» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:89 oli kysymys siitä, oliko työnantajalla työsopimuslaissa tarkoitettu erittäin painava syy työsopimuksen purkamiseen vai oikeus työsopimuksen irtisanomiseen. Lennolla matkustamohenkilökunnan esimiehenä toiminut purseri oli yhtiön työohjeiden vastaisesti ottanut koneesta mukaansa matkustajatarjoiluun tarkoitettuja alkoholijuomia sekä laiminlyönyt tehdä tullihallituksen määräysten ja yhtiön ohjeiden mukaisen tullausilmoituksen mukanaan tuomistaan savukkeista. Yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen. A oli vaatinut kanteessaan käräjäoikeudessa yhtiön velvoittamista maksamaan hänelle irtisanomisajan palkkaa kuudelta kuukaudelta, vuosilomakorvausta, lomarahaa sekä korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä korkoineen. Käräjäoikeus katsoi A:n rikkoneen työsuhteeseen liittyviä velvoitteitaan niin vakavasti, ettei yhtiöltä ollut voitu kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Täten käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen. Sen sijaan hovioikeuden mukaan A:n menettelyä ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen niin vakavana velvoitteiden ja luottamussuhteen rikkomisena, että työsuhteen purkamiseen olisi ollut työsopimuslaissa tarkoitettu erittäin painava syy. Hovioikeus joka tapauksessa katsoi yhtiöllä olleen asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Hovioikeus muutti siten käräjäoikeuden tuomiota ja velvoitti yhtiön maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa, vuosilomakorvausta ja lomarahaa korkoineen.
Yhtiö valitti Korkeimpaan oikeuteen vaatien hovioikeuden tuomion kumoamista sekä kanteen hylkäämistä. Työsopimuslain mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Sen sijaan työnantaja saa työsopimuslain mukaan irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Korkein oikeus viittasi perusteluissaan lain esitöihin, jossa purkamisperusteen täyttävää menettelyä oli kuvattu menettelyksi, joka loukkaa toista sopijapuolta niin syvästi, että tämän ei kohtuudella voitaisi edellyttää sietävän työsuhteen jatkamista edes irtisanomisaikaa. Työntekijästä johtuvana irtisanomisperusteena oli puolestaan mainittu muun muassa työntekijän epärehellisyys ja siitä aiheutuva luottamuspula. Työsopimuksen purkamisen perusteena olevien syiden on siten Korkeimman oikeuden mukaan oltava painavampia kuin työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavien perusteiden. Korkein oikeus totesi työsopimuksen päättämisperusteiden arvioinnin edellyttävän kokonaisharkintaa, jossa kiinnitetään huomiota muun muassa sopimusrikkomuksen vakavuuteen ja vaikutuksiin, työn luonteeseen ja sen mahdollisiin erityispiirteisiin sekä työntekijän ja työnantajan asemaan. Lisäksi Korkeimman oikeuden mukaan työnantajan antamat ohjeet ja varoitukset vaikuttavat sen arviointiin, oliko rikkomusta pidettävä työnantajan kannalta olennaisena.
A:n tekemää anastusta ja tullimääräysten rikkomista ei Korkeimman oikeuden mukaan voitu pitää luonteeltaan sellaisina, että ne olisivat sinänsä vaarantaneet A:n vastuulle lennon aikana kuuluneiden keskeisten tehtävien asianmukaisen suorittamisen. A:n menettely oli ollut Finnairin sisäisten toimintaohjeiden ja tullimääräysten vastaista, mutta asiassa ei ollut esitetty sellaista työnantajan ohjetta, määräystä tai muuta tiedonantoa, jossa olisi todettu nyt kysymyksessä olevan kaltaisen toiminnan johtavan nimenomaan työsopimuksen purkamiseen. Toisaalta Korkein oikeus korosti A:n rikkomuksen olleen laadultaan sikäli vakava, että se on osoittanut epärehellisyyttä työnantajaa kohtaan. Lisäksi rikkomus oli tehty esimiesasemassa, johon liittyy erityisiä luottamuksen vaatimuksia. Nämä seikat puolsivat Korkeimman oikeuden mukaan sitä, ettei A ole voinut jatkaa purserin tehtävässä matkustamohenkilökunnan esimiehenä. Koska epärehellisen menettelyn taloudellinen merkitys oli ollut hyvin vähäinen eikä menettelyllä ollut ollut vaikutusta purserin lentoturvallisuustehtäviin tai yhtiön asiakkaisiin, Korkein oikeus päätyi lopulta siihen, ettei yhtiö ollut esittänyt sellaista erittäin painavaa syytä, jonka vuoksi yhtiöltä ei voitaisi kohtuudella edellyttää A:n työsopimuksen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Näin ollen Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Kyseessä oli äänestysratkaisu, ja yksi tuomari esitti eriävän mielipiteensä. Esittelijän mietintö oli myös osittain erisisältöinen kuin Korkeimman oikeuden ratkaisu. Eriävän kannan esittäneiden mukaan kokonaisuutena arvostellen työsopimuksen purkamisoikeutta puoltavat näkökohdat olivat tässä tapauksessa purkamisoikeutta vastaan puhuvia seikkoja merkittävämpiä. Näin ollen he katsoivat, että yhtiöllä olisi ollut oikeus erittäin painavasta syystä purkaa A:n työsopimus. Eriävän mielipiteen esittäneet olisivat siis kumonneet hovioikeuden tuomion ja jättäneet asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa