» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Urakoitsija oli rakentanut rakennuksen asunto-osakeyhtiön kanssa tekemänsä laskutyösopimuksen perusteella. Rakennus oli valmistunut vuonna 1985. Asunto-osakeyhtiön perustaja osakkaana oli A. A myi osakkeensa B:lle, joka puolestaan myi osakkeet C:lle. B:n ja C:n välinen kauppa kuitenkin peruuntui rakennuksen virheiden takia. B vaati korvauksia vahingosta urakoitsijalta. Tiedossa ei ole, miksi B ei kohdistanut korvausvaatimusta A:han. Koska tapaukseen ei voitu soveltaa asuntokauppalain säännöksiä, sillä laki tuli voimaan vasta myöhemmin. Näin ollen korvausvastuu jäi arvioitavaksi sopimusoikeuden perusteella sekä vahingonkorvausoikeuden perusteella. Lähtökohtaisesti sopimuksen vastuuvaikutus ei ulotu sopijapuolia pidemmälle. Siten sivullisen esittämät vahingonkorvausvaatimukset arvioidaan yleensä yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden ja vahingonkorvauslain mukaan. Toisaalta sopimuksenulkoisia vahingonkorvaussäännöksiä ei ole tarkoitettu suojaamaan sopijapuolia. Käräjäoikeus kuitenkin määräsi urakoitsijan suorittamaan 300 000 euroa B:lle vahingonkorvauslain perusteella. Hovioikeus vahvisti tuomion. Korkeimmassa oikeudessa asia kääntyi ja korkein oikeus hylkäsi B:n esittämät vaatimukset.
Korkeimman oikeuden mukaan vahinko ei voi tulla korvattavaksi vahingonkorvauslain mukaan, koska kysymyksessä on urakoitsijan suoritusvirhe. Sopimuksen ulkopuolisella ei siten yleensä ole oikeutta vedota sopimukseen, jonka sopijapuoli hän ei ole. B:llä ei siten ollut oikeutta vedota alkuperäiseen urakoitsijan kanssa tehtyyn sopimukseen. Korkein oikeus ei ota arviossaan huomioon sitä, että sopimusvastuu voisi tulla kysymykseen sopimuksen ulkopuolisen esittämien tosiasia-argumenttien perusteella. Koska urakoitsija oli jättänyt noudattamatta hyvää rakennustapaa, oli vahinko ollut hyvin ennakoitavissa urakoitsijalle.
Ratkaisun ennakkopäätösarvo on melko vähäinen, koska nykyään voimassa oleva asuntokauppalaki säätelee asiaa erikseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa