Vaikka auto olisi myyty ”sellaisena kuin se on”-ehdolla, se ei vapauta yksityistä myyjää kaikesta vastuusta. Myyjä vastaa silti, jos auto ei vastaa hänen ennen kauppaa antamiaan tietoja, jos hän jätti kertomatta olennaisen vian, josta hänen täytyy olettaa tienneen, tai jos auto on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen oli perusteltua odottaa (kauppalain 19 §). Ehto kuitenkin suojaa myyjää tavallisilta, käytetyssä autossa odotettavissa olevilta vioilta, erityisesti halvoissa ja vanhoissa autoissa. Virheestä on ilmoitettava myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun havaitsit sen tai sinun olisi pitänyt havaita se (kauppalain 32 §).

Mitä ehto tarkoittaa yksityisten välisessä kaupassa?

Kun ostat auton toiselta yksityishenkilöltä, kauppaan sovelletaan kauppalakia. Laki on tahdonvaltainen eli osapuolet saavat sopia toisin, ja sopimus menee lain edelle (kauppalain 1 luvun 3 §). Siksi yksityinen myyjä saa myös käyttää ehtoa ”sellaisena kuin se on”.

Ehto tarkoittaa, että ostaja ottaa auton siinä kunnossa kuin se on, eikä myyjä lupaa mitään tiettyä kuntoa. Laki asettaa ehdolle kuitenkin rajat. Samat rajat koskevat myös muita yleisiä varaumia, kuten ”myyjä ei vastaa virheistä” tai ”myydään kuntoa tarkastamatta” (kauppalain 19 §:n 1 momentti).

Ehdolla on vaikutusta vain, jos siitä on todella sovittu. Kauppalain esitöiden mukaan 19 § ei siten tule sovellettavaksi automaattisesti esimerkiksi sillä perusteella, että auto on käytetty (HE 93/1986 vp s. 64). Ilman ehtoa myyjän vastuu on laajempi. Silloin auto on virheellinen jo silloin, kun se ei vastaa sovittua tai ei sovellu tavanomaiseen käyttöön ikä, ajomäärä ja hinta huomioon ottaen (kauppalain 17 ja 18 §). Myyjän vastuusta ilman ehtoa kerrotaan tarkemmin artikkelissa Milloin yksityinen automyyjä on vastuussa viasta?.

Autoliike ei voi kuluttajakaupassa rajata vastuutaan samalla tavalla.

Milloin myyjä vastaa ehdosta huolimatta?

Kauppalain 19 §:n 1 momentti sisältää kolme tilannetta, joissa myyjä vastaa virheestä ehdosta huolimatta:

• Auto ei vastaa myyjän antamia tietoja

Myyjä vastaa, jos auto ei vastaa tietoja, jotka hän antoi ennen kauppaa auton ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan (kauppalain 19 §:n 1 momentin 1 kohta). Tieto voi olla myynti-ilmoituksessa, viestissä, puhelussa tai koeajolla annettu. Tällaisia ovat esimerkiksi ”jakohihna vaihdettu 2024”, ”ei ruostetta”, ”ajettu 180 000 km” tai ”katsastettu ilman huomautuksia”.

Tässä kohdassa ei ole ratkaisevaa, tiesikö myyjä tiedon olevan väärä. Riittää, että tieto oli väärä ja se vaikutti kauppaan. Esitöiden mukaan myyjän, joka ei ole varma jostakin asiasta, pitää jättää väite esittämättä tai kertoa selvästi, että tieto on epävarma (HE 93/1986 vp s. 63–64). Myyjä välttyy vastuulta myös, jos hän on oikaissut tiedon ajoissa ja selvästi ennen kauppaa (kauppalain 18 §:n 3 momentti).

Yleinen kehu, kuten ”siisti yksilö”, on heikompi peruste kuin konkreettinen väite. Mitä täsmällisempi tieto oli, sitä vahvempi on asemasi.

• Myyjä jätti kertomatta olennaisen vian, josta hänen täytyy olettaa tienneen

Myyjä vastaa, jos hän jätti ennen kauppaa kertomatta olennaisen seikan, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja saattoi perustellusti odottaa saavansa tiedon. Lisäksi vaikenemisen on voitava olettaa vaikuttaneen kauppaan (kauppalain 19 §:n 1 momentin 2 kohta).

Kohdassa on neljä osaa:

• Seikka on olennainen. Esimerkiksi tiedossa oleva moottori- tai vaihteistovika, kolari- tai vesivahinko, hylätty katsastus, korjaamon antama korjausarvio tai vaihdettu matkamittari. Esitöissä mainitaan esimerkkinä juuri käytetty auto: myyjä voi olla velvollinen kertomaan, että auto on niin sanottu kolariauto (HE 93/1986 vp s. 64).
• Myyjän täytyy olettaa tienneen siitä. Esitöiden mukaan periaatteessa edellytetään, että myyjä todella tiesi asiasta, mutta lain sanamuoto keventää ostajan näyttötaakkaa (HE 93/1986 vp s. 64). Pelkästään se, että huolellinen myyjä olisi voinut selvittää asian, ei riitä. Myyjän ajatuksia ei kuitenkaan tarvitse todistaa. Tieto voidaan päätellä olosuhteista, esimerkiksi siitä, että myyjä on käynyt korjaamolla juuri tämän vian vuoksi tai ajanut autoa pitkään vian kanssa.
• Ostaja saattoi perustellusti odottaa, että myyjä kertoo asiasta. Esitöiden mukaan tiedonantovelvollisuus ei yleensä koske sitä, minkä ostaja olisi voinut havaita tarkastuksessa. Se koskee lähinnä olennaisia seikkoja, joita ei voi havaita tavallisessa tarkastuksessa tai joihin ostajalla ei ollut aihetta kiinnittää huomiota (HE 93/1986 vp s. 64).
• Vaikeneminen vaikutti kauppaan: et olisi ostanut autoa tai olisit maksanut siitä vähemmän.

• Auto on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin oli syytä odottaa

Myyjä vastaa, jos auto on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla oli sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perusteltua aihetta edellyttää (kauppalain 19 §:n 1 momentin 3 kohta). Tässä kohdassa myyjän tiedolla ei ole merkitystä. Hän voi vastata, vaikka ei tiennyt viasta mitään.

Kynnys on kuitenkin korkea. Esitöiden mukaan kohta voi tulla sovellettavaksi, kun auton kunnon ja sovitun hinnan välillä on ilmeinen epäsuhde, eikä se edellytä myyjältä moitittavaa menettelyä (HE 93/1986 vp s. 64). Olennaisesti huonompi tarkoittaa selvää eroa, ei käytetyn auton tavallista kulumista. Arvioon vaikuttavat hinta, ikä, ajomäärä, automallin tavanomainen kestävyys ja se, mitä kaupan yhteydessä kerrottiin. Esimerkiksi moottorin hajoaminen viikko kaupan jälkeen on eri asia 18 000 euron viisivuotiaassa autossa kuin 900 euron 22-vuotiaassa autossa.

Tapaus, jossa vaihtoauton virhe jäi ostajan vastuulle

Kuluttajariitalautakunta sovelsi kauppalain 19 §:ää heinäkuussa 2026 täysistunnossa tilanteeseen, jossa yksityishenkilö myi autonsa. Kuluttaja antoi autoliikkeelle vaihdossa 14 vuotta vanhan, 263 000 kilometriä ajetun maasturin 7 049 euron hyvitystä vastaan. Kauppakirjan mukaan vaihtoauto luovutettiin siinä kunnossa kuin se oli arviointihetkellä, ja lautakunta piti tätä ”sellaisena kuin se on” -ehtona. Liike havaitsi myöhemmin tärinää ja vaihteiston sivuäänen ja vaati 2 150 euron korjauskuluja.

Lautakunnan mukaan kauppakirjan yleinen kirjaus siitä, että tiedot ovat oikeat, ei osoittanut, mitä yksilöityjä tietoja myyjä oli antanut, joten 1 kohta ei täyttynyt. Myöskään 2 kohta ei täyttynyt, eli lautakunta ei katsonut myyjän laiminlyöneen tiedonantovelvollisuuttaan. Myyjältä ei voida edellyttää sellaisten seikkojen ilmoittamista, joita hän ei tiedä tai joita hänen ei voida kohtuudella olettaa havaitsevan, ja käytetyssä autossa kaikki viat eivät ole tavallisen myyjän havaittavissa. Vika oli korjaamon mukaan pitkään kehittynyttä kulumista. Lisäksi liikkeen olisi pitänyt huomata se ennakkotarkastuksessa. Lautakunta suositti, että liike luopuu vaatimuksestaan (D/3631/33/2025).

Ratkaisu kertoo, että yleinen vakuutus ja yleinen kirjaus ovat heikko perusta väitteelle myyjän antamista tiedoista. Ostajan kannattaa siksi tallentaa myyjän täsmälliset tiedot. Ratkaisu on suositus, eikä se sido tuomioistuinta. Ostaja oli ammattilainen, jolta vaaditaan huolellisempaa tarkastusta kuin yksityiseltä ostajalta. Jos myyjä vetoaa ”sellaisena kuin se on” -ehtoon, voit pyytää maksuttoman selvityksen siitä, vastaako myyjä virheestä ehdosta huolimatta.

Onko ehdon sanamuodolla merkitystä?

• ”Sellaisena kuin se on”, ”myyjä ei vastaa virheistä” ja ”kuntoa tarkastamatta” ovat kaikki yleisiä varaumia ja niihin sovelletaan 19 §:ää.
• ”Ilman takuuta” ei välttämättä tarkoita samaa. Takuu on erillinen lupaus siitä, että auto pysyy kunnossa tietyn ajan (kauppalain 21 §:n 2 momentti). Takuun puuttuminen ei sellaisenaan poista lain mukaista virhevastuuta. Ilmauksen merkitys tulkitaan koko kauppakirjan ja kaupan olosuhteiden perusteella. Jos se tulkitaan yleiseksi varaumaksi, myyjä vastaa silti vähintään 19 §:n tilanteissa.
• Yksilöity vika, kuten ”vaihteisto luistaa, myydään korjattavaksi”, ei ole yleinen varauma. Se on sopimus auton kunnosta (kauppalain 17 §:n 1 momentti). Kerrotusta viasta et voi vaatia mitään siinä laajuudessa kuin se kerrottiin, koska tiesit siitä (kauppalain 20 §:n 1 momentti). Jos myyjä vähätteli vikaa, esimerkiksi sanoi vaihteiston vain ”jurisevan vähän”, vaikka hän tiesi sen olevan hajoamassa, kerrottu tieto ei suojaa häntä siltä osin kuin vika oli vakavampi (19 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta). Esitöiden mukaan täsmällinen, tiettyyn asiaan rajattu vastuunrajoitus voi syrjäyttää 19 §:n (HE 93/1986 vp s. 64). Se ei kuitenkaan suojaa myyjää, joka antoi vääriä tietoja tai vaikeni tietämästään viasta.

Huutokaupalla myyty käytetty auto

Kun käytetty tavara myydään huutokaupalla, sen katsotaan olevan myyty ”sellaisena kuin se on”, vaikka ehtoa ei olisi kirjoitettu. Kolmannen kohdan arvioinnissa, eli sen, onko tavara olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää, otetaan silloin huomioon huutokaupan aloitushinta eikä lopullinen hinta (kauppalain 19 §:n 2 momentti). Käytettynä huutokaupasta ostetusta tavarasta ei myöskään voi saada hinnanalennusta (kauppalain 37 §:n 2 momentti). Purku ja vahingonkorvaus voivat silti tulla kysymykseen.

Mitä sinun oletetaan tienneen tai havainneen

Ehto ei muuta ostajan omaa asemaa. Et voi vedota seikkaan, josta sinun täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä (kauppalain 20 §:n 1 momentti). Jos tarkastit auton ennen kauppaa tai jätit ilman hyväksyttävää syytä noudattamatta myyjän kehotusta tarkastaa se, et voi vedota siihen, mikä tarkastuksessa olisi pitänyt havaita (20 §:n 2 momentti).

Esitöiden mukaan ostajalla ei ole velvollisuutta tarkastaa autoa omasta aloitteestaan. Tarkastuksen vaatimustaso riippuu ostajan asemasta. Yksityiseltä ostajalta vaaditaan vähemmän kuin ammattilaiselta, eikä ostajan syyksi yleensä lueta sitä, ettei hän käyttänyt asiantuntijaa (HE 93/1986 vp s. 65).

Tähän on tärkeä poikkeus. Jos myyjä on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti, hän ei voi vedota ostajan tarkastukseen. Esitöiden mukaan tällaisesta on kyse esimerkiksi, kun myyjän täytyy olettaa tienneen virheestä, mutta hän jätti kertomatta siitä (HE 93/1986 vp s. 65). Myös vian peittely tai valehtelu kuuluu tähän. Tarkastuksen käytännöstä kerrotaan artikkelissa Koeajo ja kuntotarkastus yksityiskaupassa: ostajan tarkastusvelvollisuus.

Kolme esimerkkiä

Esimerkki 1, salattu tunnettu vika: Myyjä on käynyt korjaamolla vaihteiston nykimisen vuoksi ja saanut 2 400 euron korjausarvion. Hän myy auton 7 500 eurolla ehdolla ”sellaisena kuin se on” eikä kerro arviosta. Kahden viikon päästä vaihteisto hajoaa. Korjaamon arvio ja huoltohistoria osoittavat, että myyjä tiesi viasta. Tilanne kuuluu 19 §:n 1 momentin 2 kohtaan, joten ehto ei suojaa myyjää. Myyjä voi tarjoutua korjaamaan vian. Muuten ostaja voi vaatia korjauskuluja tai hinnanalennusta ja, jos virhe on olennainen, purkaa kaupan. Lopputulos riippuu siitä, mitä ostaja pystyy näyttämään myyjän tiedosta.

Esimerkki 2, odottamaton vika halvassa autossa: Ostaja maksaa 21 vuotta vanhasta autosta 1 100 euroa. Mittarissa on 330 000 km, ja kauppakirjassa lukee ”sellaisena kuin se on”. Myyjä ei kertonut kunnosta mitään erityistä. Kolmen viikon päästä turbo hajoaa. Mikään ei viittaa siihen, että myyjä olisi tiennyt viasta. Tällaisessa autossa suurenkin osan hajoaminen on riski, jonka ostaja tavallisesti ottaa halvalla hinnalla. Myyjän vastuu edellyttäisi, että auto oli olennaisesti huonommassa kunnossa kuin hinta huomioon ottaen oli perusteltua odottaa. Käytännössä kunnon ja hinnan välillä pitäisi olla selvä epäsuhde, ja sitä on tällaisessa tilanteessa vaikea näyttää.

Esimerkki 3, väärä tieto: Myynti-ilmoituksessa luki ”ei ruostetta, kori hyvässä kunnossa”, ja kauppakirjassa oli ehto ”sellaisena kuin se on”. Ensimmäisessä katsastuksessa kantavissa rakenteissa todetaan ruostevaurioita, ja auto hylätään. Kyse on 19 §:n 1 momentin 1 kohdasta: myyjän tieto oli väärä, joten ehto ei suojaa häntä, vaikka hän ei olisi tiennyt ruosteesta. Ostajan on kuitenkin näytettävä, että vauriot olivat jo kaupan aikaan. Myyjä voi myös väittää, että ruoste oli selvästi nähtävissä. Ostaja saa yleensä luottaa myyjän nimenomaiseen tietoon, mutta selvästi näkyvä vaurio voi heikentää hänen asemaansa.

Näin osoitat myyjän vastuun

Yksityisten välisessä kaupassa ei ole virheolettamaa. Ostajan on näytettävä, että:

• autossa on vika, joka on virhe eikä tavallista kulumista
• vika tai sen syy oli autossa jo luovutushetkellä, vaikka se ilmeni myöhemmin (kauppalain 21 §)
• jokin 19 §:n kolmesta tilanteesta täyttyy.

Hyödyllisiä todisteita ovat:

• myynti-ilmoitus kuvakaappauksena päivämäärineen, myös aiemmat ilmoitukset samasta autosta
• viestit ja sähköpostit myyjän kanssa
• kauppakirja
• huoltokirja ja huoltohistoria sekä aiemmat katsastustiedot
• korjaamon kirjallinen lausunto vian syystä ja siitä, kuinka kauan vika on kehittynyt
• korjausarviot, varaosatilaukset tai muut merkit siitä, että myyjä tiesi viasta
• aiempi omistaja tai korjaamon työntekijä todistajana
• valokuvat, vikakoodit ja kuitit.

Myyjän tiedon osoittamisesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa Miten todistaa yksityisen myyjän vilppi autokaupassa?. Myöhemmin ilmenneen vian näyttämisestä kerrotaan artikkelissa Kuka vastaa käytetyn auton piilotetuista vioista yksityiskaupassa?.

Mitä myyjä todennäköisesti vastaa?

• ”En tiennyt viasta.” Tällä on merkitystä vain 19 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisten tilanteiden osalta. Väärää tietoa ja olennaisesti huonompaa kuntoa koskevissa kohdissa myyjä voi vastata tietämättäänkin.
• ”Auto oli halpa ja vanha, tällaista sattuu.” Tämä on usein myyjän vahvin vastaväite 19 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisissa tilanteissa.
• ”Vika syntyi sinun käytössäsi.” Tähän vastataan korjaamon lausunnolla vian iästä.
• ”Tarkastit auton” tai ”kieltäydyit tarkastuksesta.” Tämä rajaa vain sitä, mikä tarkastuksessa olisi pitänyt havaita, eikä auta myyjää, joka on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti.

Mitä voit vaatia?

Kun virhe on olemassa 19 §:n perusteella, käytettävissäsi ovat samat keinot kuin muissakin virheissä (kauppalain 30 §):

• Hinnanalennus, joka lasketaan suhteessa virheettömän ja virheellisen auton arvoeroon (kauppalain 37 ja 38 §). Laskutavasta kerrotaan artikkelissa Voiko vaatia hinnanalennusta yksityiseltä automyyjältä?.
• Kaupan purku, jos virheellä on sinulle olennainen merkitys ja myyjä käsitti tämän tai hänen olisi pitänyt se käsittää (kauppalain 39 §). Purusta kerrotaan artikkelissa Voiko yksityiseltä ostetun auton kaupan purkaa?.
• Vahingonkorvaus (kauppalain 40 §).
• Jos osa kauppahinnasta on vielä maksamatta, saat pidättää maksusta vaatimustasi vastaavan osan (kauppalain 42 §).

Korjausta voit laissa vaatia vain, jos se onnistuu ilman kohtuuttomia kustannuksia tai haittaa myyjälle (kauppalain 34 §). Esitöiden mukaan yksityisellä myyjällä ei yleensä ole korjausvelvollisuutta, jos vika vaatii korjaustyötä (HE 93/1986 vp s. 85). Myyjä saa kuitenkin tarjoutua korjaamaan virheen omalla kustannuksellaan, jos se onnistuu ilman olennaista haittaa sinulle (kauppalain 36 §).

Vahingonkorvauksessa on kaksi tasoa. Välitön vahinko, kuten hinaus- ja vianetsintäkulut, korvataan, vaikka myyjä ei olisi toiminut huolimattomasti (kauppalain 40 §:n 1 momentti). Välillinen vahinko, kuten sijaisauto tai auton seisominen käyttökelvottomana, korvataan vain, jos virhe johtuu myyjän huolimattomuudesta tai auto poikkesi siitä, mihin myyjä oli erityisesti sitoutunut (40 §:n 3 momentti ja 67 §). Kun myyjä on salannut tietämänsä vian, huolimattomuus on yleensä helpompi osoittaa kuin silloin, kun vika tuli myyjällekin yllätyksenä.

Määräajat

• Reklamaatio: ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun havaitsit sen tai sinun olisi pitänyt se havaita (kauppalain 32 §). Laissa ei ole tarkkaa päivämäärää. Ilmoitus kannattaa tehdä heti, mieluiten muutaman päivän kuluessa. Laki ei vaadi kirjallista muotoa, mutta kirjallinen ilmoitus on helppo näyttää jälkikäteen.
• Myöhäinen ilmoitus: jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti, voit vedota virheeseen myöhemminkin (kauppalain 33 §). Esitöiden mukaan ostaja voi silti menettää oikeutensa, jos hän viivyttelee pitkään virheen havaittuaan (HE 93/1986 vp s. 85). Älä siksi rakenna asiaasi tämän varaan.
• Korjausvaatimus on esitettävä reklamaation yhteydessä tai kohtuullisessa ajassa sen jälkeen (kauppalain 35 §). Purkuilmoitus on tehtävä kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta tai siitä, kun myyjän aika korjata virhe päättyi (kauppalain 39 §:n 2 momentti).
• Vanhentuminen: hinnanalennus- ja vahingonkorvausvaatimus vanhenee kolmessa vuodessa siitä, kun havaitsit virheen tai sinun olisi pitänyt se havaita. Purun jälkeisen kauppahinnan palautusvaatimuksen vanhentumisaika voi alkaa myöhemmin, joten varminta on laskea kaikkien vaatimusten aika havaitsemisesta. Vanhentuminen on joka tapauksessa katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta (vanhentumislain 4 § ja 7 §). Katkaiset vanhentumisen esittämällä myyjälle vaatimuksen, josta käyvät ilmi vaatimuksen peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, tai nostamalla kanteen (vanhentumislain 10 ja 11 §). Katkaisusta alkaa kulua uusi kolmen vuoden aika (vanhentumislain 13 §).

Esimerkki: Kauppa tehtiin 10.3.2026, ja vika havaittiin 2.5.2026. Ilmoita myyjälle heti toukokuun alussa. Jos et katkaise vanhentumista, hinnanalennus- ja korvausvaatimus vanhenee 2.5.2029. Pelkkä ilmoitus virheestä ei välttämättä katkaise vanhentumista, mutta yksilöity vaatimus euromäärineen voi toimia sekä reklamaationa että katkaisuna.

Toimi tässä järjestyksessä

• Älä korjauta autoa ennen kuin olet ilmoittanut myyjälle, ellei korjaus ole kiireellinen. Muuten myyjä voi vedota siihen, ettei hän saanut tilaisuutta korjata (kauppalain 36 §). Säilytä vaihdetut osat.
• Hanki korjaamolta kirjallinen lausunto: mikä vika on, mistä se johtuu, kuinka kauan se on kehittynyt ja paljonko korjaus maksaa.
• Kokoa todisteet edellä olevan listan mukaan.
• Tee reklamaatio mieluiten kirjallisesti, jotta voit näyttää sen myöhemmin. Kerro auton tiedot ja kauppapäivä, mikä vika on ja milloin havaitsit sen, miksi myyjä vastaa ehdosta huolimatta eli mikä 19 §:n kohdista täyttyy, mitä vaadit euroina tai toimenpiteenä ja mihin mennessä pyydät vastausta.
• Anna myyjälle mahdollisuus tarkastaa auto ja tarjota korjausta.
• Neuvottele. Jos pääsette sopuun, kirjaa sovinto ja maksuaikataulu kirjallisesti.
• Jos sopua ei synny, harkitse sovittelua tai kannetta käräjäoikeuteen.

Riidan eteneminen ja kustannukset

Yksityisten välinen autokauppariita ei kuulu kuluttajariitalautakuntaan, koska lautakunta käsittelee elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä asioita (kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 2 §). Vaihtoehdot ovat neuvottelu, sovittelu ja käräjäoikeus.

Käräjäoikeudessa hävinnyt korvaa yleensä voittajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut (oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §). Pienten riita-asioiden menettelyssä korvattavia kuluja on rajattu asioissa, jotka ovat tulleet vireille 1.9.2026 tai myöhemmin (oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 d §). Kuluriskistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa Kuka maksaa oikeudenkäyntikulut riita-asiassa?.

Milloin juristista on hyötyä?

Juristista on eniten hyötyä silloin, kun myyjä vetoaa ehtoon ja kieltää vastuunsa, korjauskulut tai kauppahinta ovat suuria tai harkitset purkua. Juristi käy läpi myynti-ilmoituksen, viestit ja kauppakirjan ja arvioi, onko ehto yleinen varauma vai täsmällinen rajoitus ja mikä 19 §:n kohdista sopii tilanteeseesi. Hän arvioi, kuinka vahva näyttösi myyjän tiedosta on, ja muotoilee korjaamolle kysymykset vian iästä. Hän tarkistaa, onko reklamaatio tehty ajoissa ja onko vanhentuminen katkaistu. Hän laatii yksilöidyn vaatimuskirjeen, jossa vaatimus on laskettu oikein, ja neuvottelee sovinnosta. Jos sopua ei synny, hän arvioi kuluriskin ja oikeusturvavakuutuksen käytön ennen kannetta ja hoitaa oikeudenkäynnin. Voit myös pyytää maksuttoman selvityksen autokauppariidastasi ennen kuin päätät jatkotoimista.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Voiko myyjä vedota ehtoon, jos hän kertoi ilmoituksessa auton olevan hyvässä kunnossa?

Konkreettisista tiedoista myyjä vastaa ehdosta huolimatta, jos tieto oli väärä ja vaikutti kauppaan (kauppalain 19 §:n 1 momentin 1 kohta). Pelkkä ”hyvä kunto” on yleisluontoisempi ilmaus. Sen merkitystä arvioidaan auton iän ja hinnan perusteella, ja se voi tukea väitettä siitä, että auto oli olennaisesti huonompi kuin oli perusteltua odottaa.

2. Pitääkö minun todistaa, että myyjä tiesi viasta?

Vain silloin, kun vetoat siihen, että myyjä jätti kertomatta tietämänsä vian (19 §:n 1 momentin 2 kohta). Silloinkin riittää, että myyjän tieto voidaan päätellä olosuhteista. Jos tieto oli väärä tai auto oli olennaisesti huonommassa kunnossa kuin oli perusteltua odottaa, myyjän tiedolla ei ole merkitystä. Myyjän tieto voi silti vaikuttaa siihen, saatko korvausta välillisestä vahingosta ja voitko vedota virheeseen myöhäisestä ilmoituksesta huolimatta.

3. Onko suullisesti sovittu ”sellaisena kuin se on” pätevä?

Voi olla. Kauppalaki ei vaadi kauppaan tai ehtoon kirjallista muotoa. Ehtoon vetoava myyjä joutuu kuitenkin näyttämään, että siitä sovittiin. Ilman kirjallista kauppakirjaa tai viestiä se on usein vaikeaa.

4. Voinko purkaa kaupan, vaikka auto myytiin sellaisena kuin se on?

Voit, jos virhe on olemassa 19 §:n perusteella ja sillä on sinulle olennainen merkitys, jonka myyjä käsitti tai hänen olisi pitänyt käsittää (kauppalain 39 §). Purkuilmoitus on tehtävä kohtuullisessa ajassa. Myyjä voi tarjoutua korjaamaan virheen, ja vähäisemmässä virheessä keinona on yleensä hinnanalennus tai korjauskulujen korvaus.

5. Vastaako myyjä, jos auto hajoaa vuoden kuluttua kaupasta?

Myyjä vastaa vain virheestä, joka oli autossa jo luovutushetkellä (kauppalain 21 §). Mitä pidempi aika ja ajomatka kaupasta on kulunut, sitä vaikeampi on näyttää, että vika oli olemassa jo silloin. Myöhemmin syntyneestä viasta myyjä vastaa vain, jos se johtuu hänen sopimusrikkomuksestaan tai hän on antanut takuun (kauppalain 21 §:n 2 momentti). Ehto ”sellaisena kuin se on” rajaa lisäksi vastuun 19 §:n tilanteisiin.