- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Osituksen sovittelu on mahdollista tilanteessa, jossa ositus säännönmukaisesti toimitettuna johtaisi lopputulokseen, jota voidaan pitää kohtuuttomana tai toiselle puolisolle perusteettomasti taloudellista etua antavana. Osituksella tarkoitetaan joko avioliiton purkautumisen tai toisen puolison kuoleman johdosta vaadittaessa tehtävää toimenpidettä, jolla pyritään purkamaan avioliiton aikana puolisoiden välillä vallinnut aviovarallisuussuhde. Harkittaessa mahdollisuuksia osituksen sovittelulle on arvioitava sitä, johtaisiko ositusta koskevien perussäännösten noudattaminen lopputulokseen, jota voitaisiin pitää jostain syystä kohtuuttomana. Sovittelua koskeva harkinta on tehtävä tapauskohtaisesti ja vasta sitten, kun ositustoimituksessa on laadittu normaaliin tapaan puolisoiden velkojen kattamisen sisältävä osituslaskelma. Mikäli kyseessä on tilanne, jossa puolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, voidaan sovittelun sijasta suorittaa omaisuuden erottelu. Toisaalta myös omaisuuden erottelun sovittelu on tarpeen vaatien mahdollista, mitä sivutaan vielä artikkelin edetessä.
Milloin ositusta voidaan sovitella?
Kuten edellä ilmeni, voidaan ositusta sovitella silloin, kun lopputulos olisi muutoin joko kohtuuton tai toisen aviopuolisoista olisi osituksesta johtuen mahdollista saada perusteettomasti taloudellista hyötyä. Kyseiset edellytykset on mainittu avioliittolaissa ja niitä tulee noudattaa sovittelun mahdollisuuden arvioinnissa. Toisaalta mainitut edellytykset saattavat vaikuttaa tulkinnanvaraisilta ja laissa onkin pyritty erittelemään myös niitä seikkoja, joita voidaan harkinnassa erityisesti ottaa huomioon. Perusteina osituksen sovittelulle on voitu pitää seuraavaksi esiteltäviä asioita.
Ensiksikin on katsottu, että harkittaessa sovittelua voidaan ottaa huomioon puolisoiden välisen avioliiton kestoaika. Arvioitaessa avioliiton kestoaikaa, voi osituksen sovittelun tarve ilmetä periaatteessa niin sellaisessa tilanteessa, jossa avioliitto on ollut erityisen lyhyt, eikä avioehtosopimusta ole puolisoiden välillä tehty tai toisaalta esimerkiksi silloin, kun avioliitto on ollut ajallisesti pitkä ja avioehtosopimus onkin tehty niin, ettei vähemmän omistavalle puolisolle jää osituksen jälkeen välttämättä minkäänlaista varallisuutta, jos puolisoiden väliset varallisuuserot ovat suuret. Ensin mainitussa tilanteessa vähemmän omistava osapuoli saisi toisen puolison kustannuksella perusteettomasti taloudellista etua ja jälkimmäisessä tilanteessa kyseeseen voisi tulla mahdollisesti lopputuloksen kohtuuttomuus. Osituksen sovittelua on usein pidetty perusteltuna, jos kyseessä on erityisen lyhyt avioliitto.
Toiseksi huomioon tulisi ottaa puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi sekä omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Perusteen huomioimisen on katsottu olevan olennaista sen vuoksi, että perheen varallisuusasemaan on avioliiton aikana voinut vaikuttaa kummankin puolison perheen hyväksi antama panos, vaikka toinen puoliso omistaisikin merkittävästi vähemmän. Arvioitaessa sitä, millainen panos puolisolla on ollut yhteisen talouden hyväksi, omaisuuden kartuttamiseksi tai säilyttämiseksi on ollut mahdollista tarkastella niin ansiotyöllä perheelle hankittua varallisuutta kuin sitä, millaista puolison toiminta on ollut perhepiirissä, eli perheen kotona. Toisin sanoen kyse on voinut olla sen kokonaisuuden arvioinnista, jossa toinen puoliso kotona ollessaan mahdollistaa toisen puolison ansiotyössä käymisen ja varallisuuden kerryttämisen.
Kolmanneksi huomioitavana asiana on pidetty muita edellä mainittuihin seikkoihin verrattavissa olevia ja aviopuolisoiden taloutta koskevia asioita. Muina puolisoiden taloutta koskevina seikkoina on pidetty mahdollisena huomioida saantojen laatuun liittyviä kysymyksiä. Saannon laatu on mainittu avioliittolaissa sovitteluharkintaa koskevien seikkojen yhteydessä toisaalta jo muutenkin. On perusteltua, että arvioitavaksi kohtuuttomuusharkinnassa ja perusteetonta etua koskevassa harkinnassa tulee myös se, onko toinen puoliso saanut jonkin omaisuuden vastikkeettomasti, kuten perintönä, lahjana tai testamentin myötä.
Arvioitaessa kohtuuttomuuden tai perusteettoman taloudellisen edun saamisen ajankohtaistumista tietyssä tilanteessa, voi olla suositeltavaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen.
Osituksen sovittelun tarpeellisuus
Osituksen sovittelua on pidetty tarpeellisena ainakin niiden ongelmien vuoksi, joita osituksessa omaksuttujen pääsääntöjen noudattaminen voi puolisoiden välillä tietyissä tilanteissa aiheuttaa. Osituksen pääsääntönä on pidetty ajatusta siitä, että avio-oikeus puolisoiden välillä ilmenee niin sanotun puolittamisperiaatteen noudattamisena osituksen kuluessa. Puolittamisperiaatteen ajatuksena on se, että puolisoille jaetaan kahtia avio-oikeuden alaisen nettovarallisuuden yhteenlaskettu säästö. Tasajakoa noudatettaessa enemmän omistavan puolison tulee maksaa vähemmän omistavalle omasta omaisuudestaan tasinkoa. Toisaalta poikkeuksena voidaan pitää tilannetta, jossa osituksen suorittamista on vaadittu toisen puolison kuolemasta johtuen. Tällöin lesken ei ole katsottu olevan velvollinen luovuttamaan tasinkoa menehtyneen puolison perillisille, vaikka perilliset voivatkin olla velvollisia tasingon luovuttamiseen leskelle.
Sovittelun tarpeellisuutta ilmentää lisäksi tilanne, jossa aviopuolisot ovat solmineet keskenään avioehtosopimuksen, joka on toisen puolison osalta selkeästi kohtuuton. Avioehtosopimus on puolisoiden välillä tehty, allekirjoitettu ja usein vasta avioliiton solmimisen jälkeen rekisteröity sopimus. Kyseisen sopimuksen avulla puolisoiden on mahdollista poiketa juuri edellä esitellystä pääsäännöstä, jona on pidetty sitä, että puolisoilla on avio-oikeus, joka kohdistuu toisen puolison omaisuuteen. Avioehtosopimuksella on voitu esimerkiksi rajoittaa toisen puolison avio-oikeutta kohtuuttomasti tai sulkea häneltä täysin pois kyseinen oikeus toisen puolison omaisuuteen, mikä saattaa pitkän avioliiton ja molempien avioliittoon käyttämän vaivannäön vuoksi ilmentää kohtuuttomuutta. Toisaalta myös päinvastoin erityisen lyhyen avioliiton osalta voi koitua varakkaamman puolison haitaksi sovittelumahdollisuuksia pohdittaessa, jos hän ei ole jostain syystä halunnut solmia avioehtosopimusta silloin, kun se olisi ollut mahdollista tehdä tai sitä on hänelle ehdotettu. Tällöin voidaan katsoa, että henkilö on tietoisesti ottanut riskin siitä, että avioeron tapauksessa omaisuuden osituksen suhteen noudatetaan yleistä pääsääntöä puolisoiden avio-oikeuden alaisen nettovarallisuuden kahtiajaosta.
Millaisiin asioihin sovittelulla on mahdollista vaikuttaa?
Osituksen sovittelulla voidaan pääosin vaikuttaa juuri niihin epäkohtiin, joita puolittamisperiaatteen tilanteeseen sopimaton noudattaminen tai kohtuuton avioehtosopimus voivat saada aikaan.
Soviteltaessa ositusta on ensiksikin pidetty mahdollisena vaikuttaa siihen, minkä suuruista tasinkoa enemmän omistava puoliso on velvollinen toiselle puolisolle maksamaan. Kyse voi siis olla siitä, että vähemmän omistavan puolison tasinko-oikeutta joko rajoitetaan tai se poistetaan kokonaan. Tilanne liittyy tyypillisimmin siihen, että puolisoiden väliset varallisuuserot ovat merkittävät, eikä avio-oikeutta ole sopimuksin suljettu pois. Tällöin voitaisiin tarkastella erityisesti artikkelin aikana mainitun mukaisesti avioliiton ajallista kestoa. Arvioon on tällöin katsottu toisaalta voivan vaikuttaa myös esimerkiksi puolison oma velkatilanne, joka voi saada aikaan sen, että selkeästi varakkaampi puoli olisi oikeutettu tasinkoon pelkästään velkaantumisensa vuoksi. Velkaantuminen vaikuttaa tällöin puolison netto-omaisuuteen ja siksi tasingonmaksuvelvollisuuteen. Sosiaalisten perusteiden ei ole kuitenkaan yleisesti ottaen katsottu saavan vaikuttaa osituksen sovitteluun ja tasingon määrään.
Soviteltaessa ositusta on toiseksi katsottu olevan mahdollista vaikuttaa siihen, miten avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen suhtaudutaan silloin, kun omaisuus on saatu perintönä, lahjana tai testamentin perusteella. Jos toisella puolisolla on jo avioliittoon mentäessä ollut kyseisellä tavalla saatua tai ansaittua omaisuutta tai jos hän on saanut tai ansainnut omaisuuden puolisoiden erillään asuessaan taikka saanut sen avioliiton aikana, on pidetty mahdollisena sovitella ositusta niin, että toisella puolisolla ei pääsäännöstä poiketen ole avio-oikeutta kyseiseen tavallisesti avio-oikeuden alaan kuuluvaan omaisuuteen osaksi tai lainkaan. Puolison saadessa tai ansaitessa omaisuuden puolisoiden erillään asuessa tai toisaalta jo ennen avioliittoon menemistä on selvää, ettei toinen puoliso ole todennäköisesti osallistunut kyseisen omaisuuden hankkimiseen. Toisaalta, vaikka kyseinen omaisuus olisi saatu avioliiton kestäessäkin, voi kohtuuttomuusharkinta edellyttää tilannekohtaista arviointia.
Soviteltaessa ositusta on kolmanneksi katsottu voitavan vaikuttaa tilanteisiin, joissa puolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, johtuen heidän välillään tehdystä avioehtosopimuksesta. Tällöin on katsottu, että avio-oikeudesta vapaata omaisuutta voitaisiin joissain tilanteissa puolisoiden välisestä sopimuksesta huolimatta kohdella avio-oikeuden alaan kuuluvana omaisuutena joko tietyiltä osin tai täysin. Puolisoiden välisen avioehtosopimuksen sovittelun on katsottu olevan mahdollista pelkästään poikkeustapauksissa, eikä tarkoituksena ole ollut sivuuttaa sopimuksen sitovuuteen liittyviä sääntöjä.
Osituksen sovittelun eteneminen
Sovittelun kulun osalta on paikoin pidetty tärkeänä sen huomioimista, että kyse on toimenpiteestä, jossa tulee noudattaa tiukasti niitä edellytyksiä, jotka laissa mainitaan ja edetä loogisesti kohti tarkoituksenmukaista ratkaisua. Noudatettaviksi tulevien vaiheiden suhteen osituksen on katsottu sujuvan niin, että tasingon toteamisen jälkeen siirrytään puolisoiden välisen varallisuuseron arviointiin. Varallisuuseron arvioinnin jälkeen puolestaan tarkastellaan artikkelin aikana esiteltyjen sovittelun edellytysten olemassaoloa eli sitä, ilmentääkö osituksen lopputulos perussäännöstöjä noudatettaessa joko kohtuuttomuutta tai sitä, että toinen puoliso saa osituksesta perusteetonta taloudellista etua.
Osituksen sovittelun kannalta on huomionarvoista, että sovittelu tehdään pelkästään joko osituksen aikana tai sen jälkeen esitetyn vaatimuksen johdosta.
Yhteenveto
- Osituksen pääsääntönä on pidetty ajatusta siitä, että avio-oikeus puolisoiden välillä ilmenee niin sanotun puolittamisperiaatteen noudattamisena osituksen kuluessa.
- Ositusta sovitella silloin, kun lopputulos olisi muutoin joko kohtuuton tai toisen aviopuolisoista olisi osituksesta johtuen mahdollista saada perusteettomasti taloudellista hyötyä.
- Sovittelun kulun osalta on paikoin pidetty tärkeänä sen huomioimista, että kyse on toimenpiteestä, jossa tulee noudattaa tiukasti niitä edellytyksiä, jotka laissa mainitaan ja edetä loogisesti kohti tarkoituksenmukaista ratkaisua.
- Osituksen sovittelun kannalta on tärkeää, että sovittelu tehdään pelkästään joko osituksen aikana tai sen jälkeen esitetyn vaatimuksen johdosta.
Summary in English
- The main principle of division of property has been the idea that the spouses' right to each other's property is reflected in the observance of the so-called principle of equal division during the process of division.
- The division can be adjusted or reconciled when the result would otherwise be unreasonable or when one spouse would unjustifiably benefit financially from the division.
- Regarding the process of adjustment, it has been considered important to take into account that it is a procedure that strictly follows the conditions mentioned in the law and progresses logically towards a suitable solution.
- For the purpose of adjustment in the division of property, it is important that the reconciliation is made solely based on a claim presented either during or after the division process.
Aiheesta muualla
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Osituksen sovittelua koskeva harkinta on tehtävä tapauskohtaisesti.
- Sovittelu voi tulla kyseeseen pelkästään, mikäli tilanne täyttää toimenpiteen suorittamiselle asetetut edellytykset.
Varoitukset
- Tarkoitus ei osituksen sovittelun mahdollisuutta harkittaessa ole huomioida muita kuin taloudellisia näkökohtia.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa