Ympäristövahingolla tarkoitetaan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta aiheutuvaa vahinkoa, joka johtuu esimerkiksi veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä, hajusta tai muusta vastaavasta häiriöstä. Ympäristövahinkojen korvaamista säännellään ympäristövahinkolaissa, ja siltä osin kuin erityissääntelyä ei ole, sovelletaan vahingonkorvauslakia.

Ympäristövahingoista vastataan ankaran vastuun perusteella. Tämä tarkoittaa, ettei korvausvastuu edellytä toiminnan harjoittajan huolimattomuutta. Korvaaminen edellyttää kuitenkin, että toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen (ympäristövahinkolain 3 §).

Korvausvastuuta rajoittaa sietämisvelvollisuus: häiriöstä aiheutunut vahinko korvataan vain, jos häiriötä ei voida pitää kohtuullisena ottaen huomioon esimerkiksi paikalliset olosuhteet ja tilanteen kokonaisuus. Sietämisvelvollisuus ei kuitenkaan koske henkilövahinkoja, vähäistä suurempia esinevahinkoja eikä tahallisesti tai rikoksella aiheutettuja vahinkoja (ympäristövahinkolain 4 §).

Henkilö- ja esinevahingot korvataan ympäristövahinkolain mukaisesti. Myös taloudellinen vahinko, joka ei liity henkilö- tai esinevahinkoon, voidaan korvata, jos se ei ole vähäinen (ympäristövahinkolain 5 §).

Korvausvastuu kuuluu ympäristövahinkoa aiheuttavaa toimintaa harjoittavalle sekä laissa säädetyin edellytyksin tähän rinnastettavalle henkilölle tai toiminnan vastaanottajalle, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää vahingosta, häiriöstä tai niiden uhasta (ympäristövahinkolain 7 §). Jos useamman toiminnan on todennäköisesti katsottava yhdessä aiheuttaneen vahingon, toiminnanharjoittajat vastaavat korvauksesta yhteisvastuullisesti (ympäristövahinkolain 8 §).

Korvausvaatimus on esitettävä ennen saatavan vanhentumista. Yleensä vanhentumisaika on kolme vuotta siitä, kun vahingonkärsijä sai tai hänen olisi pitänyt saada tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta.
 

Mihin ympäristövahinkolaki soveltuu?

Lakia sovelletaan, kun vahinko johtuu tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta, kuten tehtaasta, louhoksesta, rakennustyömaasta tai jätteenkäsittelystä. Myös tien, rautatien, sataman, lentoaseman tai muun vastaavan liikennealueen pitäminen on tällaista toimintaa (ympäristövahinkolain 1 §:n 2 momentti).

Laki ei koske sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta (ympäristövahinkolain 1 §:n 3 momentti). Jos esimerkiksi tilaamasi urakoitsija vahingoittaa omaa taloasi, asiaa arvioidaan sopimuksen perusteella. Naapuri, jonka taloa sama työ vahingoittaa esimerkiksi tärinällä, ei ole sopimussuhteessa urakoitsijaan, joten tämä rajaus ei estä häntä vetoamasta ympäristövahinkolakiin.

Lakia ei sovelleta vahinkoihin, joiden korvaamisesta säädetään muussa laissa. Sitä sovelletaan kuitenkin, vaikka vahingosta voisi saada korvausta myös tuotevastuulain perusteella (ympäristövahinkolain 2 §). Naapuruussuhdelaissa ja vesilaissa on omia säännöksiä siitä, milloin niiden alaan kuuluvat vahingot korvataan ympäristövahinkolain mukaan. Jos korvaus määrätään esimerkiksi maantielain, ratalain tai kaivoslain mukaisessa menettelyssä, korvausvelvollisuus ja korvauksen perusteet arvioidaan ympäristövahinkolain mukaan (ympäristövahinkolain 12 §).

Laki tuli voimaan 1.6.1995. Jos vahinko johtuu ennen sitä harjoitetusta toiminnasta, sovelletaan aiempaa lakia, vaikka vahinko olisi ilmennyt vasta myöhemmin (ympäristövahinkolain 13 §). Ratkaisevaa on siis toiminnan ajankohta, ei se, milloin vahinko huomattiin.
 

Milloin häiriötä on siedettävä?

Sietämisvelvollisuus on ympäristövahingon tärkein rajanveto. Arvioon vaikuttavat paikalliset olosuhteet, häiriöön johtanut tilanne kokonaisuudessaan ja se, kuinka yleinen vastaava häiriö on samanlaisissa olosuhteissa muualla (ympäristövahinkolain 4 §:n 1 momentti). Kaupungin keskustassa liikenteen melu ja tilapäiset työmaat voivat kuulua tavalliseen elämään, kun taas hiljaisella haja-asutusalueella sama häiriö voi ylittää kohtuullisen rajan. Myös häiriön kesto ja toistuvuus merkitsevät.

Sietämisvelvollisuus koskee lähinnä viihtyisyyshaittoja ja pieniä vahinkoja. Jos tärinä halkaisee seinän tai pöly pilaa kalusteet, kyse on yleensä vähäistä suuremmasta esinevahingosta, jolloin sietämisvelvollisuus ei estä korvausta (ympäristövahinkolain 4 §:n 2 momentti).
 

Mitä korvataan?

Henkilö- ja esinevahinko korvataan vahingonkorvauslain 5 luvun mukaan (ympäristövahinkolain 5 §:n 1 momentti). Esimerkiksi vaurioituneen rakenteen korjauskulut ja sairastumisesta johtuvat hoitokulut ja ansionmenetys kuuluvat näihin. Rikoksella aiheutettu vahinko on kuitenkin aina korvattava, myös vähäinen taloudellinen vahinko (ympäristövahinkolain 5 §:n 1 momentti).

Muusta ympäristövahingosta, kuten pitkään jatkuneesta viihtyisyyden heikkenemisestä, korvataan kohtuullinen määrä. Siinä otetaan huomioon häiriön ja vahingon kesto sekä se, olisitko voinut välttää tai torjua vahingon (ympäristövahinkolain 5 §:n 2 momentti).

Lisäksi korvataan tarpeelliset kustannukset, jotka sinulle aiheutuvat vahingon uhan torjumisesta tai ympäristön palauttamisesta ennalleen, sekä niihin välttämättömät selvitykset. Myös viranomaisen torjunta- ja ennallistamiskulut korvataan, jos ne ovat kohtuullisia (ympäristövahinkolain 6 §).

Jos häiriö jatkuu ja tuleva vahinko voidaan arvioida etukäteen, korvaus on vaadittaessa määrättävä ennakolta kertakorvauksena tai vuosikorvauksena. Korvausta voidaan myöhemmin oikaista, jos olosuhteet muuttuvat olennaisesti (ympäristövahinkolain 9 §). Jos kiinteistö tai sen osa käy vahingon vuoksi hyödyttömäksi tai sen käyttö vaikeutuu olennaisesti, omistaja voi vaatia, että korvausvelvollinen lunastaa sen (ympäristövahinkolain 10 §). Voit pyytää maksuttoman selvityksen siitä, voitko saada korvausta.
 

Kuka vastaa ja kenelle vaatimus tehdään?

Vastuu on ankaraa: toiminnan harjoittaja vastaa, vaikka vahinkoa ei olisi aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta (ympäristövahinkolain 7 §). Huolellinen toiminta ei siis yksin vapauta vastuusta. Toiminnan harjoittajaan rinnastettavaa arvioitaessa katsotaan määräysvaltaa, taloudellisia suhteita toiminnan harjoittajaan ja toiminnasta tavoiteltua taloudellista etua (ympäristövahinkolain 7 §:n 2 momentti).

Yhteisvastuu tarkoittaa, että vahingon kärsinyt voi vaatia koko korvausta keneltä tahansa vastuussa olevalta. Vastuussa olevat jakavat korvauksen keskenään kohtuuden mukaan. Jos jonkun osuus vahinkoon on ilmeisen vähäinen, häneltä ei voida tuomita enempää kuin hänen osuutensa (ympäristövahinkolain 8 §).
 

Miten syy-yhteys näytetään?

Täyttä varmuutta ei vaadita. Arvioinnissa otetaan huomioon toiminnan ja vahingon laatu sekä vahingon muut mahdolliset syyt (ympäristövahinkolain 3 §). Näyttö on vahvempi, jos vahinko alkoi tai paheni pian toiminnan alettua eikä muuta uskottavaa selitystä ole.

Hyödyllistä näyttöä ovat:

• valokuvat ja katselmus rakenteista ennen toiminnan alkua ja sen jälkeen
• tärinä-, melu-, ilma- tai vesinäytemittaukset
• viranomaisen tarkastuskertomukset ja toiminnan ympäristölupa
• päivätyt muistiinpanot häiriön ajankohdista ja kestosta
• asiantuntijan lausunto vahingon syystä.

Jos naapuriin on tulossa louhinta tai suuri työmaa, kuvaa talosi perustukset ja seinät ennen töiden alkua. Ilmoita vahingosta toiminnan harjoittajalle heti, kun huomaat sen.
 

Mihin mennessä korvausta on vaadittava?

Ympäristövahinkolaissa ei ole omaa vanhentumissäännöstä, joten sovelletaan vanhentumislakia. Korvaussaatava vanhenee kolmessa vuodessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta (vanhentumislain 4 § ja 7 §:n 1 momentin 3 kohta). Vanhentumisen voi katkaista esimerkiksi vaatimuksella, josta käy ilmi vaatimuksen peruste ja kohtuudella täsmennetty määrä, tai kanteella (vanhentumislain 10 ja 11 §). Vahingonkorvauksen yleinen kymmenen vuoden katkaisuraja ei rajoita oikeutta vaatia korvausta ympäristövahingosta (vanhentumislain 7 §:n 2 momentti). Kolmen vuoden aikaa on silti noudatettava. Jos haluat juristin hoitavan asian, voit pyytää maksuttoman ja sitomattoman tarjouksen.
 

Esimerkkejä

Esimerkki: Naapuritontin louhinnan tärinä halkaisee talosi sokkelin. Kyse on vähäistä suuremmasta esinevahingosta, joten sietämisvelvollisuus ei estä korvausta. Sinun on kuitenkin osoitettava todennäköinen syy-yhteys esimerkiksi tärinämittauksin ja katselmuksin.

Esimerkki: Kahvilan kesän myynti laskee selvästi viereisen tontin pitkän rakennustyömaan melun ja pölyn vuoksi. Kyse on taloudellisesta vahingosta, joka ei liity henkilö- tai esinevahinkoon. Se voidaan korvata, jos menetys ei ole vähäinen ja häiriö ylittää sen, mitä paikalliset olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista sietää.

Esimerkki: Kahden tehtaan päästöt pilaavat saman kaivon. Jos tehtaat ovat todennäköisesti yhdessä aiheuttaneet vahingon, kaivon omistaja voi vaatia koko korvausta kummalta tahansa. Jos toisen tehtaan osuus on ilmeisen vähäinen, se vastaa vain omasta osuudestaan.

Milloin juristista on apua?

Juristista on hyötyä, kun vahinko on suuri, toiminnan harjoittaja kiistää syy-yhteyden tai vastuussa olevia on useita. Juristi arvioi, ylittyykö sietämiskynnys ja sovelletaanko ympäristövahinkolakia vai sopimusta tai muuta lakia. Hän hankkii mittaukset ja asiantuntijalausunnot syy-yhteyden näyttämiseksi, laatii yksilöidyn korvausvaatimuksen ja katkaisee vanhentumisen ajoissa. Jatkuvassa häiriössä hän arvioi etukäteiskorvauksen tai lunastuksen mahdollisuuden. Ennen kannetta hän arvioi kuluriskin ja oikeusturvavakuutuksen kattavuuden, sillä oikeudenkäynnissä häviäjä joutuu yleensä maksamaan myös vastapuolen kulut (Oikeudenkäyntikulut: https://www.minilex.fi/a/oikeudenkäyntikulut). Juristi voi hoitaa vahingonkorvausriidan puolestasi.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Voiko korvausta saada, vaikka vahingon aiheuttanut yritys toimi huolellisesti?

Voi. Vastuu syntyy, vaikka vahinkoa ei olisi aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta (ympäristövahinkolain 7 §). Korvaus edellyttää kuitenkin todennäköistä syy-yhteyttä, ja pienemmissä häiriöissä myös sitä, että sietämisen raja ylittyy (ympäristövahinkolain 3 ja 4 §).

Korvataanko pelkkä haju- tai meluhaitta?

Voidaan korvata, jos häiriö ylittää sen, mitä on kohtuullista sietää. Silloin korvataan kohtuullinen määrä, johon vaikuttavat häiriön kesto ja mahdollisuutesi välttää se (ympäristövahinkolain 4 § ja 5 §:n 2 momentti).

Vanheneeko oikeus korvaukseen, jos vahinko huomataan vasta vuosien päästä?

Kolmen vuoden aika alkaa vasta, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Yleinen kymmenen vuoden katkaisuraja ei koske ympäristövahinkoa (vanhentumislain 7 §). Jos et ole varma, mistä korvausta kannattaa hakea, voit kysyä asiaa lakipuhelimesta.