaan tehottomia. Näin ollen, velallisen pitää maksaa. Vaakakuppi kallistuu päinvastaiseen suuntaan kuitenkin, jos uusi velkoja ei olekaan ollut perustellussa viattomassa mielessä, vaan päinvastoin luihu.
Uuden velkojan ei ole katsottava olleen vilpittömässä mielessä, jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää seikasta, johon väite perustuu. Tällöin on kyseessä siis vilpillinen, ovelan kettu velkoja. Tällöin edellämainitut heikot väitteetkin riittävät huojuttamaan kyseisen liukkaan, vilpillisen uuden velkojan asemaa. Velallisen ei pidä tällöin välttämättä maksaa heikon väitteensä johdosta kettumaiselle uudelle velkojalle.
Velallinen ei ole velvollinen maksamaan juoksevaa velkakirjaa, ellei velkakirjaa anneta hänelle takaisin; ja antakoon velkoja hänelle pyynnöstä eri kuitin. Jos velallinen haluaa, hän voi hakea korvauksia edelliseltä velkojalta tai muulta henkilöltä, jouduttuaan maksamaan juoksevan velkakirjan haltijalle maksunsa, mikäli velallinen tietää, ettei maksua olisi pitänyt kaiken rehellisyyden nimissä edes suorittaa.
Velvoiteoikeudellisissa asioissa juridiset palvelut tulevat tarpeeseen korostetulla tavalla, niin liike- kuin yksityiselämässäkin. Ei siis kannata turhaan ujostella. Käänny lakimiehemme puoleen ja soita, niin muutkin tekevät!
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa