Kohtuuttomana vahinkona korvataan hoidosta tai tutkimuksesta todennäköisesti aiheutunut pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema, jos seurausta voidaan pitää kohtuuttomana (potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 8 kohta). Kohtuuttomuutta arvioidaan viiden laissa mainitun tekijän kokonaisuutena. Hoidon huolellisuudella ei ole merkitystä. Korvaus voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun lievän vaivan tavanomaisessa hoidossa syntyy harvinainen ja vakava pysyvä seuraus.

Kohtuuttomana vahinkona on mahdollista korvata potilaalle tutkimuksesta tai hoidosta aiheutunut henkilövahinko, käytännössä silloin, kun muut potilasvahingon korvausperusteet eivät täyty. Kyse on siis vahingosta, jota ei katsota esimerkiksi hoitovahingoksi tai infektiovahingoksi.

Kohtuuttoman vahingon korvaamisen edellytyksenä on, että potilaalle on aiheutunut hoidon tai tutkimuksen seurauksena pysyvä vaikea sairaus, vamma tai kuolema. Kohtuuttoman vahingon korvattavuus edellyttää myös, että aiheutunutta henkilövahinkoa on pidettävä kohtuuttomana ottaen huomioon vahingon vakavuus, sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus ja vahingonvaaran suuruus yksittäistapauksessa.

Kohtuuttoman vahingon korvattavuutta arvioitaessa ei kiinnitetä huomiota vahingon aiheuttajan toiminnan huolellisuuteen. Vahinko tulee siis korvattavaksi edellytysten täyttyessä riippumatta siitä, toimiko vahingonaiheuttaja huolellisesti vai olisiko ammattihenkilö toiminut toisin ja siten välttänyt vahingon. Korvausvelvollisuus syntyy yksistään sen perusteella, että potilaalle on aiheutunut kohtuuttomaksi katsottavaa henkilövahinkoa hoidon tai tutkimuksen seurauksena.
 

Mitä lakia sovelletaan?

Jos hoito annettiin 1.1.2021 tai myöhemmin, sovelletaan potilasvakuutuslakia. Jos hoito annettiin ennen sitä, sovelletaan kumottua potilasvahinkolakia, vaikka seuraus olisi huomattu vasta myöhemmin (potilasvakuutuslain 70 §:n 2 momentti). Uuden lain käsittelyä, lautakuntaa ja kannetta koskevat säännökset koskevat kuitenkin myös vanhoja vahinkoja (potilasvakuutuslain 70 §:n 3 momentti). Tässä artikkelissa kerrotaan voimassa olevasta laista.
 

Ensimmäinen kynnys: pysyvä vaikea seuraus

Kohtuuttomuusperuste ei ole yleinen korvausperuste kaikille huonoille hoitotuloksille. Ensin on täytyttävä laissa säädetty vakavuuskynnys: tutkimuksesta tai hoidosta on seurannut pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema (potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 8 kohta).

Ratkaisevia ovat kaksi edellytystä: pysyvyys ja vaikeus. Pysyvyys tarkoittaa, että seurauksen ei lääketieteellisen arvion perusteella odoteta olennaisesti korjaantuvan. Vaikeutta arvioidaan seurauksen lääketieteellisen laadun ja vaikeusasteen perusteella. Pitkäkin toipuminen, joka lopulta johtaa olennaiseen paranemiseen, ei yksin täytä pysyvyyden edellytystä. Myöskään pelkkä lievä pysyvä haitta ei riitä, vaikka se olisi ollut yllättävä. Esimerkiksi pysyvä halvaus tai vaikea aivovaurio voi täyttää vakavuuskynnyksen. Yksittäisen vamman tai sairauden vaikeus on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti.

Lisäksi on oltava todennäköistä, että seuraus aiheutui tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä. Arvioinnissa erotetaan hoidosta aiheutunut vahinko perussairauden luonnollisesta etenemisestä ja muista mahdollisista syistä. Pelkkä se, että oire tai vamma ilmaantuu hoidon jälkeen, ei osoita syy-yhteyttä.
 

Toinen kynnys: onko seuraus kohtuuton?

Kun vakavuuskynnys ylittyy, arvioidaan kohtuuttomuus. Yksikään tekijä ei yksin ratkaise, vaan niitä punnitaan yhdessä:

• Vahingon vakavuus: mitä vakavampi seuraus, sitä helpommin se on kohtuuton.
• Hoidetun sairauden laatu ja vaikeusaste: lievän vaivan hoidossa syntynyt vakava vahinko on helpommin kohtuuton kuin hengenvaarallisen sairauden hoidossa syntynyt.
• Potilaan muu terveydentila: muuten terveen potilaan vakava vahinko on helpommin kohtuuton kuin monisairaan, jonka riskit olivat jo valmiiksi suuremmat.
• Vahingon harvinaisuus: harvinainen seuraus on helpommin kohtuuton kuin tunnettu ja yleinen riski.
• Vahingonvaaran suuruus juuri sinun kohdallasi: jos riski oli sinulla erityisen suuri, seurausta ei yleensä pidetä kohtuuttomana.

Käytännössä kysytään, oliko seuraus niin poikkeuksellinen suhteessa hoidettuun vaivaan ja lähtötilanteeseesi, että sen jääminen omaksi vahingoksesi olisi kohtuutonta.
 

Rajanvedot muihin korvausperusteisiin

Hoitovahingossa kysytään, olisiko kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö toiminut toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon (potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 1 kohta). Kohtuuttomassa vahingossa tätä ei kysytä.

Infektiossa ratkaisee, onko infektio potilaan siedettävä (4 kohta). Infektiovahinko ei edellytä pysyvää vaikeaa seurausta, joten infektio voi tulla korvattavaksi helpommin sitä perustetta käyttäen.

Lääkkeen omaa haittavaikutusta ei korvata potilasvakuutuksesta kohtuuttomanakaan vahinkona. Lääkkeen aiheuttama vahinko korvataan potilasvakuutuksesta vain, jos lääke on toimitettu säännösten vastaisesti (potilasvakuutuslain 23 §:n 2 momentti ja 1 momentin 7 kohta).

Korvausvaatimukseen riittävät tiedot sinusta, osoitteestasi ja epäillystä vahinkotapahtumasta (potilasvakuutuslain 31 §:n 2 momentti). Sinun ei siis tarvitse itse valita oikeaa korvausperustetta.
 

Mitä korvataan ja miten haetaan?

Korvaus määrätään vahingonkorvauslain henkilövahinkosäännösten mukaan (potilasvakuutuslain 24 §:n 1 momentti). Korvattavia voivat olla esimerkiksi sairaanhoitokulut, ansionmenetys, kipu ja särky sekä pysyvä haitta. Jos potilas kuoli, omaiset voivat hakea esimerkiksi hautauskuluja ja elatuksen menetystä.

Korvausvaatimus tehdään Potilasvakuutuskeskukselle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahinkotapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Vaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta, ja erityisestä syystä se voidaan käsitellä myöhemminkin (potilasvakuutuslain 31 §). Pysyvyys selviää usein vasta kuukausien kuluttua, mutta ilmoituksen voi tehdä jo ennen kuin lopullinen haitta tiedetään.

Jos korvaus evätään, voit pyytää liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalta ratkaisusuositusta vuoden kuluessa päätöksen antamisesta (potilasvakuutuslain 38 §). Suositus ei sido Potilasvakuutuskeskusta, mutta jos keskus poikkeaa siitä vahingoksesi, suositus on liitettävä päätökseen (potilasvakuutuslain 40 §:n 2 momentti). Kanne keskusta vastaan on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sait kirjallisen tiedon päätöksestä ja tästä määräajasta (potilasvakuutuslain 53 §). Voit pyytää maksuttoman selvityksen siitä, kannattaako kielteiseen päätökseen hakea muutosta.
 

Näyttö

Kohtuuttomuus on lääketieteellinen ja oikeudellinen kokonaisarvio. Hyödyllistä näyttöä ovat:

• potilasasiakirjat ennen hoitoa ja sen jälkeen, erityisesti tiedot terveydentilastasi ennen hoitoa
• selvitys hoidon tavanomaisista riskeistä ja siitä, kuinka yleinen juuri tämä seuraus on
• erikoislääkärin arvio siitä, oliko riski sinulla tavallista suurempi
• selvitys haitan pysyvyydestä ja vaikeusasteesta.

Ratkaisevaa on osoittaa, että seuraus oli poikkeuksellinen suhteessa hoidettuun sairauteen ja lähtötilanteeseesi. Jos haluat juristin kokoavan näytön ja laativan vaatimuksen, voit pyytää maksuttoman ja sitomattoman tarjouksen.
 

Kolme erilaista tilannetta

Esimerkki 1: Muuten terve 40-vuotias menee rutiininomaiseen polvileikkaukseen, ja leikkauksen seurauksena hänelle tulee harvinainen aivoinfarkti, joka jättää pysyvän halvauksen. Hoito oli asianmukaista. Koska vaiva oli lievä, potilas terve ja seuraus harvinainen ja vakava, vahinkoa voidaan pitää kohtuuttomana.

Esimerkki 2: Potilaalta leikataan pahanlaatuinen aivokasvain, ja leikkauksen tunnettu riski, pysyvä halvaus, toteutuu. Sairaus olisi hoitamattomana johtanut vakavaan vammautumiseen tai kuolemaan, ja riski oli tiedossa. Seurausta ei yleensä pidetä kohtuuttomana.

Esimerkki 3: Rutiinitoimenpiteen jälkeen potilaalle tulee harvinainen hermovaurio, ja käsi on puoli vuotta lähes käyttökelvoton. Vaurio kuitenkin paranee lähes kokonaan. Kohtuuttomana vahinkona sitä ei korvata, koska seuraus ei ole pysyvä ja vaikea. Hoitovahinko voi silti tulla arvioitavaksi, jos kokenut ammattihenkilö olisi toiminut toisin ja todennäköisesti välttänyt vaurion.

Mihin Potilasvakuutuskeskus voi vedota?

Kielteisen päätöksen perusteluna on usein, että seuraus ei ole pysyvä tai riittävän vaikea, että kyse on hoidon tunnetusta riskistä, että hoidettu sairaus oli vakava tai että riski oli juuri sinulla tavallista suurempi. Perusteluna voi olla myös, että haitta johtuu perussairaudesta eikä hoidosta. Selvitykset kannattaa kohdistaa juuri näihin kohtiin.
 

Milloin juristista on apua?

Kohtuuton vahinko koskee aina vakavaa seurausta, joten korvauserät voivat olla suuria. Juristi selvittää ensin, voidaanko vahinkoa arvioida myös hoitovahinkona tai infektiovahinkona. Hän hankkii erikoislääkärin lausunnon juuri kohtuuttomuuden tekijöistä: seurauksen harvinaisuudesta, lähtötilanteestasi ja riskin suuruudesta. Juristi laskee korvauserät ja kuolemantapauksessa omaisten korvaukset, ja kielteisessä asiassa hän arvioi, kannattaako pyytää lautakunnan ratkaisusuositus vai nostaa kanne käräjäoikeudessa.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Voiko korvauksen saada, vaikka hoito tehtiin oikein?

Voi. Kohtuuttomassa vahingossa hoidon huolellisuus ei ratkaise. Seurauksen on kuitenkin oltava pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema, ja sen on oltava kohtuuton viiden tekijän perusteella.

Riittääkö, että hoito epäonnistui pahasti?

Ei välttämättä. Odotettua huonompi hoitotulos ei sellaisenaan ole kohtuuton vahinko. Jos epäonnistuminen johtui siitä, että kokenut ammattilainen olisi toiminut toisin, kyse voi olla hoitovahingosta.

Korvataanko kuolema kohtuuttomana vahinkona?

Voidaan korvata, jos kuolema todennäköisesti aiheutui hoidosta tai tutkimuksesta ja seurausta voidaan pitää kohtuuttomana. Esimerkiksi lievän vaivan hoidossa muuten terveelle potilaalle sattunut harvinainen kuolemaan johtanut komplikaatio voi täyttää edellytykset. Korvausta hakevat omaiset.

Kerrottiinko riskistä etukäteen – onko sillä merkitystä?

Laki ei mainitse riskistä kertomista kohtuuttomuuden tekijänä. Ratkaisevaa on, kuinka harvinainen seuraus oli ja kuinka suuri riski juuri sinulla oli. Se, että riski oli tunnettu ja yleinen, puoltaa yleensä sitä, ettei seuraus ole kohtuuton. Jos et ole varma, voiko vahinkosi olla kohtuuton vahinko, voit kysyä asiaa lakipuhelimesta.