» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse työsopimuksen päättämisestä ennen työsuhteen alkua koeaikapurun ja työntekijöiden laiminlyöntien perusteella. Tapauksessa A ja B tekivät elokuussa kunnan kanssa työsopimukset, joiden mukaan heidät palkattiin kunnan palvelukseen maatalouslomittajiksi. Sopimuksissa sovittiin noudatettavan neljän kuukauden koeaikaa ja työsuhteet sovittiin alkavan 4.9. Kunta kuitenkin katsoi ennen työsuhteiden alkua, ettei A:n ja B:n toiminta osoittanut riittävää vastuullisuutta ja luotettavuutta. A ja B eivät muun muassa saapuneet sovittuihin tapaamisiin. Kunta ilmoitti A:lle ja B:lle, ettei heitä tulla ottamaan sovittuun työhön. A ja B vaativat kuntaa maksamaan vahingonkorvauksia työansion menetyksistä sopimusten perusteettoman rikkomisen perusteella.
Kihlakunnanoikeus hylkäsi A:n ja B:n kanteen. Kihlakunnanoikeuden mukaan kunta ei ollut syyllistynyt sopimusrikkomukseen, eikä työsopimuksia ollut päätetty epäasiallisilla perusteilla. Kunta ei ollut velvollinen korvaamaan A:lle ja B:lle aiheutuneita vahinkoja. Hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden ratkaisun ja velvoitti kunnan maksamaan vahingonkorvauksia A:lle ja B:lle. Hovioikeus totesi, että työsopimus voidaan päättää vain työsopimuslain mukaisesti. Työsopimuksen koeaika ei ollut tapauksessa vielä alkanut, joten kunta ei voinut purkaa A:n ja B:n työsopimuksia koeajan perusteella.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että koeajan tarkoitus on selvittää työntekijän soveltuvuus työhön ja koeaika alkaa työsuhteen alkamisesta. Säännöstä työsopimuksen purkamisesta koeaikana ei voitu soveltaa tapauksessa, koska A:n ja B:n työsuhteet eivät olleet vielä alkaneet.
Työsopimus voidaan kuitenkin purkaa jo ennen työsuhteen alkamista työntekijän käyttäytymisessä ilmenneiden laiminlyöntien ja epäluotettavuuden perusteella. Korkein oikeus myönsi, että A:n ja B:n käyttäytymisessä oli puutteita, mutta heidän käyttäytymisensä ei kuitenkaan ollut sellaista, ettei kunnalta olisi kohtuuden mukaan voinut vaatia sopimussuhteen jatkamista. Kunnalla ei ollut tärkeää syytä purkaa A:n ja B:n työsopimuksia.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei syntynyt kuitenkaan täysin yksimielisesti. Enemmistön kanssa eri mieltä ollut jäsen olisi jättänyt asian kihlakunnanoikeuden ratkaisun varaan ja vapauttanut kunnan korvausvelvollisuudesta. Hänen mielestä koeaikaa koskevia säännöksiä olisi voinut soveltaa tapauksessa, kun työntekijöiden soveltuvuudesta oli voinut tehdä havaintoja jo ennen työsuhdetta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa