» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse vahingonkorvausvelvollisuudesta, kun vahingon aiheuttamaa tekoa ei katsottu rikosoikeudellisesti rangaistavaksi teon tahallisuuden puuttuessa. Tapauksessa B otti A Oy:n toimiston työpöydän laatikossa olleesta lompakosta 5 500 markkaa, jotka kuuluivat A Oy:lle. B:n avopuoliso C oli A Oy:n hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja. A Oy vaati yhdessä virallisen syyttäjän kanssa B:n tuomitsemista rangaistukseen varkaudesta. Lisäksi A Oy vaati B:tä maksamaan 5 500 markkaa vahingonkorvauksena aiheutetusta vahingosta. B väitti, että hän ei tiennyt oliko rahat A Oy:n vai C:n omistamia, ja että hänellä oli oikeus ottaa rahat.
Käräjäoikeus hylkäsi rangaistus- ja korvausvaatimukset. Käräjäoikeuden mukaan A:lta puuttui anastusrikoksen edellyttämä tahallisuus. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Korkeimmassa oikeudessa tapauksessa oli kyse ainoastaan A Oy:n vahingonkorvausvaatimuksista. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun korvausvelvollisuuden osalta, ja velvoitti B:n maksamaan A Oy:lle 5 500 markkaa korvauksia.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että korvausvaatimus hylättiin, koska B:n teon ei katsottu olleen rikos. A Oy:n yksityisoikeudellista korvausvaatimusta ei kuitenkaan olisi pitänyt hylätä tällä perusteella. A Oy vetosi tapauksessa syytteen mukaiseen tekoon korvausvelvollisuuden perustavana tosiseikastona. Tällaisessa tilanteessa korvausvaatimusta ei tule hylätä vain sillä perusteella, että syytetty ei ole syyllistynyt rikokseen. Lisäksi kyseisessä tapauksessa asia oli ratkaistavissa rikosprosessissa, eikä sitä tarvinnut siirtää erilliseen riita-asian oikeudenkäyntiin. B:n menettely oli selvitetty riidattomasti sen osalta, että hän oli ottanut käyttöönsä A Oy:n omistamat rahat. B oli tuottamuksellaan aiheuttanut A Oy:lle vahinkoa. B oli siten velvollinen korvaamaan A Oy:lle aiheuttamansa vahingon.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa