- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Omaisuuden erottelu voi ajankohtaistua osituksen sijasta pääsääntöisesti silloin, kun aviopuolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Oletuksena on pidetty tilannetta, jossa puolisoilla on toistensa omaisuuteen avio-oikeus, jolloin puolisot voivat puolittamisperiaatteen mukaisesti saada ositusta toimitettaessa puolet säästöstä, johon on laskettu kummankin puolison avio-oikeuden alainen omaisuus. Avio-oikeudella on yleisesti ottaen tarkoitettu yksinkertaisesti sitä, että puolisoilla on oikeus toistensa omaisuuteen, eikä kyseinen oikeus perustu saantoon, kuten kauppaan tai lahjaan. Puolison koko omaisuus jää hänelle itselleen, jos avio-oikeutta ei ole. Osituksen ja erottelun lisäksi on pidetty mahdollisena myös näiden toimenpiteiden välimuodoksi tulkittavan yhdistelmän soveltamista. Kyseisen tilanteen varalta puolisoille kuuluva omaisuus tulee luokitella omaisuudeksi joka kuuluu avio-oikeuden alaan ja toisaalta sellaiseksi omaisuudeksi, joka jää kyseisen oikeuden ulkopuolelle, eli avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi.
Omaisuuden erotteluun soveltavat tietyin osin samat säännökset kuin ositukseen. Puolisoiden on mahdollista määrätä keskinäisistä avio-oikeuksistaan niin avioehtosopimuksin kuin myös testamenttiin tai lahjakirjaan liittyvällä ehdolla. Lisäksi myös avio-oikeuden yksipuolista irtisanomista on joissain tapauksissa pidetty mahdollisena. Voidaan todeta, että vaikka ositus on yleisin tapa jakaa puolisoiden keskinäinen omaisuus, voi myös omaisuuden erottelu tulla kyseeseen muulloinkin kuin pelkästään täydellisesti puolisoiden avio-oikeudet poissulkevan avioehtosopimuksen tapauksessa.
Erotteluperusteet
Omaisuuden erottelua voidaan verrata ositukseen sillä tavoin, että kun osituksen toimittamiseen vaaditaan ositusperuste, tarvitaan omaisuuden erottelulle erotteluperuste. Perusteet ovat yhtenevät niin, että myös erottelussa perusteina ovat joko puolison kuolema, avioeron vireilletulo tai asumusero. Avioeron vireilletulon suhteen on pidetty merkittävänä sitä ajankohtaa, jona joko molempien puolisoiden tai vain toisen puolison hakemus avioerosta on saapunut toisen puolison kotipaikassa sijaitsevaan käräjäoikeuteen. Asumuseroa on voitu pitää erotteluperusteena silloin, kun puolisot on tuomittu vieraassa valtiossa asumuseroon. Puolisoiden varallisuussuhteisiin sovellettavan lain on tällöin lisäksi oltava Suomen laki, eikä asumusero ole saanut raueta.
Omaisuuden erottelu avioehtosopimuksen perusteella
Kihlakumppanien välisen avioehtosopimuksen solmiminen merkitsee avioeron tapahtuessa usein sitä, että omaisuuden osituksen sijaan tulee suorittaa omaisuuden erottelu. Puolisot voivat laatia ja allekirjoittaa avioehtosopimuksen, jonka toinen heistä rekisteröi yleensä vasta sitten, kun avioliitto on solmittu. Avioehtosopimuksen sisällön osalta on olemassa useita vaihtoehtoja sille, miten puolisot voivat sopia avioliiton aikaisista varallisuussuhteistaan. Halutessaan poiketa avioliittovarallisuusjärjestelmän yleisestä ja avio-oikeutta ilmentävästä oletuksesta, voivat puolisot joko sopia sulkevansa toistensa omaisuuteen kohdistuvan avio-oikeuden pois täysin tai toisaalta rajoittaa sitä jollain muulla tavoin. Vaihtoehtoina on yleensä pidetty sisällöltään pääpiirteisesti seuraavaksi esiteltävän kaltaisia avioehtosopimuksia.
Puolisot ovat voineet solmia ensiksikin sellaisen avioehtosopimuksen, jonka perusteella he sulkevat kummankin, toisen omaisuuteen kohdistuvan, avio-oikeuden täysin pois. Sopiminen tarkoittaa tällöin käytännössä katsoen sitä, että puolisoilla ei ole avioeron ajankohtaistuessa lainkaan oikeutta toistensa omaisuuteen. Avioehtosopimusta on tällöin kutsuttu avio-oikeuden täydellisesti poissulkevaksi avioehdoksi. Kun avio-oikeus on täydellisesti suljettu pois, on puolisoiden omaisuuden erottelu suhteellisen yksinkertaista tehdä.
Toisena avioehtosopimuksen vaihtoehtona on pidetty sellaisen sopimuksen laatimista, jonka nojalla puolisot sopivat, ettei kummallakaan ole oikeutta johonkin tiettyyn toisen puolison yksilöityyn omaisuuteen. Avioehtosopimusta on tällöin kutsuttu osittaiseksi avioehdoksi. Tällöin myös erottelun voidaan katsoa tulevan kyseeseen osittain, kun avioeron ja osituksen tilanteessa avioehdolla avio-oikeudesta poissuljettu omaisuus tulee erotella avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta.
Kolmantena vaihtoehtona on avioehtosopimuksen osalta pidetty sopimusta, jolla suljetaan pois pelkästään toisen aviopuolison oikeus joko kokonaan tai osin toisen puolison omaisuuteen. Tällöin on voitu sopia siis joko yksilöidysti poissuljettavasta omaisuudesta tai toisaalta täydellisen toispuolisesta avio-oikeuden ulossulkemisesta. Sopimusta on tällöin voitu nimittää yksipuoliseksi avioehdoksi.
Vaikka puolisoilla voidaan tulkita olevan näiden vaihtoehtojen pohjalta vapaus valitsemiseen, on huomionarvoista, ettei avioliittolaki tunne mitään muita vaihtoehtoisia avioehtosopimuksen tekotapoja. Valinta on siis toisin sanoen tehtävä edellä mainitun kolmen sopimussisällön välillä niin, ettei puolisoille ole annettu enempää vapautta poiketa omaisuussuhteistaan. Avioehtosopimuksen solmimisen vaikutukset näkyvät nimenomaisesti sopimusosapuolten välisessä suhteessa. Avioehtosopimukseen liittyviä kysymyksiä tarkastellaan tarkemmin ”Avio-oikeus ja avioehto”-kategorian artikkeleissa.
Miten erottelu toimitetaan?
Kuten artikkelin aikana on käynyt ilmi, on omaisuuden erottelulla paljon yhteneväisyyksiä omaisuuden osituksen kanssa. Näin on myös toimenpidettä koskevien muotosäännösten osalta. Omaisuuden erottelu voidaan tehdä sopimuserotteluna tai toimituserotteluna ja ositusta koskevat avioliittolain säännökset voivat ajankohtaistua molemmissa tapauksissa. Muotomääräysten osalta voidaan mainita, että puolisoiden tulee sopimuserottelun tapauksessa allekirjoittaa erotteluasiakirja, mikä vaatii oikeaksi todistamisen osalta myös kahden esteettömän henkilön läsnäoloa.
Toimituserottelun suorittaa toimitusosituksen tavoin tuomioistuimen määräämä pesänjakaja, joka on velvollinen tällöin allekirjoittamaan itsenäisesti erotteluasiakirjan. Molemmilla puolisoilla on yhtäläinen oikeus pesänjakajan hakemiseen niin halutessaan. Puolisoiden on vastattava erottelun aiheuttamista kustannuksista ja pesänjakajan palkkiosta yhteisvastuullisesti omaisuuden erottelun koituessa kummankin puolison eduksi.
Avioliittolain menettelyä koskevien säännösten on katsottu voivan tulla sovellettaviksi pääsääntöisesti myös tapauksessa, jolla on kansainvälisiä ulottuvuuksia. Omaisuuden erottelu voidaan toimittaa tällöin toisin sanoen täysin samalla tavoin puolisoiden välisen sopimuksen perusteella tai pesänjakajan vastuulla olevana toimituserotteluna.
Omaisuuden erottelun toimittamiseen voi liittyä oikeudellisesti haastavia kysymyksiä, joiden osalta on suositeltavaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen.
Miten omaisuuden erottelu eroaa osituksesta?
Omaisuuden osituksen ja erottelun välillä olevia eroavaisuuksia selkeästi ilmentävänä tilanteena voidaan pitää sitä, että avio-oikeutta puolisoiden välillä ei ole lainkaan. Tällöin erottelu on yksinkertainen ja nähtävissä siinä, ettei puolisoiden avio-osan määrittäminen ole samalla tavalla tarpeen kuin tasajaon periaatteelle pääsääntöisesti perustuvassa osituksessa. On kuitenkin huomioitavissa, että erottelun ja osituksen välinen raja voi olla myös hankalammin arvioitavissa jo artikkelin aikana mainitun kaltaisissa tilanteissa, jotka vaativat osittaista erottelua. Tulkinnanvaraisena tapauksena voidaan mainita myös tilanne, jossa tarkoituksena on ollut alun perin puolisoiden omaisuuksien selkeä erottelu, mutta sovellettavaksi ovat jostain syystä tulleet sovittelua koskevat säännökset. Näin ollen on siis mahdollista, että myös lähtökohtaisesti täysin avio-oikeudesta poissuljettu omaisuus tuleekin osituksen alaiseksi. Sovittelun on katsottu olevan mahdollista silloin, kun tilanne muutoin johtaisi joko kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puolisoista saisi perusteetonta taloudellista etua.
Merkittävänä erona omaisuuden erottelun ja osituksen välillä on voitu pitää myös sitä, että selkeästi pelkän erottelun tapauksessa pesänjakajan ei tarvitse tehdä tasinkoa koskevia toimituksia vähemmän omaisuutta saavan puolison hyväksi.
Puolisoiden yhteinen omaisuus erottelussa
Puolisoiden yhteisen omaisuuden kannalta on huomioitava, että kyseisenlainen omaisuus on vaadittaessa jaettava myös omaisuuden erottelun tilanteessa. Toisaalta, jos olosuhteiden perusteella ei voida selvittää kummalle irtain omaisuus kuuluu, on puolisoiden katsottava saaneen sen niin, että molemmilla on omaisuuteen yhtäläiset oikeudet.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Omaisuuden erottelu osituksen sijaan ajankohtaistuu pääsääntöisesti silloin, kun puolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.
- Omaisuuden osituksessa ja erottelussa noudatettavien menettelysäännösten välillä on runsaasti yhtäläisyyksiä.
Varoitukset
- Myös täysin eroteltavaksi tarkoitettu puolisoiden omaisuus voi tietyissä tilanteissa, kuten sovittelun myötä, tulla avio-oikeuden piiriin ja ositusmenettelyyn kuuluvaksi.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa