Potilas on henkilö, joka käyttää terveyden- ja sairaanhoidon palveluja tai on muuten niiden kohteena. Potilaana pidetään myös veren, elimen, kudoksen tai solujen elävää luovuttajaa sekä lääketieteelliseen tutkimukseen osallistuvaa tutkittavaa. Potilasasema ei välttämättä edellytä fyysistä käyntiä hoitolaitoksessa, mutta pelkkä yhteydenotto ei sellaisenaan osoita potilasaseman syntymistä. Arvioinnissa ratkaisee, onko henkilö lain tarkoittamalla tavalla terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen käyttäjä tai niiden kohteena.

Potilasvahingolla tarkoitetaan henkilövahinkoa, joka on todennäköisesti aiheutunut terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä jostakin potilasvakuutuslaissa säädetystä korvausperusteesta. Pelkkä huono hoitotulos ei riitä korvauksen saamiseen, mutta korvaus ei myöskään edellytä, että joku olisi henkilökohtaisesti syyllistynyt virheeseen. Korvattavia vahinkoja voivat olla esimerkiksi tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä aiheutuneet vahingot, sairaanhoitolaitteen viasta johtuvat vahingot sekä tietyin edellytyksin hoitoon liittyvät infektiot. Korvattavuus arvioidaan lain mukaisten edellytysten perusteella.

Potilasvahinkojen ensisijainen korvausjärjestelmä on potilasvakuutus. Terveyden- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava potilasvakuutuslain mukainen vakuutus. Korvausten määrittämisessä sovelletaan myös tiettyjä vahingonkorvauslain säännöksiä.

Potilasvakuutuslakia sovelletaan Suomessa tapahtuvaan terveyden- ja sairaanhoitoon. Ulkomailla annettuun hoitoon lakia sovelletaan vain, jos hoidon järjestämisestä vastaava viranomainen, esimerkiksi hyvinvointialue, on päättänyt järjestää vastuulleen kuuluvan hoidon ulkomailla ja hoito on potilaan terveydentilan kannalta välttämätöntä (potilasvakuutuslain 1 §:n 2 momentti).

Korvausta potilasvahingosta on vaadittava Potilasvakuutuskeskukselta kolmen vuoden kuluessa siitä, kun potilas sai tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahinkotapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on lähtökohtaisesti esitettävä viimeistään kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta. Erityisestä syystä vaatimus voidaan käsitellä myös näiden määräaikojen jälkeen.
 

Hoidon ajankohta ratkaisee, mitä lakia sovelletaan

Jos vahinkotapahtuma sattui ennen 1.1.2021 annetun terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä, siihen sovelletaan lähtökohtaisesti tuolloin voimassa olleita säännöksiä eli kumottua potilasvahinkolakia (585/1986; potilasvakuutuslain 70 §:n 2 momentti). Tämä koskee esimerkiksi vahingon korvausperusteita ja korvausvaatimuksen määräaikaa. Uuden potilasvakuutuslain (948/2019) 70 §:n 3 momentissa erikseen mainittuja säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös ennen lain voimaantuloa sattuneisiin potilasvahinkoihin. Tämä artikkeli käsittelee pääasiassa nykyistä potilasvakuutuslakia.
 

Kuka on potilas?

Potilas on henkilö, joka käyttää terveyden- ja sairaanhoitopalveluja tai on muuten niiden kohteena. Potilas voi olla esimerkiksi rokotettava, terveystarkastuksessa käyvä tai ensihoidon kuljettama henkilö. Potilaana pidetään myös veren tai sen osan luovuttajaa, elävän elimen, kudoksen tai solujen luovuttajaa sekä lääketieteellisen tutkimuksen tutkittavaa. Myös lääkemääräystä edellyttävän lääkkeen toimittaminen apteekista kuuluu potilasvakuutuslaissa tarkoitettuun terveyden- ja sairaanhoitoon (potilasvakuutuslain 2 §:n 6 ja 7 kohta).

Potilasasema ei riipu siitä, annetaanko hoitoa julkisessa vai yksityisessä terveydenhuollossa tai maksaako potilas hoidosta. Myös vastikkeettomasta terveyden- ja sairaanhoidosta on lähtökohtaisesti oltava potilasvakuutus. Vakuuttamisvelvollinen määräytyy tällöin potilasvakuutuslain 6 §:n 2 momentin mukaan.

Potilaan omainen ei pelkästään läheisyytensä perusteella ole potilas. Jos potilas kuolee potilasvahingon seurauksena, korvausta voidaan kuitenkin maksaa lain edellytysten täyttyessä esimerkiksi kohtuullisista hautajaiskuluista ja elatuksen menetyksestä kärsineelle (potilasvakuutuslain 24 § ja vahingonkorvauslain 5 luvun 3 ja 4 §). Läheisen omaa kärsimystä tai omaa henkilövahinkoa ei korvata potilasvakuutuksesta, koska potilasvakuutuslain 24 § ei viittaa näihin vahingonkorvauslain säännöksiin.
 

Mikä on terveyden- ja sairaanhoitoa?

Potilasvahinko voi syntyä vain terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä. Laki määrittelee sen näin:

• Terveydentilan selvittäminen sekä terveyden palauttaminen tai ylläpitäminen, kun käytetään lääketieteellistä menetelmää tai menetelmä perustuu lääketieteeseen ja kun sen tekee terveydenhuollon ammattihenkilö tai se tehdään terveydenhuollon toimintayksikössä.
• Ensihoitopalvelu.
• Lääkemääräystä edellyttävän lääkkeen toimittaminen apteekista.
• Terveydenhuollon ammattihenkilön antama apu kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle muualla kuin toimintayksikössä, esimerkiksi kadulla tai lentokoneessa.

Käytännössä piiriin kuuluvat terveyskeskukset, sairaalat, yksityiset lääkäriasemat, hammaslääkärit, fysioterapeutit, työterveyshuolto ja reseptilääkkeiden osalta apteekit. Jos käsittely ei perustu lääketieteeseen, se ei ole lain tarkoittamaa terveyden- ja sairaanhoitoa, vaikka sitä kutsuttaisiin hoidoksi. Esimerkiksi luontaishoitajan antama hoito jää yleensä lain ulkopuolelle.
 

Kahdeksan korvausperustetta

Potilasvahinko on potilaalle hoidon yhteydessä aiheutunut henkilövahinko, joka on lain mukaan korvattava (potilasvakuutuslain 2 §:n 8 kohta). Korvausta maksetaan, jos on todennäköistä, että vahinko on aiheutunut jostakin seuraavista (potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentti):

• Hoitovahinko: tutkimus, hoito tai muu käsittely taikka sen laiminlyönti, jos kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi toiminut toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon. Esimerkiksi murtuma jää röntgenkuvassa huomaamatta, vaikka kokenut lääkäri olisi sen havainnut.
• Laitevahinko: tutkimuksessa tai hoidossa käytetyn lääkinnällisen laitteen tai muun välineen vika.
• Implanttivahinko: toimintayksikössä kehoon kiinteästi asennettu lääkinnällinen laite, kuten tekonivel, ei ollut niin turvallinen kuin oli aihetta olettaa.
• Infektiovahinko: hoidon yhteydessä alkanut infektio, jollei potilaan ole sitä siedettävä. Siedettävyyttä arvioidaan infektion ennakoitavuuden, vahingon vakavuuden, hoidetun sairauden laadun ja vaikeusasteen sekä potilaan muun terveydentilan perusteella.
• Tapaturmavahinko: tapaturma tutkimuksen tai hoidon yhteydessä tai sairaankuljetuksen aikana, esimerkiksi potilas putoaa tutkimuspöydältä.
• Palovahinko: hoitohuoneiston tai -laitteiston palo tai muu vastaava vahinko.
• Lääkkeen toimittamisvahinko: lääke toimitetaan lain tai määräysten vastaisesti, esimerkiksi apteekki antaa väärän lääkkeen.
• Kohtuuton vahinko: hoidosta seuraa pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema, ja seurausta voidaan pitää kohtuuttomana. Kohtuuttomuutta arvioidaan vahingon vakavuuden, hoidetun sairauden laadun ja vaikeusasteen, potilaan muun terveydentilan, vahingon harvinaisuuden ja vahingonvaaran suuruuden perusteella.

Todennäköisyys tarkoittaa, että täyttä varmuutta syy-yhteydestä ei vaadita, mutta pelkkä mahdollisuus ei riitä. Sama tapahtuma voi tulla arvioitavaksi usean perusteen kautta. Sinun ei tarvitse itse nimetä hakemuksessa oikeaa perustetta. Riittää, että kerrot, kuka olet, osoitteesi ja mitä epäilet tapahtuneen (potilasvakuutuslain 31 §:n 2 momentti).

Lääkkeen oma haittavaikutus ei ole potilasvahinko. Lääkkeen aiheuttamaa vahinkoa korvataan potilasvakuutuksesta vain, jos lääke on toimitettu säännösten vastaisesti (potilasvakuutuslain 23 §:n 2 momentti).
 

Mikä ei ole potilasvahinko?

Potilasvakuutus ei takaa onnistunutta hoitotulosta. Korvausta ei yleensä saa näissä tilanteissa:

• Perussairaus etenee tai hoito ei auta, vaikka hoito oli asianmukaista.
• Toimenpiteen tunnettu riski toteutuu, vaikka kokenut ammattihenkilö ei olisi toiminut toisin. Tällöin on kuitenkin syytä arvioida, täyttyykö infektiota, tapaturmaa tai kohtuutonta vahinkoa koskeva peruste.
• Vahinko on vähäinen. Vähäisestä vahingosta ei makseta korvausta (potilasvakuutuslain 24 §:n 2 momentti).
• Vahinko on pelkkä esine- tai varallisuusvahinko, esimerkiksi rikkoutuneet silmälasit tai peruuntunut matka ilman henkilövahinkoa. Potilasvakuutuksesta korvataan vain henkilövahinko (potilasvakuutuslain 1 §).
   

Potilasvakuutus ei etsi syyllistä

Potilasvahingon korvaaminen ei edellytä, että lääkäri tai hoitaja olisi henkilökohtaisesti syyllinen. Hoitovahingossakin hoitoa verrataan siihen, miten kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi toiminut. Muut perusteet, kuten laitteen vika, tapaturma tai infektio, eivät edellytä hoitovirhettä lainkaan.

Korvauksen käsittelee ja maksaa Potilasvakuutuskeskus vakuutusyhtiön puolesta. Se korvaa vahingon myös silloin, kun hoitopaikalta puuttui vakuutus tai kun ammattihenkilö auttoi kiireellisessä tilanteessa toimintayksikön ulkopuolella (potilasvakuutuslain 22 §).

Oma toimintasi alentaa korvausta vain poikkeuksellisesti. Korvausta voidaan sovitella oman myötävaikutuksen perusteella vain, jos olet toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti (potilasvakuutuslain 24 §:n 1 momentti). Tavallinen unohdus, kuten yksittäinen myöhästynyt lääkeannos, ei siis yleensä riitä.

Muistutus hoitopaikalle tai kantelu valvontaviranomaiselle on eri menettely kuin korvausvaatimus. Ne eivät riitä hakuajan noudattamiseen, koska vaatimus tai ilmoitus on esitettävä Potilasvakuutuskeskukselle.
 

Mitä potilasvahingosta korvataan?

Korvaus määrätään pääosin vahingonkorvauslain henkilövahinkoa koskevien säännösten mukaan (potilasvakuutuslain 24 §:n 1 momentti). Korvattavia voivat olla sairaanhoitokulut ja muut tarpeelliset kulut, ansionmenetys, kipu ja särky ja muu tilapäinen haitta, pysyvä haitta sekä ammatillinen kuntoutus (ammatillisesta kuntoutuksesta 25–27 §). Ansionmenetystä korvataan vain siltä osin kuin se ylittää muun lain perusteella maksettavan vastaavan etuuden, esimerkiksi sairauspäivärahan (potilasvakuutuslain 29 §:n 2 momentti).
 

Hakuaika ja hakemus

Hakuaika on kolme vuotta. Se alkaa, kun tiedät tai sinun olisi pitänyt tietää sekä vahinkotapahtumasta että sen aiheuttamasta seurauksesta. Pelkkä toimenpiteen päivämäärä ei siis yleensä käynnistä aikaa, jos vamma paljastuu vasta myöhemmin.

Vaatimus on kuitenkin joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta, ja erityisestä syystä myöhästynytkin vaatimus voidaan käsitellä (potilasvakuutuslain 31 §:n 1 ja 3 momentti). Älä luota poikkeukseen, vaan tee ilmoitus heti, kun epäilet vahinkoa.

Esimerkki: Sinut leikataan, ja puolen vuoden kuluttua lääkäri kertoo, että leikkauksessa vaurioitui hermo. Kolmen vuoden määräaika alkaa kulua siitä, kun sait tai sinun olisi pitänyt saada tieto vahinkotapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Ajankohta arvioidaan tapauskohtaisesti. Potilasvahinkoilmoitus kannattaa tehdä viipymättä, jos epäilet potilasvahinkoa.

Ilmoitus rinnastetaan korvausvaatimukseen. Potilasvakuutuskeskuksella on hakemuslomake ja sähköinen asiointi, mutta laki ei edellytä tiettyä lomaketta.
 

Mitä hakemuksen jälkeen tapahtuu?

Potilasvakuutuskeskuksen on aloitettava selvitys viimeistään seitsemän arkipäivän kuluttua. Korvaus tai kielteinen päätös on annettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun keskus on saanut riittävän selvityksen, ja riidaton osa on maksettava samassa ajassa (potilasvakuutuslain 33 §). Kielteisestä päätöksestä on käytävä ilmi arviointiin pääasiallisesti vaikuttaneet seikat (potilasvakuutuslain 35 §).

Jos olet tyytymätön, voit pyytää liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalta ratkaisusuositusta vuoden kuluessa päätöksen antamisesta (potilasvakuutuslain 38 §). Suositus ei sido Potilasvakuutuskeskusta, mutta jos keskus poikkeaa siitä vahingoksesi, suositus on liitettävä päätökseen (potilasvakuutuslain 40 §:n 2 momentti).

Voit myös nostaa kanteen Potilasvakuutuskeskusta vastaan kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sait kirjallisen tiedon päätöksestä ja kanneajasta (potilasvakuutuslain 53 §).
 

Asiakirjat ja näyttö

Potilasvahinkoasia ratkeaa yleensä potilasasiakirjojen ja lääketieteellisen arvion perusteella. Kokoa ainakin nämä:

• Oma aikajana: milloin hoito annettiin, milloin oireet alkoivat ja milloin sait tietää vahingosta.
• Potilasasiakirjat, kuvantamislausunnot ja laboratoriotulokset. Voit pyytää omat tietosi hoitopaikasta.
• Myöhemmän hoidon tiedot, jotka kuvaavat vahingon seurauksia.
• Kuitit kuluista sekä palkka- ja etuustiedot, jos haet korvausta ansionmenetyksestä.

Sinun ei tarvitse hankkia kaikkea itse. Potilasvakuutuskeskus voi pyytää tietoja suoraan hoitopaikoilta, ja sinulta voidaan vaatia vain sellaista, mitä kohtuudella voit antaa (potilasvakuutuslain 32 ja 54 §). Kiistanalaisessa asiassa oma, riippumaton lääkärinlausunto voi olla ratkaiseva.
 

Kolme erilaista tilannetta

Esimerkki 1: Verenluovuttajan käsivarren hermo vaurioituu pistoksessa. Luovuttaja on laissa potilas, vaikka hän on terve. Vahinko arvioidaan esimerkiksi hoitovahinkona tai tapaturmana, ja korvaus edellyttää, että jokin peruste täyttyy.

Esimerkki 2: Apteekki antaa asiakkaalle väärän vahvuisen reseptilääkkeen, ja asiakas joutuu sairaalaan. Kyse voi olla lääkkeen toimittamisvahingosta. Jos asiakas saa oikeasta lääkkeestä tunnetun haittavaikutuksen, kyse ei ole potilasvahingosta.

Esimerkki 3: Iäkäs potilas kaatuu tutkimushuoneessa, murtaa ranteensa ja silmälasit hajoavat. Rannemurtuma voi olla korvattava tapaturmavahinkona. Silmälasit eivät ole potilasvahinko, koska potilasvakuutuksesta korvataan vain henkilövahinko.

Tavalliset virheet

• Odotetaan hoitopaikan selvitystä tai kantelun ratkaisua, ja hakuaika kuluu.
• Luullaan, että korvaus edellyttää hoitovirhettä. Infektio-, tapaturma-, laite- ja kohtuuton vahinko voivat tulla korvattaviksi ilman virhettä.
• Haetaan korvausta lääkkeen tunnetusta haittavaikutuksesta potilasvahinkona.
• Kirjataan hakemukseen vain lopputulos eikä aikajanaa, oireita ja hoidon vaiheita.
• Ei kerrota muista korvauksista, kuten sairauspäivärahasta, jolloin ansionmenetyksen laskeminen viivästyy.
   

Juristin apu potilasvahinkoasiassa

Juristi selvittää ensin, kuuluuko tilanne potilasvakuutuslain piiriin ja mikä kahdeksasta perusteesta sopii siihen parhaiten. Hän pyytää potilasasiakirjat, laatii aikajanan ja muotoilee kysymykset riippumattomalle lääkärille oikein, esimerkiksi olisiko kokenut ammattihenkilö toiminut toisin tai oliko infektio siedettävä. Juristi laatii korvausvaatimuksen, laskee korvauserät ja valvoo hakuajan.

Jos keskus epää korvauksen, juristi arvioi, kannattaako hakea lautakunnan suositusta vai nostaa kanne, ja selvittää kuluriskin ja oikeusturvavakuutuksen. Apu kannattaa hankkia viimeistään, kun vamma on pysyvä, ansionmenetys on suuri, potilas on kuollut tai Potilasvakuutuskeskus on antanut kielteisen päätöksen.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Sain hoitoa yksityisellä lääkäriasemalla. Koskeeko laki minua?

Koskee. Potilasvakuutuslaki koskee sekä julkista että yksityistä terveydenhuoltoa. Yksityisellä lääkäriasemalla on oltava potilasvakuutus, ja jos se puuttuu, Potilasvakuutuskeskus korvaa vahingon silti.

Leikkauksen tulos jäi huonoksi. Saanko korvausta?

Et pelkän huonon tuloksen perusteella. Korvaus edellyttää, että jokin kahdeksasta perusteesta täyttyy, esimerkiksi että kokenut ammattihenkilö olisi toiminut toisin ja todennäköisesti välttänyt vahingon. Selvitä potilasasiakirjoista, mitä leikkauksessa tapahtui, ja tee ilmoitus kolmen vuoden hakuajan kuluessa.

Läheiseni kuoli hoidon jälkeen. Voinko hakea korvausta?

Voit, jos kuolema johtui potilasvahingosta. Hautajaiskulujen maksaja voi hakea hautauskuluja, ja elatuksen menettänyt voi hakea elatuksen menetyksen korvausta. Omaa kärsimystäsi potilasvakuutuksesta ei korvata. Hakuaika on sama: kolme vuotta tiedosta ja kymmenen vuotta vahinkotapahtumasta.

Sairastuin lomamatkalla ja sain hoitoa ulkomailla. Korvataanko vahinko potilasvakuutuksesta?

Ei yleensä. Ulkomailla annettu hoito kuuluu lain piiriin vain, jos järjestämisvastuussa oleva viranomainen on päättänyt järjestää välttämättömän hoidon ulkomailla. Lomamatkalla saadun hoidon vahingoissa selvitä hoitomaan korvausjärjestelmä ja oma matkavakuutuksesi.

Pitääkö minun tietää, kuka hoitaja tai lääkäri teki virheen?

Ei tarvitse. Potilasvakuutus ei etsi henkilökohtaista syyllistä, eikä kaikissa perusteissa edellytetä virhettä lainkaan. Kerro ilmoituksessa, missä ja milloin sinua hoidettiin ja mitä epäilet tapahtuneen.

Sain uudesta lääkkeestä vakavan sivuvaikutuksen. Onko se potilasvahinko?

Ei, jos lääke oli oikein määrätty ja toimitettu. Lääkkeen oma haittavaikutus ei ole potilasvahinko.

Sain rokotuksesta haittoja. Voiko kyse olla potilasvahingosta?

Rokote on lääke, joten rokotteen oma haittavaikutus ei ole potilasvahinko. Jos vahinko johtuu itse pistämisestä, esimerkiksi pistos osuu väärään kohtaan ja vahingoittaa hermoa, se voidaan arvioida hoitovahinkona tai tapaturmana. Rokottaminen on terveyden- ja sairaanhoitoa, ja rokotettava on potilas. Tee ilmoitus Potilasvakuutuskeskukselle kolmen vuoden hakuajan kuluessa.