» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse työntekijän laittoman irtisanomisen perusteella tuomittujen vahingonkorvausten korottamisesta uudessa oikeudenkäyntimenettelyssä. Tapauksessa X Oy irtisanoi A:n työsopimuksen päättymään 20.7.1993. Hovioikeus velvoitti yhtiön maksamaan A:lle vahingonkorvausta perusteettoman irtisanomisen perusteella työsopimuksen päättämisen jälkeisiltä neljältä kuukaudelta. Ennen irtisanomistaan A oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa yli 20 vuotta ja työsuhteen päättyessä hän oli 46-vuotias. Hänellä oli jo ennen irtisanomista vähäisiä tuki- ja liikuntaelinoireita. Noin kahden vuoden jälkeen työsopimuksen päättämisestä A oli edelleen työtön, ja hän katsoi työllistymismahdollisuutensa huonoiksi myös jatkossa.
A vaati X Oy:tä maksamaan laittoman irtisanomisen perusteella vahingonkorvauksia palkan määrän yhteensä neljältä vuodelta huomioon ottaen aikaisemmin tuomittu neljän kuukauden korvaus. X Oy ei suostunut maksamaan A:lle lisää korvauksia. Yhtiö vetosi siihen, että A:n työsuhde olisi päättynyt joka tapauksessa viimeistään 21.11.1993, koska yhtiöllä olisi ollut viimeistään keväällä 1993 lainmukainen peruste irtisanoa A:n työsopimus.
Käräjäoikeus velvoitti X Oy:n maksamaan A:lle vahingonkorvauksena 50 224 markkaa. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua ja korotti A:lle tuomittuja vahingonkorvauksia. X Oy velvoitettiin maksamaan A:lle 130 779 markkaa. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisun lopputulosta. X Oy oli velvollinen maksamaan A:lle vahingonkorvauksia hovioikeuden velvoittaman määrän.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että aikaisemmalla hovioikeuden ratkaisulla todettiin, ettei A:n irtisanomiseen ollut lain mukaisia perusteita, ja A oli oikeutettu korvauksiin 20.11.1993 asti. Uudessa oikeudenkäynnissä oli kyse yhtiön laittoman menettelyn ja A:lle siitä 20.11.1993 jälkeen syntyneen vahingon välisestä syy-yhteydestä. Ratkaisevaa tässä arvioinnissa oli, toisin kuin hovioikeus totesi, että oliko yhtiöllä väittämänsä peruste irtisanoa A:n työsopimus. Tapauksessa tuli siten arvioida, oliko yhtiöllä taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuva peruste irtisanoa A:n työsopimus keväällä 1993.
Korkein oikeus totesi, että selvitykset X Oy:n taloudellisesta kehityksestä, työn järjestämisestä ja työvoiman tarpeesta osoittivat, ettei yhtiöllä ollut perustetta irtisanoa A:n työsopimusta. Tämän perusteella syy-yhteys perusteettoman irtisanomisen ja A:n ansionmenetyksenä aiheutuneen vahingon välillä ei ollut päättynyt vielä 21.11.1993.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa