» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse pankin ja sen työntekijän vastuusta koskien virheellisesti suoritettua lahjatoimeksiantoa, ja siitä aiheutunutta vahinkoa lahjansaajalle. Tapauksessa A:n vanhemmat B ja C laativat keskinäisen testamentin määräyksellä, ettei heidän kolmen lapsensa aviopuolisoilla ollut avio-oikeutta testamentissa mainittuun omaisuuteen. C:n kuoltua B halusi lahjoittaa omaisuuttaan lapsilleen jo eläessään ilman lasten puolisoiden avio-oikeutta kyseiseen omaisuuteen. B teki pankille toimeksiannon lahjakirjojen laatimisesta, joilla hän lahjoitti lapsilleen kiinteistön ja tiettyyn asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat asunto-osakkeet. Pankki laati lahjakirjat ilman avio-oikeuden poissulkevaa ehtoa, vaikka sitä oli nimenomaisesti pyydetty. A erosi puolisostaan ja joutui maksamaan avioeron johdosta tasinkoa puolisolleen myös lahjakirjoissa mainitun omaisuuden osalta. A vaati vahingonkorvausta yhteisvastuullisesti pankilta ja sen työntekijältä, joka oli hoitanut toimeksiannon.
Raastuvanoikeus hylkäsi A:n kanteen katsoen, ettei A ollut toimeksiantosopimuksen osapuoli, eikä hänellä ollut oikeutta vaatia vahingonkorvausta sopimusrikkomuksesta aiheutuneesta vahingosta. Lisäksi raastuvanoikeus katsoi, että tapauksessa ei ollut aiheutunut A:lle välitöntä vahinkoa, joka pankin tulisi hänelle korvata. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden ratkaisua.
Korkein oikeus puolestaan muutti hovioikeuden ratkaisua ja velvoitti pankin maksamaan vahingonkorvauksena lisätasingonmäärän sekä muut A:lle tapauksessa aiheutuneet kulut. Korkein oikeus totesi perusteluissaan, että toimeksiannon suorittaminen oli kyseisissä olosuhteissa edellyttänyt pankin velvollisuutta valvoa tehtävää suorittaessaan myös A:n etua. Pankki ei suorittanut toimeksiantotehtävää toimeksiannon mukaisesti, eikä osoittanut menetelleensä tapauksessa huolellisesti. A:lle oli aiheutunut lisätasingon ja ositusta koskevien neuvottelukulujen suuruinen vahinko.
Korkein oikeus katsoi kuitenkin, ettei pankin työntekijä ollut asiassa toimeksisaajana, vaan ainoastaan pankin työntekijänä laatinut lahjakirjat. Tämän vuoksi hänen ei katsottu olleen vastuussa työnantajansa saaman toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Pankin työntekijä ei ollut velvollinen maksamaan vahingonkorvauksia.
Korkeimman oikeuden ratkaisu syntyi yksimielisesti, mutta ratkaisun perusteluista syntyi eriäviä mielipiteitä. Enemmistön kanssa eri mieltä olleet jäsenet olivat samaa mieltä perusteluissa pankin korvausvelvollisuudesta, mutta pankin työntekijän vastuun perusteluista he olivat eri mieltä. Heidän mukaan työntekijä oli lakimiehenä työssään aiheuttanut tuottamuksellaan, jota ei voinut pitää lievänä, A:lle syntyneen vahingon. Vastuu korvauksista olisi kuitenkin edellyttänyt erittäin painavia syitä, joita tapauksessa ei ollut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa